20. lokakuuta 2014

Sunday x 2

Moikka muruset!

Ajattelin tulla pitkästä aikaa taas summaamaan kuulumisiani täältä Saksasta myös tänne blogin puolelle. Olen ollut lähipäivinä jatkuvasti menossa, eikä kamerakaan ole valitettavasti pysynyt kiitettävästi eikä edes hyvin menossa mukana. Viime aikoina minut on pitänyt kiireisenä kielikurssi, joka muuten päättyy huomenna, ystävät, treenaaminen ja työt.

Viikonloppuna saimme nauttia täällä Weinheimissa oikeasta "kesäsäästä", kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteet kohosivat jopa + 23 celsiusasteeseen. Tai no, muut ainakin tuntuivat nauttivan, koska ravintolamme terassi oli tupaten täynnä upeasta säästä nauttivia asiakkaita ja minä paiskin töitä koko viikonlopun. Lauantaina työskentelin 12-20, ja ai että oli jalat muusina työpäivän jälkeen, kun olin ehtinyt istahtaa alas koko päivän aikana vain kymmeneksi minuutiksi. En kuitenkaan valita. Tärkeintä on, että minulla sentään on töitä täällä! Olenkin todella kiitollinen pomolleni, että hän palkkasi minut, vaikkei saksankieleni vielä ihan täydellisesti luistakaan. Suoraan sanottuna vielä ollaan kaukana täydellisestä, heh.

Ladatessani kameraltani kuvat koneelle huomasin, että muistikortilta löytyi kuvia viikontakaiselta sunnuntailta sekä eiliseltä. Luvassa tällä kertaa siis kuvia kahdelta sunnuntailta.

IMG_8226

Viikko sitten sunnuntaina lounastimme perheeni kanssa kotikaupunkimme ravintolassa la Mozzarella:ssa.

IMG_8219

IMG_8248

IMG_8238

Tilasimme alkuruoaksi antipastilajitelman, joka oli melkoista herkkua.

IMG_8244

IMG_8246

Pääruoaksi söin lohisalaatin, joka oli hyvää sekin.

IMG_8258

Eilen aamulla ystäväni kutsui koko tyttöporukkamme luokseen brunssille kello 11.00 lyhyiden yöunien jälkeen. Ystäväni oli laittanut pöydän koreaksi ja sieltä löytyi vaikka mitä ihanaa! Brunssin äärellä oli hyvä kerrata läpi edellisen illan tapahtumia. Nämä nuoret ovat muuten täällä Saksassa ihan hulluja! Heille ei tunnu tuottavan mitään ongelmia juhlia yhtä menoa vaikkapa torstaista lauantaihin. Minulle kerran viikossakin tuntuu jo rankalta, joten toisinaan tulee sitten bailattua muiden mukana vesipullon kera ;-D Onneksi täällä vietetään ensi viikolla syyslomaa ja me lähdemme perheeni kanssa kuudeksi päiväksi Istanbuliin, joten saan hieman taukoa tästä juhlimisesta. Heti kun palaamme reissusta, juhlimmekin jo halloweenia! Saa nähdä, mitä ystäväni keksivät päämme menoksi sillä aikaa kun olen Istanbulissa..

IMG_8260

IMG_8267

IMG_8268

Mitä olisikaan saksalainen brunssi ilman bretzeleitä.

IMG_8263

Brunssit kuuluvat ehdottomasti minun "parhaat tavat aloittaa aamu" -top 3:seen! Aion myös itse valmistaa tässä joku viikonloppu saksalaisille ystävilleni brunssin minun tyyliini. Sitten nähdään, että uppoaako saksalaisiin suomalainen brunssi! ;-)

Brunssin jälkeen makoilimme reilun tunnin auringossa terassilla, minkä jälkeen puolet meistä lähtivät töihin ja puolet jäivät siivoamaan brunssin jälkiä. Työskentelemme ystävieni kanssa melkein kaikki samassa ravintolassa Aushilfereinä, joka tarkoittaa siis apulaista.

IMG_8272

Työpäivän keskellä kävin hetken aikaa kuuntelemassa kylämme kirkossa musikaalia, jossa pikkusiskoni lauloi ja näytteli yhdessä päärooleista.

IMG_8423

Pikkusiskoni hyvänä haltijattarena laulamassa yhtä sooloistaan.

IMG_8368

Musikaalin jälkeen palasin vielä hetkeksi töihin. Töiden jälkeen söin ja kävin suihkussa nopeasti ja kaaduin melkein suoraan petiin kello yhdeksän jälkeen. En ollut nukkunut koko viikonloppuna kunnolla, joten ei tarvinnut kauaa odotella nukkumattia..

Hauskaa alkavaa viikkoa jokaiselle!

16. lokakuuta 2014

Me as a social media and smartphone user

Sosiaalinen media sekä älypuhelimet ovat ollut viime aikoina jatkuvasti tapetilla sekä keskustelun kohteena sekä negatiiviseen että positiiviseen sävyyn. Ajattelin kantaa myös oman korteni tähän kekoon.

Millainen sosiaalisen median sekä älypuhelimen käyttäjä minä olen? On kysymys, jolle jokaisen olisi hyvä uhrata toisinaan kiireidensä keskellä hetken verran aikaa ja pysähtyä ajattelemaan asiaa.


Heti alkuun myönnän, että käytän sosiaalista mediaa ja älypuhelintani paljon. Liian paljon. Sain ensimmäisen älypuhelimeni, iPhone 3G:n,  kahdeksannella luokalla. Tällöin puhelimessani ei ollut internettiä sisältävää liittymää, joten puhelinta käytin pelkästään soittamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen. Internetissä tuli roikuttua perheen yhteisellä tietokoneella, joten sosiaalisessa mediassa vietettyä aikaa rajoitti möys muiden perheenjäsenten tarve käyttää tietokonetta. Älypuhelimeeni sain internetin lukion toisella luokalla ollessani vaihdettuani nykyiseen puhelimeeni, iPhone 4S:ään. Ja siitä se alamäki sitten lähtikin. Lukiossa nimittäin oppitunneilla opetukseen keskittymisen sijaan tuijotin haltioituneena uuden leikkikaluni näyttöä ja tutustuin sen moninaisiin ominaisuuksiin. Junamatkalla treeneihin läksyjen teon sijaan tykkäilin tuttujeni kuvista Instagramissa sekä höpöttelin niitä näitä ystävieni kanssa Whats App -keskusteluissa. Ei mennyt kauaakaan, kunnes älypuhelimesta oli tullut merkittävä osa jokapäiväistä elämääni. Onko se hyvä vai huono asia? Siitä voi olla montaa mieltä.


largee

Mitä sosiaalisen median kanavia käytän? Sosiaalinen media on hyvin laaja käsite. Voisin melkein jopa väittää, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Itsekin olen bongannut sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta yhden, jos toisenkin minun tarpeitani tyydyttävän kanavan.
  • Blogger: Blogin parissa tulee työskenneltyä lähes päivittäin. Blogin ylläpito pitää sisällään myös monen muun sosiaalisen median kanavan käyttöä, kuten tiedonhakua, sähköpostia, kuvien jakelu- sekä muokkauspalveluita etc. Yhden postauksen valmiiksi tekeminen saattaa verottaa kolmekin tuntia, joten blogi vie paljon vapaa-aikaani. Bloggaamisesta on muodostunut minulle tärkeä harrastus sekä keino ilmaista itseäni. Sosiaalinen media voi siis olla tänä päivänä myös harrastus.
  • Instagram: Tällä hetkellä yksi eniten käyttämäni sosiaalisen median kanava. Nopea, helppo ja kätevä! Myöskin erittäin koukuttava. Minua Instagramissa seuraavat henkilöt ovatkin saattaneet aistia innostukseni tätä kyseistä sosiaalisen median kanavaa kohtaan, kun joinakin päivinä saatan postata kolmekin kuvaa Instagram-tililleni. Hupsista!
  • Facebook: Facebookin käyttöni on vähentynyt huomattavasti viimeisen kahden vuoden aikana. Vain suuret ja merkittävät, "elämää mullistavat" asiat läpäisevät nykyään Facebook-seinäni uutiskynnyksen.
  • Youtube: Youtubea käytän lähinnä musiikin kuunteluun. Vielä en ole jäänyt useiden nuorten tavoin koukkuun erilaisiin vlogeihin. Spotify on tosin syrjäyttänyt melko onnistuneesti Youtuben musiikin kuuntelun suhteen.
  • Spotify: Poikaystäväni Spotify on minulla kovassa käytössä päivittäin. Laittautuessa, lenkillä, kuntosalilla, tietokoneella surffatessa tai matkalla johonkin on minulla lähes poikkeuksetta musiikki soimassa.
  • Weheartit: Because it's cheaper than therapy! Mieli maassa, treenimotivaatio hukassa tai esimerkiksi inspiraatiota pukeutumiseen etsimässä? Weheartit on lääke sekä vastaus näihin kaikkiin!
  • Netflix & Katsomo: Jäikö Salatut Elämät katsomatta? Ei haittaa, koska ne voi katsoa jälkeenpäin katsomosta kullan kainalossa. Netflixistä taas kätevästi elokuvat ja sarjat sadepäivien piristykseksi. Harmi vaan, ettei poikaystäväni Netflix-tunnukset pelitä täällä Saksassa..
largeee

Kuinka sosiaalinen media ja älypuhelin näkyvät jokapäiväisessä elämässäni? 

Aamulla ensimmäinen ääni, jonka kuulen, on älypuhelimeni aina yhtä paljon aivoja raastava herätysääni. Herättyäni, ensimmäinen tavara, johon kosken on älypuhelimeni, jonka kosketusnäyttöä pyyhkäisen sammuttaakseni herätyksen. Ensimmäinen asia, jonka teen herättyäni on käyttämieni sosiaalisen median kanavien selaaminen pikakelauksella läpi, ellei pissahätä ole yön jälkeen aivan sietämätön. Jälkimmäisessä tapauksessa älypuhelimeni pääsee toisinaan myös vessaan mukaan. Älypuhelimen kirkas näyttö saattaa heti aamusta hieman häikäistä, jolloin kirkkauteen totutellaan silmiään siristellen tai sitten laitetaan ihan suosiolla näytön kirkkautta hieman himmeämmälle.

Aamusta iltaan älypuhelimeni piipittää Whats App:in ansiosta. Tämä tekstiviestit syrjäyttänyt applikaatio on todella kätevä läheisten kanssa yhteydenpitoon, ja kaiken lisäksi vielä lähes ilmainen. Varsinkin nyt, kun asustelen ulkomailla, on Whats App korvaamaton.

Valmistaessani itselleni tavallista kauniimman aamiaisen tai saadessani ravintolassa eteeni näyttävän annoksen, on siitä napattava nopeasti älypuhelimella kuva. Ja postattava se vähintään Instagramiin. Ehkä jopa illalla myös blogiinkin, jos järjestelmäkamera on sattunut olemaan käden ulottuvilla. Ruoka-annoksen kuvaaminen ennen ruokailun aloittamista on mielestäni vielä suht okei, mutta kun ruokailu on alkanut pysyy älypuhelin visusti poissa näkyvistä. Ruokailuhetki on minulle "pyhä", silloin ei räplätä puhelinta. Tästä olemme tehneet poikaystäväni kanssa yhteisen sopimuksen, joka on pitänytkin aika kivasti.


large4

Ulos lähtiessä on aina hyvä varata minuutti tai kaksi "pakollisiin" selfie- ja outfit-kuvien ottamiseen. Ja postata ne sitten joko Instagramiin ja/tai blogiin. Mistä moinen tarve? Todella vaikea sanoa. Voi olla, että tämä kantaa juurensa juurikin bloggaamisesta, kun usein bloggaajana saattaa kokea, että on "velvollisuus" ottaa niitä asukuvia tänne blogiinkin nähtäväksi.

Kuntosalillakin älypuhelin kulkee mukana. Korvakuulokkeista soi Spotifysta lempitreenikappaleet, ja sarjojen välissä tulee räplättyä puhelinta. Jotkut saattavat katsoa tätä pahalla, mutta hei! Toiset käyvät sarjojen välissä rupattelemassa mukavia kaverin kanssa ja toiset selaavat nopeasti vaikkapa Whats App -keskusteluiden uudet viestit. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen sakkiin, koska olen treenannut kuntosalilla koko lyhyen salitreenihistoriani ajan lähes aina yksin. Palautustauot on kuitenkin aina pidettävä sarjojen välissä. Toisinaan tulee myös napsittua salilla niitä kuuluisia "ei kuvii, ei tuloksii" -selfieitä salilla. Toiset tykkää, toiset ei.


Ystävieni seurassa älypuhelimen käyttö ei ole mielestäni suotuisaa. Pyrin hoitamaan sometukset ja muut hupsutukset omalla ajallani ja olla ystävieni seurassa 100% läsnä. Joskus, kun haluan lisätä vaikkapa jostain tietystä tilanteesta kuvan, saatan sanoa ystävilleni: "Anteeksi, mutta lisään nopeasti vain tämän kuvan", jonka jälkeen pistän puhelimen äänettömälle ja laukkuun, enkä enää sen jälkeen kajoa siihen. Mielestäni olen onnistunut ystävieni suhteen pitämään älypuhelimen hienosti poissa kuvioista, mutta kortin kääntöpuolella onkin sitten perheeni, jonka parissa sometusta ja älypuhelimen räpläystä tulee harrastettua aivan liikaa. Tämä onkin asia, johon haluan kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. Perhe sisältää kuitenkin elämämme tärkeimmät ihmissuhteet, joita tulisi vaalia ja ylläpitää aivan kuten ystävyyssuhteitakin.



large1

Illalla selaan vielä nopeasti sosiaalisen median kanavat lävitse sekä tarkistan sähköpostini ja Whats App:in ennen nukkumaanmenoa. Sosiaalinen media ja älypuhelin ovat siis lähes koko ajan läsnä jokapäiväisessä elämässäni. Kuulostaako tutulta? Entä kuulostaako pahalta? Minun korvaani kyllä. 

Mikä on huolestuttavaa sosiaalisen median sekä älypuhelimien käytön yleistymisessä?

Sosiaalisen median sekä älypuhelinten käytön yleistymisessä minua huolestuttaa erityisesti niiden suhde lapsiin. Minne katoaa lasten mielikuvitus, kyky leikkiä ja luoda uusia ihmissuhteita sekä lapsuus, kun koulussa välitunnit vietetään nenät kiinni älypuhelimien näytöissä ja vapaa-ajalla roikutaan sosiaalisessa mediassa chattaamassa "kavereiden" kanssa. Voiko virtuaalista ystävyyssuhdetta edes kutsua ystävyydeksi? Minusta on erittäin huolestuttavaa nähdä nuoria lapsia kalliit puhelimet kourissaan täysin uppoutuneina älypuhelimiinsa sekä sosiaalisen median ihmeelliseen maailmaan. On myös hälyttävää nähdä ystävyksiä, jotka viettävät aikaa toistensa kanssa älypuhelimilla ollen. Eikä me aikuisetkaan olla tämän asian suhteen välttämättä yhtään sen fiksumpia, vaikka meillä iän puolestamme pitäisi olla enemmän sitä älliä ja tilannetajua. Sometus ja älypuhelimen näprääminen ei tänä päivänä katso aikaa eikä paikkaa. Toiset somettavat kesken elokuvan ja toiset taas liikennevaloissa tai pahimmassa tapauksessa jopa auton ollessa vielä liikkeessä. Sometus ja älypuhelimien käyttö voivat parhaassa tapauksessa edistää sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kesken, mutta pahimmassa tapauksessa ne voivat myös vahingoittaa ihmissuhteita tai jopa kokonaan estää niiden syntymisen. Meidänkin kotona havahdun toisinaan siihen karuun tosiasiaan, että kun vietämme esimerkiksi illalla perheen kanssa yhdessä aikaa olohuoneessa, emme oikeastaan olekaan yhdessä. Kaikilla nimittäin on omat älypuhelimensa, tietokoneensa tai tablettinsa, joilla jokainen puuhailee omia asioitaan. Toki siinä samalla usein keskustellaan niitä näitä, mutta eihän se kuitenkaan ole sama asia kuin tehdä kaikki yhdessä jotakin. Jos teknologian kehitys jatkaa voittokulkuaan, millaisessa maailmassa me elämme muutaman kymmenen vuoden kuluttua? Entä viidenkymmenen? Entä sadan? Kommunikoivatko ihmiset toisilleen pelkän teknologian välityksellä tai onko esimerkiksi kirjoitustaidosta tullut turha taito, kun kaikki kirjoitetaan tietokoneiden tai älypuhelimien avulla? Nämä kysymykset saattavat kuulostaa täysin absurdeilta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, kuinka paljon maailma muuttuu esimerkiksi sadassa vuodessa. Jos mietitään tästä hetkestä sata vuotta taaksepäin, niin tuskin ihmiset silloin osasivat edes kuvitella tälläisiä vempeleitä, jotka ovat meille nykyään ihan arkipäivää. 



large3


Tämän blogitekstin tarkoituksena ei ole osoittaa ketään tai mitään sormella taikka sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Minulta ei löydy vastauksia, miksi itse olen tälläinen sosiaalisen median/älypuhelimen käyttäjä, eikä minulta myöskään löydy vastauksia, miksi joku toinen on sellainen kuin on. Minulta löytyy vain ajatuksia ja kysymyksiä, jotka ovat pyörineet viime aikoina useammin mielessäni, kun täällä ulkomailla asuessani minulla ei ole sitä 3G:tä tai Wifi:ä älypuhelimessani kaikkialla minne menen. Tämän seurauksena olen huomannut esimerkiksi kuinka älypuhelimeni sijaan kaivan junamatkoilla koulukirjani esiin sekä kuinka tuntemattomat ihmiset lähestyvät minua useammin, kun katseeni ei ole jatkuvasti kohdistettuna käteeni liimattuun älypuhelimeen.

Tekeekö sosiaalinen media ja älypuhelimet maailmasta paremman paikan vai olisivatko ihmiset  kenties onnellisempia ilman niitä? Tähän mielestäni hyvä vastaus on, että kohtuus kaikessa. Toisinaan vain saattaa olla hyvin vaikeaa arvioida, missä menee kohtuuden raja.