7. joulukuuta 2013

Be so good they can't ignore you

En tiedä, millä sanoilla voisin aloittaa tämän postauksen. Ei ole olemassa sanoja, joita voisin nyt sanoa. On vain kiitollisuus. Kiitollisuus jokaisesta hetkestä, jonka olen saanut viettää lajini, cheerleadingin, sekä joukkueeni, Eliten, parissa. Ne hetket ovat tehneet musta sen ihmisen, joka nyt olen. Tähän päivään päättyy yksi luku elämästäni. Olen ajastanut tämän postauksen teille. Itse olen parhaillaan valmistautumassa SM-kilpailuihin 2014, jotka ovat tänään Helsingin jäähallilla. Meidän juhlahetkemme koittaa hieman kello 15 jälkeen ja uskon sekä toivon, että siitä tulee hetkestä tulee ikimuistoinen! 

Olen periaatteessa omistanut koko tähänastisen elämäni urheilulle. Olen harrastanut kilpaurheilua 11 vuotta, joista 6 viimeistä vuotta olen harrastanut kilpacheerleadingia. Tälle harrastukselle, jota ei ole voinut moneen vuoteen enää pelkäksi harrastukseksi edes kutsua, olen antanut paljon. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, cheerleading todellakin on ollut mun elämäntapani. Olen joutunut uhraaman ja luopumaan paljosta. Olen uhrannut aikaa, josta johtuen olen laiminlyönyt monia ystävyysuhteitani, enkä ole pystynyt näkemään muualla asuvaa perhettäni niin usein kuin olisin ehkä halunnut. Vanhempani ovat tukeneet sekä uskoneet minuun ja mahdollistaneet tämän kaiken minulle, eikä se ole ollut ilmaista. Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon maksaa tehdä parhaimmillaan kolme ulkomaan kisamatkaa vuodessa, joista yksi kohde on ollut USA, Florida. Olen siksi ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni sekä isäpuolelleni tästä kaikesta. Olen myös antanut itsestäni kaiken treeneissä, leireillä ja kisoissa. Olen treenannut räkä poskella, jännittänyt itselleni pahan olon ennen kilpailuja ja palkintojen jaoissa, itkenyt ilosta onnistumisien johdosta sekä ollut täysin maassa epäonnistumisia kohdatessa. Silti voin sanoa, etten vaihtaisi päivääkään. En hetkeäkään. Kaikki tämä on ollut sen arvoista, enkä voi selittää, miten paljon tämä harrastus on minulle antanut. Se on antanut minulle aihetta olla ylpeä itsestäni sekä joukkueestani ja vienyt minua paikkoihin ja maihin, jonne muuten en ehkä olisi koskaan päässyt. Olen saanut korvaamattomia ystäviä joukkueestani, toteuttanut unelmiani sekä oppinut, miltä tuntuu olla huippu-urheilija. Voin paljastaa, että se tuntuu ihan pirun hyvältä!

On vaikeaa pukea sanoiksi niitä tunteita, joita tällä hetkellä tunnen. Kuluneen kuukauden aikana on tullut itkettyä monet itkut, äksyiltyä ihan turhasta poikaystävälle ja tullut ahdistuttua ihan yhtäkkiä mitättömistäkin asioista. Muutoksen pelko, suru ja luopumisen vaikeus ovat olleet aika vahvoina tunteina minussa. Käännän elämässäni nyt uuden aukeaman, jossa tulee olemaan suuri aukko vailla sisältöä. Opiskelu tulee tosin varmasti aika hienosti paikkaamaan tätä aukkoa lähestyvien ylppäreiden sekä pääsykokeiden muodossa. Aion kantaa kaikkea oppimaani, muistojani sekä kokemuksiani sydämessäni läpi elämäni ja antaa niiden tehdä minusta vahvemman ja paremman ihmisen.

Vaikka nyt tuntuu todella vaikealta, ei tämä kuitenkaan tarkoita, että maailmanloppu olisi lähellä. Rakkaasta harrastuksesta luopuminen tulee kaikilla vastaan ennemmin tai myöhemmin. Minulla se hetki on nyt. Tämän myötä minulle kuitenkin aukeavat monet muut ovet, jotka ovat olleet pitkään kiinni. Voin tehdä, mitä haluan, milloin halua. On aika toteuttaa uusia unelmia, aika päästää irti ja sanoa hyvästi. (Joo katotaan vaan niin oon jo ens vuoden alussa pyrkimässä takaisin Eliteen.. ;-D Haha, noei.) Povaan ensi vuodesta muutoksien vuotta, joten odotan kyllä innolla tulevaa, joka toivottavasti tuo minulle paljon uusia onnistumisia sekä kokemuksia, rakkautta ja onnea.

Haluan vielä erityisesti kiittää jokaista joukkueystävääni ja valmentajiani, jotka ovat olleet mukana tekemässä unelmistani totta sekä elämästäni parempaa. Kiitos! <3

Tähän postaukseen halusin koota lempikuviani sekä -kappaleitani kilpacheerleadingvuosiltani. Jokaisella kuvalla ja kappaleella on oma tarinansa sekä merkityksensä. En pysty kuuntelemaan varmaan yhtäkään noista kappaleista pillahtamatta itkuun. Ainakaan nyt.


Cheek ft. Lord Est - Kaikki hyvin

"Mikään ei saa mua luovuttaan, et voi mua satuttaa. Et voi pilata mun fiilistä millään. Mul on kaikki hyvin tänään."

8971415036_3e1e0c31c8

Kilpacheerleadingin MM-kilpailut 2013 USA, Florida, Orlando.

bilzzards_25292805

Ensimmäiset kilpailuni SM-karsinnat 2009. Aloitin harrastuksen SSC:n Blizzardeissa.

003

IMG_3254

Ensimmäiset kilpailuni HAC Jr. Elitessä sekä ensimmäinen mitalini kilpacheerleadingista. EM-kultaa 2009 <3


Leona Lewis - A Moment Like This

"A moment like this, some people wait a life time. For a moment like this, some people search forever."

156319_1746489540533_1187625447_2026089_5066083_n

250

HAC Elite - Euroopan mestarit 2011 <3

305457_273772875998296_112760485432870_741531_180245716_n

SM-karsinnat 2012 olivat ensimmäiset kilpailut, joissa pääsin kilpailemaan Elitessä. Meillä oli muuten maailman paras lämppätanssi!


Mohombi ft. Nicole Scherzinger - Coconut Tree

"Under the coconut tree you'll be chilling with me."

393530_281309518581495_254007974644983_807753_1784521858_n

Ensimmäinen Suomen mestaruuteni 2012 <3

388750_2670904084588_1015702932_2929590_51044415_nn

DSC_0953

Pohjoismaiden mestarit 2012 <3

7194569278_ae59072770

7195563242_e009d3a2c9

Ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa Floridassa Suomen kilpacheerleadingin naisten maajoukkueena.

7220083480_9f62c9100e

8662631648_dc9bc2a0cd

MM-pronssia 2012 <3

7220090282_6077834ed1

8273842208_b84c98a55b

SM-kilpailut 2013. Uudet puvut sekä lähes täydellinen ohjelma ja yleisö!

8273850114_ca604ded87

8273843058_458cc92b16

Suomen mestarit 2013 <3



Ruudolf - Leijonakuningas laulu

"Ja kun ne kysyy, et kuka mä oon. Mä katon niit silmiin ja kerron niille et: mä oon tähdet taivaalla, mä oon vuori korkeella. Joo mä tiedän, mä oon Suomen mestari. Mä oon pikkusen toivoo, kun sä et usko voittoon. Joo mä tunnen, mä oon Suomen mestari."

8273848350_abb68fac94

8736511264_de2bc873c4

Ensimmäistä kertaa New Yorkissa 2013.

8753778907_30c1e538a0

8971201240_7ba0ec1f42

8971200936_12fd10a131

Team Finland 2013

8970041573_dcf28471e5

8970041973_4a386b6821

MM-pronssia 2013 <3

8754924856_280616f60a

8758934142_ed2cb5a305

9202039313_09d6892b32

9202007989_54f134dbdc

10841972633_8cb4278ec5

Mun superstunttiryhmäni a.k.a hullut japskit <3 Ollaan treenattu ja kisattu n. 3 vuotta tällä kokonaisuudella (ainakin melkein)! ;-)

11033328713_5a08ff9161

Viimeinen leiri Eliten kanssa Kisakeskuksessa 2013. Pysyy kyllä muutenkin fyysisyytensä johdosta hyvin mielessä! ;-D

8662631626_e53c198fa9


Waldo's people - 1000 ways

"You gotta be strong now, trying understand it's not too late, we can change the world in a 1000 ways. You gotta stand up now, for you believe it's not too late, we can change the world in a 1000 ways."

Ei muuta kuin leuka ylös ja kohti uusia haasteita! :')

83 kommenttia:

  1. Voi ei, aloin melkein itkee kun luin tätä :,( :D Tuntuu varmasti vaikealta luopua niin isosta osasta elämää.. Mutta toivottavasti nyt pääset tekemään kaikkea mitä et ennen ole pystynyt/ehtinyt :)

    VastaaPoista
  2. ootko miettinyt että alkaisit valmentamaan ja pysyisit näin lajissa mukana? Sun taidoista ois hyötyä valmennusmaailmassa, saisit hyödynnettyä sun taidot eteenpäin muille! olis ihan superia! eikä tarvis uhrata niin paljon aikaa lajille, 1-2 kertaa viikossa treenaavat joukkueet vois sopia sulle? :) / hacissa itsekin valmentava ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se käynyt mielessä, mutten sitten kuitenkaan tiedä olisinko valmis sitoutumaan valmentajaksi.

      Poista
    2. apuvalkkuna voi kokeilla valmentamista ilman suurta vastuuta :)! jos yhtään kiinnostaa niin suosittelen kokeilemaan, se fiilis minkä valmentamisesta saa on uskomatonta :)

      Poista
  3. Voi eiii :( cheerin lopettaminen on jotain niin kamalaa. Se kaipaus kyllä jää pitkäksi aikaa elelemään. Vaikka samalla nauttii siitä vapaudesta ja ajasta mitä elämään vapautuu :)
    Ihanaa muutosten vuotta sinulle! <3 tsemppiä Elite <3

    VastaaPoista
  4. Voi anni :( <3
    Eli joulun jälkeen ei jatku treenit? Lisääntyykö salitreeni tämän johdosta? :)

    VastaaPoista
  5. mä luin tekstin, laitoin ekan biisin soimaan ja aloin kattomaan kuvia. teki tiukkaa selata ne läpi, miettiä kaikkea mitä sä ootkaan saanu nähdä ja kokea, itkemättä. niin hassulta kun tää kaikki varmaan kuulostaakin, kun eihän me tunneta, mä oon niin hirveen ylpeä susta ja koko teidän joukkoeesta. sä oot oikeesti päässyt tosi pitkälle, tohon tosi harva pystyy. oot vahva, oot upea, oot ihana. ja jos multa nyt kysyttäis kuka on sun esikuva, vastaisin todellakin että sinä.

    ja nyt mä sitten itken. sen tytön tähden, jota mä en edes tunne. sen tytön, jonka blogia mä aloin parisen vuotta sitten seurailemaan. ensin mä en pitänyt susta. mutta just tänkaltasten postausten kautta mäkin sain enemmän kiinni siitä, kuka sä oikein olet. sä olet paljonpaljon enemmän, kun ne täydelliset vaaleet hiukset ja kroppa.

    en tiedä saako tää kuume mut näin sekaseksi, vai mistä tää kaikki nyt oikein tulee :D
    kumminkin, kaikkea hyvää!

    xx

    VastaaPoista
  6. Voi Anni, tekstiä lukiessa alkoi vaan kyyneleet valumaan poskilla kun pystyn niin samaistumaan suhun tällä hetkellä. Mä oon harrastanut kans muksusta asti kaikkea kilpaurheilua, viimeiset vuodet joukkuevoimistelua ja nyt tähän syksyyn päättyy meidän rakkaan joukkueen tie, kun opiskelut työt ja kaikki muu elämä menee edelle. Että tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu! Tsemppiä sulle jatkoon :) <3

    VastaaPoista
  7. kiitos kun jaksoit väsätä tälläisen ihanan postauksen.<3
    hyvää jatkoa sinulle ja kaikkea parasta ! :')

    VastaaPoista
  8. Voi apua kuinka surullinen mutta kaunis teksti! <3 Samaistun niin hyvin tuohon kaikkeen, itse jouduin luopumaan rakkaasta harrastuksestani viime keväänä ja vieläkin tulee toisinaan itku ihan vaan muistellessa niitä kaikkia hienoja hetkiä, joita joukkuueeni kanssa koin.

    Ihania kuvia :)

    VastaaPoista
  9. Miten sä päädyit tähän ratkasuun? Varmasti ihan tajuttoman vaikeaa luopua sellaisesta harrastuksesta mitä rakastaa ja mikä on ottanut niin paljon aikaa. Toivottavasti olet nauttinut niistä kaikista hetkistä täydellä sydämellä mitä oot joukkueesi kanssa viettänyt! Ja varmasti ootkin :)
    Eiköhän tämä uusi käänne elämässäsi anna sulle paljon kaikkea uutta ja ihanaa :)
    Ootko muuten ajatellut, että alkaisit joskus valmentamaan nuorempia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, ettei minulla olisi varaa tulevaan kauteen, mutta se ei enää olisi kylläkään ongelma. Joskus on vain aika luopua ja irroittaa ja keskittää kaikki energia muihin juttuihin, kuten opiskelupaikan saamiseen. Eihän sitä koskaan tiedä :)

      Poista
  10. Kauniisti kirjoitettu! Olen itse kokenut täysin saman, tosin eri lajin parissa ja tiedän todella miltä sinusta tuntuu. Luopuminen on vaikeaa mutta kokemukset ja muistot jäävät elämään. Huh, minuakin rupeaa itkettämään tätä kirjoittaessani, sillä omat muistot tulvivat mieleen ja tiedän todella miltä tuntuu jättää jotain niin tärkeää ja rakasta taakseen. Pidän peukkuja teille, muista nauttia ja ottaa kaikki irti joka hetkestä, kuten varmasti teetkin parhaillaan! Kaikkea hyvää myös uusien haasteiden pariin! <3

    VastaaPoista
  11. Tosi vaikee arvata et oot menossa fitnesskisoihin, niin omaperästä :D mikset voi sitä jo paljastaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos näin tekee niin sitten rahan takia oli turha lopettaa :/ ruoka ja lisäravinteet fitneksessä maksaa vuodessa paljon enemmän kun 3 ulkomaanmatkaa. Ja kisa asu esim tuhat e. (Bikinit) ja muita maksuja, valmennus vähintään 2000e/vuosi.

      Poista
    2. ja millähän perusteella näin päättelit?

      Poista
    3. Mitä helvetin väliä sillä on, kuinka omaperäistä joku on, jos siitä itse vain pitää ja haluaa itse sitä tehdä?? Tässä maailmassa mikään ei enää ole omaperäistä, jos ei satu itse keksimään jotain täysin uutta lajia/asiaa.

      Poista
    4. tosiaan haluaisin tietää mistä tämmöistä päättelet :D Itse olettaisin tekstin perusteella, että syynä olisi ainakin koulu, pääsykokeisiin luku siihen viitaten. Paha sanoa, kun en henkilökohtaisesti Annia tunne.

      Poista
    5. Anni on itse sanonut täällä myös rahan olevan syy :) Tossahan tekstissä se myös sanoo että ulkomaanmatkat kalliita. Fitness on vuodessa triplasti kalliimpaa.

      Poista
    6. Ja fitness rytmittää koko elämää. Et voi käydä ennään ulkona syömässä ja ruokailusi määrittävät päivän tahdin. Et voi herätä ikinä esimerkiksi klo10 jälkeen, koska muuten et ehdi syödä kaikkia päivän aterioitasi. Anni käy myös paljon ulkona joten sekin pitäisi unohtaa. Fitnesstä pitää treenata 247 jos kisoihin tähtää, siksi mietin että miksi hän sitten vaihtaisi..

      Poista
    7. Tai sitten Annin saleilu lisääntyy siksi kun cheer loppuu. Korvataan cheer treenit salilla, jotta kunto pysyy yllä :)
      Miksi aina spekuloida ja kritisoida muiden valintoja? Ei se ole teidän elämännne miksi se teitä häiritsee?
      Jokainen elää tätä elämää itseään varten ja tekee päätöksensä niin, että itse niiden kanssa elää. Joten eiköhän anneta jokaisen tehdä ne päätökset itse eikä turhaan spekuloida tulevaa ennenkuin tiedetään varmaksi :)

      Poista
    8. Anni varmaan itse kirjoittanut yllä olevan kommentin anona :D ^

      Poista
    9. En ole menossa fitnesskilpailuihin, enkä myöskään kirjoittanut 10.23 kommenttia. Salitreeni lisääntyy, koska cheerleadingtreenit loppuvat.

      Poista
    10. Voi hyvät ihmiset, jokainen tekee omat valintansa ja harrastaa mitä haluaa. Mitä sitä täällä spekuloimaan / ihmettelemään / arvostelemaan. Joku täällä päätti jo Annin puolesta, että hänestä tulee fitnessurheilija. Huoh.

      Poista
  12. Tosi koskettava ja kaunis teksti! Tuli kyyneleet silmiin kun luin tätä. Olen itsekkin harrastanut cheerleadingiä 5 vuotta, joukkueemme ei kisannut usein/oli todella pieni mutta silti se joukkuehenki ja fiilis, En varmaan koskaan unoha sitä fiilistä mikä tuli ensimmäisissä kisoissa sen kisaohjelman jälkeen. Vielä näinkin monen vuoden jälkee seuraan lajia ja monesti tullu itku kun lukenu miten hyvin Suomi pärjänny maailmalla. Oot saannu kokea ihan uskomattoman paljon ja toivon sulle kaikkea hyvää jatkoon <3

    VastaaPoista
  13. Hieno kirjoitus ja onneksi olkoon viisas päätös! Olethan päässyt jo tuossa harrastuksessa niin huipulle, ettet voisi melkein juuri mitään enempää enää saavuttaa. Olet jo nuori aikuinen ja on fiksua miettiä, mihin aikansa käyttää, kun on todella tärkeät hetket tulevaisuutesi kannalta edessäpäin... Eikä urheilua tosiaan tarvitse jättää, omaan aikatauluun sopivalle yksilöurheilulle löytyy aina aikaa. Jäähän sinulle kaikki hienot muistot, joita kukaan ei voi sinulta viedä. Tottumiseen menee kyllä varmaan hetki.

    VastaaPoista
  14. Voi ei, aloin melkein itkemään kun luin tätä ja voin jopa ihan kuvitella, ett miltä susta tuntuu. :( Mutta vaikka lopetitkin Cheerleadingin sulla on siitä varmasti paljon hyviä muistoja ja tuut vielä saamaan paljon uusia unelmia ja kokemuksia elämässä. :-)

    VastaaPoista
  15. Mä oon niin samassa tilanteessa sun kanssasi! Mä harrastan eri lajia, mutta on tullut nyt päätettyä, että lopetan joulun jälkeen ja vain siksi, koska aika ei riitä mihinkään muuhun ja se on niin raskasta koulun päälle vetää ja nyt kun menen lukioon niin se tulisi vielä paljon paljon raskaammaksi. :-/ Olen itsekin harrastanut lajia jo melkein 10 vuotta joten ymmärrän hyvin miten vaikea siitä on luopua.. muistot kyllä säilyy aina mielessä ja en ikinä tule unohtamaan hetkeäkään mitä olen kokenut.
    Hyviäkin puolia siinä on, kun saa aikaa koulun käymiseen ja rentoutumiseen. Pitää myös muistaa että kerran sitä eletään, joten pitää nauttia oikein kunnolla! :-)
    Mä toivon sulle vaan niin paljon iloa ja uusia haasteita elämään! :-)

    VastaaPoista
  16. Onhan kisakampauksest ja -meikist tulos kuvaa? Ign mukaan näytti ainakik tosi kivalta!

    VastaaPoista
  17. voi eei!:( Tätä postausta lukiessa tuli kyllä kyyneleet silmiin ja kylmän väreet, tosi kauniisti kirjotettu! Paljon tsemppiä sulle♥

    VastaaPoista
  18. Tosi tunteikas teksti! Hienosti kirjoitettu! :´) <3 Mullekkin tuli mieleen, että sähän olisit loistava valmennushommissa! Sulla on niin paljon tietoa ja taitoa lajista! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  19. Voi ei! :'( Ymärrän kuinka vaikeaa on luopuu noin tärkeestä asiasta elämässä, harrastan itsekkin cheerleadingiä ja en voi kuvitella kuinka vaikeata siitä on luopua! <3 Alkoi melkein itseekin itkettää ku luki tän sun postauksen :( tsemppiä sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. saako kysyä mis joukkueessa sä oot ? :)

      Poista
    2. <3

      Olin HAC Elitessä :'( <3

      Poista
  20. haluaisin halata sua jos vaan voisin !<3
    melkein rupesin itkemään ku sain tietää että lopetat cheerleadingin :'(
    kaikkea hyvää sulle ja hyvää jatkoa Anni !<3 :')

    VastaaPoista
  21. Voii, että on varmasti rankkaa jättää oma rakas harrastus mutta niinkuin sanoit kohti uusia haasteita ja mitä nyt blogiasi olen lukenut ja sitä kautta oppinut sua tuntemaan olet kyllä semmoinen tyttö, että olkoon ne haasteet mitä vaam sä tulet ne saavuttamaan, upea olet <3 !

    VastaaPoista
  22. Olet mun suurin inspiraatio ja cheeridoli <3 olet mahtava, vahva, kaunis ja taitava. Jäät mulle ikuisesti mieleen. Oot syy miksi alotin cheerin, josta on tullut mun elämän tärkein asia. Kiitos <3

    VastaaPoista
  23. Hienosti kirjoitit :)

    Haluaisin kysyä, että miten sun urheilun nyt kun harrastuksesi loppuu? Minkälaista urheilulajia ajattelit jatkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin alkuun ajattelin vaan panostaa tossa salilla käymisessä ja käydä ehkä satunnaisesti akroilemassa tms. Saa nähdä, jos sitä joskus sitten innostuisi taas treenaamaan jotain lajia. Ja saa nähdä pysynkö tosta cheeristä edes kuinka kauan erossa.. :-D

      Poista
  24. Mitä te suotta itkette? ;o Tämähän on vaan iloinen ja positiivinen asia, kun elämä jatkuu ja tulee taas seuraava vaihe! Ei Annin elämä sentään tähän pääty! Mäkin harrastin 12 vuotta hevosurheilua pienestä tytöstä lähtien ja vaikka se haikeeta olikin lopettaa, niin positiivisesti sitä eteenpäin mentiin. Ja aina voi siirtyä harrastukseen takas, jos siltä tuntuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin että surullista tässä on nimenomaan se luopuminen. Sitä ei esimerkiksi enää näe yhtä usein tiettyjä ihmisiä, ei tee samoja asioita tai toteuta rutiineja, mihin on tottunut ja mitä on rakastanut. Elämä tähän ei lopu, kuten Annikin totesi, mutta muutos voi olla raskas ja siihen menee aikaa tottua, joillakin enemmän, joillakin vähemmän.

      Poista
    2. ^ Juurikin niin. Kaikissa asioissa on aina kaksi puolta.

      Poista
  25. Paljon haleja ja pusuja kullalle<3

    VastaaPoista
  26. koskettava kirjoitus. olin tänään katsomassa sm-kilpailuja ja harmi että urasi loppuu juuri tähän saumaan, ei niin kirkkaalla tavalla kuin olisit ansainnut tai varmasti toivonut viimeisistä kisoistasi. voit tietenkin olla paljosta ylpeä ja kiitollinen :) tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  27. Ihana Anni! Sä olet toiminut mulle ihanteena, esikuvana ja idolina jo monen vuoden ajan. Haluan kiittää sua siitä! Tänään ei ollut teidän päivä, mutta ei aina voikaan olla. Meidän päivä oli ja olen joukkueestani, ryhmästäni ja itsestäni ylpeä! Sinä päivänä kun pääsen sennuihin ajattelen varmasti, että näillä matoilla säkin oot treenannut... Haluisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tarinan, mutta nyt ei pysty... Pitkän kisapäivän jälkeen tarviin unta. Kaikkea hyvää sulle Anni!

    VastaaPoista
  28. Voi ei! Miks sä lopetat cheerleadingin :´(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki loppuu aikanaan. On aika keskittyä opiskeluun ja muihin asioihin elämässä :'(

      Poista
  29. Ihana Anni! <3 oot ihana persoona ja pääset varmasti sinne opiskelemaan mihin haluat :)) oon lukenu sun blogia sieltä alkuajoista lähtien, ja musta on aina ollu tosi ihailtavaa, että sun blogista voi ottaa mallia ihan pienet tytötkin! Ja vaikka tää onkin vähän hassua sanoa nyt, kun oon urheillu sun kanssa samassa joukkueessa, mutta varsinkin n. 2-1 vuotta sitten olit jonkinlaisena esikuvana mullekin :-D pystyt elämässäs kyllä mihin vaan! :) (poista toinen jos tuli x2)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Katri :')) Kiitos paljon ja kuin myös ;-) <3 Ei epäilystäkään, ettetkö sä menestyisi ja pääsisi vielä pitkälle elämässäsi :)

      Poista
  30. Tämänkö takia salitreeni lisääntyy? Vai vieläkö on jotain "yllätyksiä" tulossa:D

    VastaaPoista
  31. Ei taida Suomi päästä tänä vuonna MM kisoissa mitalisijoille naisten sarjassa. Niin kova se taso kuitenkin on, etten usko Funkyjen pärjäävän ihan yhtä hyvin kuin teidän, vaikka hyviä hekin ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea sanoa, kun ei tiedä yhtään muiden maiden tämän hetkisestä tasosta.

      Poista
  32. ihanan koskettavasti kirjotit tuli melkeen kyyneleet silmiin tätä lukiessa..tiedän miltä tuntuu luopua rakkaasta pitkäaikasesta harrastuksesta, ite harrastin tanssia joku 14 vuotta ja lopetin abivuoden jälkeen. sillon se tuntui tosi haikeelta ja surulliselta, mutta kuten kirjotitkin niin luopuminen avaa taas uusia ovia ja intensiivisen treenaamisen jälkeen on kiva saada nyt ite päättää millon ja miten treenaa yms. onnea sulle opintoihin ja kaikkeen mitä meinaat jatkossa! :)

    VastaaPoista
  33. ihana postaus anni! oot rakas <3 -Vilma

    VastaaPoista
  34. Ääää koskettaa niin paljon sun puolesta !! Mutta aivan ihana "ura" (jos sitä sillä nimellä voi kutsua) on sulla ollut ja varmasti valtava bläjä kaikkee super hyper ihania muistoja! Mutta onko sulla tiedossa jonkinmoista jatkamista missään mielessä cheeriin? Oot tositosi kaunis!! :3 Jaja, minkä ikäisenä aloit kirjottaan tätä blogia?

    VastaaPoista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!