24. marraskuuta 2014

Oo siellä jossain mun

IMG_2382

Kaukosuhde kuulostaa kovin kaukaiselta, yksinäiseltä ja pelottavaltakin, mutta oman kokemukseni mukaan sitä se ei kuitenkaan ole. Ennen leikkiin ryhtymistä pyörittelin mielessäni kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Pelkäsin ja ikävöin jo etukäteen. Ensimmäiset viikot olivat raskaimmat. Pahin ikävä iski usein iltaisin. Se saattoi puristaa rintaa, tuntua palalta kurkussa tai saada jopa voimaan pahoin. Pikkuhiljaa siihen kuitenkin turtui. En tiedä totuinko ikävään vai lopetinko ikävöimästä, mutta jossain vaiheessa havahduin siihen, ettei ikävä tuntunut enää pahalta. Tämä herätti minussa monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä: "Miksen ikävöi?", "Onko tämä normaalia?" etc. Uusi elinympäristö ja uusi elämäntilanne, jossa jokainen päivä toi mukanaan jotain uutta ja jännittävää olivat paikanneet ikävän tunteen.

Palattuani Suomeen lomalle ikävä valtasi minut uudelleen. Totuin jälleen yhdessäoloon, ja pelkkä ajatuskin loman loppumisesta ja paluusta Saksaan alkoi jollain tasolla ahdistaa, vaikka toisaalta odotinkin kovasti paluuta oman arkeni pariin. Ensimmäinen viikko Suomi-lomani jälkeen on tuntunut jälleen raskaalta. Olo on ollut yleisesti ottaen hieman alakuloinen (tosin tällä hetkellä päällä on myös se aika kuukaudesta, kun mieliala saattaa vaihdella ihan muistakin syistä..), ja tuntuu kuin täytyisi nyt ensin taas hetken aikaa totutella tähän elämään täällä Saksassa, ennen kuin arki alkaa taas soljua eteenpäin miellyttävästi omalla painollaan.

Olemme seurustelleet paremman puoliskoni kanssa vähän päälle 4,5 vuotta. Näihin yhteisiin vuosiimme on mahtunut sekä ylä- että alamäkiä, mutta kaikesta huolimatta olemme porskuttaneet yhdessä eteenpäin. Aloimme seurustelemaan niin pieninä poikasina, että olemme tavallaan kuin yhteenkasvaneet. En osaisi edes kuvitella, miltä tuntuisi olla ilman toista tai miltä tuntuisi olla sinkku, kun en ole sitä oikeastaan koskaan ollut. En nimittäin koe eläneeni kovinkaan villiä sinkkuelämää silloin 14 vuotiaana :-D Viime vuodet Suomessa vietimme todella tiiviisti yhdessä poikaystäväni kanssa ja periaatteessa asuimmekin yhdessä, koska yökyläilimme joka yö vuorotellen kummankin luona. Nykyinen tilanne, että näemme toisiamme vain muutaman kuukauden välein, on parisuhteessamme täysin uusi, mutta alkutaival on ainakin sujunut ongelmitta. Eipähän ole tullut riideltyä lähes ollenkaan, kun taas Suomessa yhdessä päivittäin elellessämme saatoin valitettavasti saada riidan aikaiseksi melkeinpä mistä tahansa turhasta asiasta, jos satuin olemaan huonolla tuulella, nälkäinen, väsynyt, stressaantunut tai mitä milloinkin...

Siksi en aina voikaan käsittää, miten ihmeessä olen ansainnut rinnalleni sellaisen henkilön, joka toivoo minun onneani niin paljon, että on valmis tinkimään omasta onnestaan sen vuoksi. V nimittäin oli se henkilö, joka kannusti minua tarttumaan unelmiini ja kokeilemaan siipiäni maailmalla. Hän ei asettunut sanallakaan unelmieni esteeksi, vaan kannusti ja rohkaisi minua. En olisi varmaan ikinä saanut lähdetyksi, jos hän olisi ollut muuttoani vastaan. Uskon että olisin myöhemmin katunut syvästi, jos en nyt olisi ottanut ja lähtenyt maailmalle. Kuvitelkaapa itsenne tilanteeseen, jossa joutuisitte viettämään viikot puolustusvoimien hoivissa metsässä leireillä, ja sitten päästessänne vihdoin kotiin viikonloppulomille teitä ei olisikaan oma kulta vastassa, vaan hän liihottelisi maailmalla näkemässä ja kokemassa kaikkea uutta ja mahtavaa. Itse ainakin voisin kuvitella sen syövän miestä, ja naista varsinkin. Enkä voi siksi muuta kuin olla kiitollinen poikaystävälleni, joka jaksaa silti iloita puolestani kaikesta, mitä olen päässyt täällä kokemaan ja näkemään.

Arki kaukosuhteessa on opettavaa. Sitä oppii pärjäämään ja elämään yksikseen, mutta samalla oppii myös arvostamaan toista ja yhteistä aikaa kokonaan eri tavalla. Armeija on rajoittanut yhteydenpitoamme paljon, mutta niin se olisi vaikka asuisin Suomessakin. Kun alokkaat viettävät leiriviikkoa metsässä, ei sieltä paljoa soitella skypellä tai lähetellä Whats App -viestejä. Ja sitten kun poikaystäväni pääsee viikonloppulomille, saattaa hänellä olla harrastuksensa puolesta vaikkapa koko viikonlopun mittainen pelimatka edessä. Joinakin viikkoina yhteydenpito saattaa olla siis aivan minimissä. Sitä vastoin sitten taas toisina viikkoina Whats App laulaa, lähettelemme paljon kuvia tekemisistämme ja soittelemme videopuheluita Skypellä. Emme ole ottaneet turhaa stressiä yhteydenpidosta juurikin armeijan takia, mikä on mielestäni vain ja ainoastaan hyvä asia. Tärkeintähän kuitenkin loppupeleissä on se, että me molemmat tiedämme meillä siellä jossain olevan se "mun" odottamassa jälleen seuraavaa tapaamista. 

Kaukosuhteessa on omat haasteensa, mutta minun mielestäni näinkin pitkän seurustelun jälkeen on ehkä ihan hyväkin vähän testata sitä omaa parisuhdettaan. Uskon että suhde kestää kyllä väliaikaisen välimatkankin, jos se on kestääkseen. Ja jos ei se kestä, niin sitten niin on tarkoitettu. Kaukosuhteessa ei voi muuta kuin pyrkiä nauttimaan jokaisesta suodusta yhteisestä hetkestä täysin rinnoin ja tekemään niistä hetkistä niin unohtumattomia, että niiden voimin jaksaa sitten odottaa taas seuraavaa kertaa. Ja se, että tiedän, ettei tämä tilanne ole lopullinen, helpottaa kummasti. Tämän seikkailuni jälkeen ehdimme taas viettää aikaa yhdessä kyllästymiseen asti ja alkaa vaikkapa taas riitelemään ihan niistä arjen turhista pikkuasioistakin, haha ;-)

23. marraskuuta 2014

Floral Kimono

Heippa ihanat!

Jälleen on tultu sunnuntaihin. Vitsit, miten tämä aika lentääkään! Kohta varmaan huomaan, että mennään jo joulussa. Minulle sunnuntaiaamut symboloivat pitkiä yöunia, herkullisia aamiaisia sekä rauhassa laittautumista päivää varten mielellään lempimusiikin soidessa sopivalla äänenvoimakkuudella siinä taustalla. Eilen illalla nukkumaanmennessäni (n. kello kaksi yöllä, hupsista!) pistin ensin herätyskellon soimaan kahdeksaksi, koska ajattelin aloittaa sunnuntaiaamuni reippaasti kuntosalitreenillä ennen töihin lähtöä. Hetken päästä tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, hapuilin puhelimeni pimeässä käsiini ja siirsin herätystä puolellatoista tunnilla. Uni on tärkeää, ja jos on mahdollisuus nukkua hyvin, se kannattaa tehdä! Tämän päivän treeni sai luvan siirtyä unen tieltä illalle tehtäväksi.

IMG_2281

Aamulla herättyäni kietaisin uuden sifonkisen kimononi ympärilleni ja tallustin aamutossujeni pehmentämin askelein keittiöön, laitoin teeveden kiehumaan ja aloin valmistamaan itselleni aamiaista. Muu perhe oli lähtenyt heti aamusta asioille, joten sain nauttia hiljaisesta talosta vain koiramme seuranani. Avasin Spotifystani "Emotion"-soittolistani, joka sisältää kaunista, rauhallista sekä rentouttavaa musiikkia, ja hämmästelin samalla keittiön ikkunasta näkyvää sumua, joka oli nielaissut sisäänsä koko alla olevan laakson.

IMG_2255

IMG_2109

Kimono Choies.com (gifted)

IMG_2301

IMG_2245

Aamiaisen jälkeen suuntasin koiramme, Ellin, kanssa aamulenkille, jonka jälkeen laittauduin (en aivan niin rauhassa kuin olisin toivonut voivani) edessä olevaa työpäivää varten. Täydellinen sunnuntaiaamu takana siis!

IMG_2114

Kokeilin aiemmin tällä viikolla aamiaisena uutta tuorepuuroreseptiä, joka osoittautui toimivaksi, joten ajattelin jakaa sen myös teille!

Granaattiomena-vadelma-mangotuorepuuro

 makeuttamatonta soijamaitoa
♥ täysjyvä kaurahiutaleita
 mangoa
♥ vadelmia
 granaattiomenan siemeniä
♥ raejuustoa
 hunajaa

Valmistus: Sekoita edellisenä iltana yhteen soijamaito, kaurahiutaleet, loraus hunajaa, vadelmat ja soseutettu mango. Pistä seos yön yli jääkaappiin turpoamaan ja valmistumaan. Aamulla lisää puuroon raejuusto sekä granaattiomenan siemenet. Päälle voit heittää esteettisistä syistä mangoviipaleita, vadelmia, raejuustoa ja granaattiomenan siemeniä.

IMG_2128

Tuorepuuron edut:

 Puuroa ei tarvitse keittää, jolloin säästyy monia ihmiselle terveellisiä ainesosia.
Ainekset saavat muhia ja valmistua yön yli jääkaapissa, jolloin maut ovat voimakkaampia
 Tuorepuuro on kiireisten aamujen pelastus, koska se odottaa aamulla valmiina jääkaapissa.

Tällä hetkellä minulla onkin kova into kokeilla erilaisia tuorepuuroja, joten voisin aina silloin tällöin jakaa niiden reseptejä, jos löydän/keksin hyviä.

IMG_2239

IMG_2160

Koira vaiko koristetyyny..?

IMG_2249

Sain eilen illalla reilu puoli tuntia ennen työvuoroni alkua jälleen puhelun, ettei minua tarvitakaan töissä. Jo toinen kerta tällä viikolla! Todella tylsää, mutta ystäväni sanoivat, ettei se johdu minusta vaan on täysin normaalia Aushilfenä työskenteltäessä. Tuntuu vain melko epäreilulta, että olen varannut koko lauantai-iltani töille, ja sitten minulle vain ilmoitetaan, ettei tarvitsekaan tulla. Minun on kuitenkin turha valittaa, koska saan olla todella kiitollinen, että minulla edes on töitä täällä ja että joku palkkaa minut, vaikkei saksan kielitaitoni olekaan täydellinen.

IMG_2367

Vapaaillan johdosta kutsuin kaksi ystävääni meille istumaan iltaa teekupposten ääreen ja syömään banaanipannukakkuja. Tämä oli molempien ystävieni ensikosketus banaanipannukakkuihin, mutta hyvin maistuivat!

IMG_2372

Lisukkeina oli tarjolla mangoviipaleita, vanilijajäätelöä, kanelista omenamuusia, vadelmia ja banaaniviipaleita.

IMG_2370

Istuimme iltaa pitkälle yöhön asti tyttöjen juttuja jutellen. Perheeni saavuttua tuttavaperheen luota kylästä oli meidänkin jo korkea aika painua pehkuihin. 

Kokonaisuudessaan minulla on takana hyvin rauhallinen ja rentouttava viikonloppu, johon on kuulunut paljon unta, hyvää ruokaa, ystävien kanssa olemista, urheilua, siivoamista sekä huoneeni sisustamista sekä elokuvien katselua.

Nyt työt kutsuvat! Rentouttavaa sunnuntain jatkoa teille :-)