29. tammikuuta 2014

"Strong people don't put others down - they lift them up."

Aihe, jota käsittelen tänään on kiusaaminen. Se on käsitteenä hyvin laaja, joten rajaan sitä puhumalla lähinnä omista sekä läheisteni kokemuksista. 


Kiusaamista on monenlaista. Sen sanotaan ulottuvan aina hiekkalaatikolta vanhainkotiin saakka. Siitä puhutaan ajoittan paljon, muttei sille silti tunnu näkyvän loppua. Se on karu fakta, että kiusaamista on ja tulee aina olemaan. Vain ihmiset ja tavat kiusata muuttuvat. Uskon, että jokainen ihminen saa elämänsä aikana kiusaamista osakseen. Kiusaamisen laatu ja määrä vain vaihtelevat. Kai se on ennalta määrätty, kuinka paljon joku saa kiusaamista kantaakseen. Kiusatun taakka on raskas. Ehkä sinä, jonka silmät liikkuvat parhaillaan näiden sanojen ylitse, jo tiedätkin sen. Minä ainakin tiedän.


Elämässäni on varmasti esiintynyt jonkin asteista kiusaamista paljon aikaisemminkin, mutta omat ensimmäiset "kunnolliset" muistoni kiusaamisesta sijoittuvat kolmannelle luokalle.

Olen menestynyt koulussa pienestä pitäen. Todistuksessani oli aina yksi tai ei olenkaan rastia hyvässä, ja loput olivat erinomaisessa. Kokeista tuli aina numero yhdeksikön paremmalta puolelta, joka herätti luokkatovereissani kateutta. Kaksi tyttöä luokaltani varastivat opettajan pöydältä korjausta odottavat biologian kokeet, minun sekä heidän omansa, ja veivät ne kotiinsa. Kotonaan he muuttivat minun oikeat vastaukseni vääriksi, ja omat väärät vastauksensa oikeiksi. He jäivät tästä teostaan tietenkin kiinni, ja selittivät sitä sillä, että he halusivat kerrankin saada minua paremman numeron kokeesta. En voinut käsittää, miten kaverini saattoivat tehdä jotakin sellaista. 



Seuraavat muistoni kiusaamisesta alkavat viidenneltä luokalta, kun aloin kovaa vauhtia kehittymään naiseksi ehkä hieman aiemmin kuin monet muut ikäiseni. Minusta alettiin levittää monia perättömiä juoruja. Kuuluisin näistä juoruista oli tarina siitä, kuinka "tungen sukkia rintsikoihin". Tilanne kärjistyi lopulta niinkin pahaksi, että juorun kuullut poikaporukka tuli uimarannalla haukkumaan minua päin naamaa. Siinä tilanteessa muistan sanoneeni, että pojat voivat ihan itse tulla tarkistamaan asian laidan, jos haluavat, mutta tässä vaiheessa pojilla taisi kuitenkin mennä pupu pöksyyn.



Ihmiset, jotka eivät edes tunteneet minua, puhuivat minusta pahaa. Olin heidän sanojensa mukaan ilkeä, ylimielinen ja kaksinaamainen. Muistan vain itkeneeni ystävilleni, etten tiedä, mitä pahaa olin tehnyt näille ihmisille, jotka minusta näitä juttuja levittivät. Ystäväni eivät osanneet vastata kysymykseeni. Näihin aikoihin aloin kasvattamaan itselleni kovaa kuorta. Halusin kuoren, joka suojaisi minua kaikelta siltä pahalta, joka ympärilläni mylläsi. Kuoreni avulla pyrin antamaan itsestäni kovan kuvan, etteivät muut huomaisi, kuinka selkäni takana kaikuvat puheet minua satuttivat, ja kuinka epävarma oikeasti olinkaan. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että yhtä aikaa itsetuntoni kanssa myös ihoni meni todella huonoon kuntoon, mikä myöskin omalta osaltaan painoi ja on painanut itsetuntoani entistäkin alemmas.



Yläasteelle lähdin kovan kuoren ympäröimänä ja sillä asenteella, että kukaan ei voi satuttaa minua. Olin väärässä. Paikkakunta, jossa asun on pieni ja lähes jokainen tuntee täällä toisensa ainakin jotakin kautta. Yläasteeni vanhimmat pojat alkoivat sitä syksyä edeltävänä kesänä, kun olin siirtymässä uuteen kouluun, ottaa minuun yhteyttä IRC-galleriassa. En antanut poikien kiinnostukselle vastakaikua, joka johti seitsemännen luokan alettua myös kiusaamisen alkamiseen. Käytävillä perääni huudeltiin, paitaani yritettiin vetää ylös ja housujani alas. Tämä oli kiusaajien mielestä ainoastaan hauskaa, mutta minä koin sen todella ahdistavana. 

Sain yläasteella kiusaamista osakseni myös koulumme vanhemmilta tytöiltä. Väliin käytävällä istuessani jalkojeni päältä käveltiin tahallisesti yli, vaikka en todellakaan vienyt käytävältä paljoa tilaa, ja väliin perääni huudeltiin törkeyksiä. Muutaman kerran olen saanut myös väistää, kun minua on yritetty heittää purkalla tai limupullolla päähän. Myös polkupyöräni kumit oltiin kerran puhkaistu koulupäivän aikana. Yritin pysyä kovana kiusaajien edessä, vaikka sisimmässäni itkin hiljaa. Kun perääni huudeltiin, huusin takaisin ja kehoitin, että tulisivat sanomaan asiansa päin naamaa. Joskus myös menin itse kiusaajien eteen, ja pyysin heitä toistamaan asiansa. Yleensä heillä ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa ollut pokkaa sanoa yhtään mitään. Onhan se helpompaa huudella turvallisen välimatkan päästä. Tälläisten tapahtumien johdosta oli aika, jolloin pelkäsin kouluun menemistä. Äitini oli yhteydessä opettajiini, mutta turhaan. Kiusaamiseen on hyvin hankalaa puuttua.



Kahdeksannella luokalla kohtasin kiusaamista omalta ikäluokaltani. Ikäluokassani puhkesi villitys, että melkein kaikki alkoivat polttaa ja tekivät kaikkensa, ettei heitä voisi luokitella "pissiksiksi". Minä en lähtenyt tähän mukaan vaan pysyin tyylilleni uskollisena, jolloin minut leimattiin alta aikayksikön pissikseksi. Tässä vaiheessa muutamat lapsuudesta asti kestäneet ystävyyssuhteet siirtyivät katkolle ja olin koulussa jonkin aikaa melko yksinäinen ennen kuin tutustuin uusiin ihmisiin. Niihin aikoihin luulin, etten antanut haukkujen satuttaa itseäni, mutta siskoni on jälkeenpäin tokaissut, että huomasi silloin esimerkiksi tyylini muuttuneen melko paljonkin. Ja nyt myöhemmin olen itsekin ymmärtänyt, että niinhän se oli. En uskaltanut käyttää korkokenkiä, turhan hienoja tai kovin tyttömäisiä vaatteita koulussa, koska pelkäsin halveksuvia katseita sekä puheita, jotka seurasivat katseita. 

Yhdeksännellä luokalla homma alkoi rauhoittua ja vanhat ystävyyssuhteetkin elpyivät. Yläasteelta minulla on kuitenkin päällimmäisenä muistona mielessä ahdistus, joten lukion alkaminen oli minulle todellinen helpotus. Lukiossa en ole kohdannut kiusaamista lainkaan, ainakaan koulussa, mutta edelleen uusiin ihmisiin tutustuessa saan kuulla, kuinka heillä oli täysin erilainen kuva minusta aiemmin. Luulen, että nämä mielikuvat ja ennakkoluulot juontavat juurensa ala-asteajoilta, jolloin juorut minusta saivat alkunsa. Olen kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen tilanteeseeni ja onnellinen siitä, että ne vuodet ovat jo kaukana menneisyydessäni.



Läpi nuoruuteni olen saanut seurata myös hyvin läheltä, kuinka aikoinaan isoveljeäni ja -siskoani kiusattiin koulussa ja vapaa-ajalla. Siskoni antoi minulle luvan puhua häneen kohdistuneesta kiusaamisesta täällä blogissani. Hän on kohdannut minua paljon vakavampaa kiusaamista. Kolme siskoani paljon isokokoisempaa ja jonkin verran vanhempaa tyttöä pahoinpitelivät hänet kahdeksannella luokalla väärinkäsityksen johdosta. He luulivat, että siskoni oli yrittänyt pokailla yhden tytöistä poikaystävää. 14-vuotias siskoni ei ollut tehnyt mitään väärää tai pahaa kenellekään. Muistan kuinka hän tuli itkien kotiin silmät kyyneleistä ja iskuista umpeen muurautuneena, etuhampaat lohjenneina sekä huuli ja posket vereslihalla. Siskoni itki, äitini itki ja minä itkin. Miten jotain näin kauheaa voi tapahtua niin kiltille ja suloiselle tytölle kuin siskoni on, minä mietin. Myöhemmin kyseiset kolme tyttöä ovat kylläkin tulleet katumapäälle ja pyytäneet anteeksi tekojaan, muttei se saa tehtyä tekemättömäksi.

Meidän lukiossamme on ollut jo pitkään perinteenä, että penkkaripäivänä abit saavat tehdä koulun liikuntasalin seinille julisteita, joissa pilkataan lukion 1. ja 2. luokilla olevia. Siskoni ollessa lukion 1. luokalla liikuntasali kirjaimellisesti vuorattiin siskoni kuvilla. Julisteissa haukuttiin, nimiteltiin, kiusattiin ja levitettiin perättömiä juoruja siskostani. Ja koko koulu kävi katsomassa ja lukemassa ne. Koulumme opettajat järkyttyivät julisteet nähtyään niin, että nykyään lukiossamme opettajat tarkastavat kaikki julisteet ennen kuin ne ripustetaan seinille, ja vain säädylliset sekä hyväntahtoisella huumorilla höystetyt julisteet läpäisevät heidän seulansa. Olen tästä muutoksesta erittäin kiitollinen. Tänä vuonna, muutaman viikon päästä, olisi minun vuoroni osallistua kyseisten julisteiden tekemiseen, mutten ole sattuneesta syystä ollenkaan varma tahdonko ottaa osaa tähän mielestäni hyvinkin kyseenalaiseen perinteeseen.



Kaiken tämän yllämainitun lisäksi minä olen (ja myös siskoni on) kohdannut sosiaalisessa mediassa hyvin paljon kiusaamista. Olen saanut lukea eri keskustelupalstoilta, kuinka jokaista asiaa minussa haukutaan. Ulkonäköäni, luonettani, parisuhdettani, perhettäni, ystäviäni, harrastustani, pukeutumistyyliäni, kaikkea! Kaikki on ruodittu läpi.

Sitten on vielä tämä blogini, jossa saan välillä, mitä ihmeellisimpiä kommentteja anonyymeiltä kommentoijilta. Onneksi olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että teitä superihania lukijoita on siellä paljon sankemmin joukoin kuin niitä satunnaisia törppöilijöitä, muttei se silti kivalta tunnu, kun saa rapaa niskaan. Emme me bloggaajat ja meidän blogimme ole mitään kaatopaikkoja, jonne voi käydä tyhjentämässä päivän päätteeksi raskaat ja kurjat ajatukset ikävien kommenttien muodossa. Vaikka pyöritämmekin julkisia blogeja, joissa jaamme kuviamme sekä ajatuksiamme, ei se oikeuta ketään haukkumaan ja arvostelemaan meitä tai varsinkaan läheisiämme negatiiviseen sävyyn. Annika O. kirjoitti bloggaajien läheisten ihmisten kiusaamisesta poikaystävänsä kokemuksien pohjalta hyvän tekstin, jonka voitte lukea tästä. Myös Hetkiä-blogin Katriina kirjoitti ajatuksia herättävän postauksen blogeissa ja keskustelupalstoilla tapahtuvasta nettikiusaamisesta. Postaukseen pääsette tästä.

Usein negatiivinen palaute puetaan mielipiteeksi, ja täten oikeutetaan itselle suora haukkuminen ja kiusaaminen. "Se on vain minun mielipiteeni." Joskus voisi miettiä kuinka asiansa esittää, ja onko niiden esittäminen ollenkaan tarpeellista. Eli hyödyttääkö se mitään tai ketään, vai onko se todellakin vain oman pahan olon purkamista.


Olen sekä pikku- että isosisko. Minulla on seitsemän ihanaa sisarusta, joista viisi on minua nuorempia, pieniä alakoululaisia. Toisinaan, kun mietin esimerkiksi omaa ja vanhempien sisarusteni menneisyyttä, minua huolestuttaa kovastikin pikkuisteni tulevaisuus. Vanhin pikkusisaruksistani käy nyt viidennettä luokkaa. Olen seuraillut hänen tutustumista sosiaaliseen mediaan kauhulla. Nykyään kaiken maailman ask.fm:ät sun muut paikat ovat kuin luotuja nettikiusaamiselle. Siellä anonyymit voivat käydä sanomassa toiselle mitä tahansa mieleen juolahtaa joutumatta vastuuseen sanoistaan. Isosiskolle on aivan järkyttävää luettavaa, kun pientä siskoa haukutaan mm. meikkipelleksi, läskiksi, pissikseksi, laudaksi ja vaikka miksi, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Jos meininki on nykyään jo viidennellä luokalla tälläistä, en edes halua tietää, millaista se on sitten, kun minun omat lapseni ovat ala-asteikäisiä.


En ole edes täysin varma, miksi halusin avautua menneisyydestäni ja ajatuksistani juuri nyt. Ehkä koen nyt saavuttaneeni sellaisen pisteen, jossa olen kasvanut esimerkiksi pahanpuhujien ja kiusaajien ylitse. Tottakai se edelleen satuttaa, kun joku tulee esimerkiksi täällä blogissa haukkumaan, tai huomaan, että mieleni yritetään oikein yrittämällä pahoittaa, mutta nykyään osaan suhtautua näihin asioihin hieman eri tavalla. Toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. 

Tämän postauksen sanoma on kuitenkin se, että kiusaaminen on kamala asia, johon tulee puuttua ja jonka tulisi loppua. Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka eivät välttämättä edes tunnista, että kiusaavat (ja se on melko huolestuttavaa), mutta tiedän myös, että on ihmisiä, jotka tietävät sen. Siksi yritänkin nyt vedota teihin, jotka sen edes tunnistatte itsestänne. Asettukaa kiusatun asemaan. Pyrkikää tuntemaan niitä tunteita, joita aiheutatte toiselle kiusaamisellanne. Haluaisitteko sitä itsellenne? Haluaisitteko sitä tulevaisuudessa omille lapsillenne? Onko yksi huono päivä tarpeeksi painava syy ilkeän kommentin jättämiseen tai pieni kateudenpuuska perättömän juorun levittämiseen?


En väitä, että olisin itse ollut aina täysin hyvä muita kohtaan. Minussa on virheitä. Olen tehnyt ja sanonut asioita, joita kadun. Ja tulen varmasti vielä tekemään paljon sellaista, mitä tulen vielä tulevaisuudessa katumaan. Muistakaa, että jokaisella on omat vaikeutensa ja menneisyytensä eikä kenenkään elämä ole täydellistä. Omalla käytöksellämme voimme kuitenkin auttaa tekemään toinen toistemme elämästä ja tulevasta parempaa. Tehdään toiselle parempi huominen pienin sanoin ja teoin. Läheisten ihmisten tuki on sanoinkuvaamattoman tärkeää kiusatulle. Perhe, ystävät ja harrastukset muodostavat sen tukiverkoston, joka ottaa vastaan, kun tuntuu, että putoaa.



Ollaan tukena ja ystäviä niille heikoille ihmisille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Vahvat ihmiset eivät paina muita alas, vaan nostavat heidät ylös. Ole vahva!

92 kommenttia:

  1. Minulla tuli kyyneleet silmiin lukiessani tätä. Olet aina niin positiivinen ja hyvä, että tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta kaikki, mitä olet joutunut kokemaan. Ja minä lisäksi samaistun tarinaasi erittäinkin paljon, sillä itsekin olin ala-yläasteen ajan kiusaamisen kohteena. Minä olen toisaalta kiitollinen kiusaajilleni, että nykyään voin kestää mitä vain. Minusta tuli heidän ansiostaan vahva. Anni, olet ihana ja kultainen ihminen, että toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi. Olen aina itse uskonut siihen, että kaikella on tarkoituksensa, ja että kaikki paha, muuttuu vielä joskus hyväksi. :-)

    VastaaPoista
  2. Todella hyvin kirjoitettu teksti aiheesta, joka on aina ajankohtainen ja ikävä kyllä varmaan pysyykin sellaisena.. Olet todella upea esikuva ja ihminen omana itsenäsi <3

    VastaaPoista
  3. Vau. Aivan upea ja ajankohtainen postaus. Siulla on tosi kypsiä mielipiteitä ja tapasi kirjoittaa on selkeää ja mukavaa lukea. Onneksi oot päässyt kiusaajien yläpuolelle :) Harmittavaan suuntaan maailma muuttumassa.. Mut ehkä just tälläset tekstit antaa valoa tulevaisuuteen!

    VastaaPoista
  4. minuakin kiusattiin ala asteella sekä yläasteella. lukiossa minuakaan ei ole enää kiusattu mutta kyllä tuo kiusaaminen silti alentaa itsetuntoa ja jättää ehkä pysyvänkin epävarmuuden omasta itsestään, teoistaan ja taidoistaan jne..:/ hyviä ajatuksia! ja todellakin meitä asiallisia ja mukavia lukijoita on enemmän, harmi että sun edes tarvii nähdä joidenkin typerysten kirjoittamia solvauksia ja haukkumisia. olet ihana!:)

    VastaaPoista
  5. Upea teksti! Kiusaaminen on todella vakava asia ja hienoa, että uskallat avautua kokemuksistasi ja jakaa niitä kaikille. Harmi myös, että sinä ja läheisesi olette kohdanneet kiusaamista, varsinkin tuollaisissa mittakaavoissa :( Melkein rupesi itkettämään, vaikken edes tunne sinua. Jatka samaan malliin, sulla ei ole mitään hävettävää! :)

    VastaaPoista
  6. Aivan mielettömän rohkea ja upea teksti <3

    VastaaPoista
  7. Todella hyvä postaus !!
    Olet todella hyvä kirjoittamaan näitä aiheita! Jokaisen ihmisen pitäisi lukea tämä postaus ja miettiä kuinka hirveetä se kiusaaminen on!
    Mun koulussa on ihan samanlaista kiusaamista pienempiä kohtaan.. Huudetaan aina ihan turhasta vaikka ei ole tehnyt mitään, kiroillaan koko ajan jos tekee jotai pientä mikä ei luulisi haittaavan ketään.. Se on ihan järkyttävää !! Kiitos todella todella paljon tästä postauksesta, tästä oli tosi suuri apu mulle:)

    VastaaPoista
  8. Voi Anni miten rohkeesti ja ihanasti olit kirjoittanut <3 Olet upea ihminen :)! Iso hali ja kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
  9. Anni olet upea ja vahva ihminen, arvostan sinua aivan mielettömästi!:) Tuosta aikaisin kehittymisestä tuli mieleen, että itselläni oli jo (valitettavasti) kolmannella luokalla esim. kuukautiset ja kunnon rinnat. Muistan kuinka kamalaa oli kun vanhemmat pojat huutelivat haluavansa "panna minua", voi luoja en edes tiennyt mitä paneminen tarkoittaa. Tottakai välillä yritettiin puristella rinnoista ja muuta ilkeää. Oman suojakuoreni muodostin pukeutumalla mahdollisimman isoihin ja löysiin ja poikamaisiin vaatteisiin, ettei kehoani nähtäisi. Vasta useamman vuoden päästä tajusin että naiseus onkin hieno juttu eikä hävettävä ja kamala asia:)

    VastaaPoista
  10. Ihan mahtava postaus. Jos joku kiusaa sua niin luulen sen johtuvan kateudesta. Moni sun kaltanen nätti tyttö on ylimielinen ja siks sut on ehkä joskus leimattu sellaseks. Mut jos on lukenut sun blogia pidemmän ajan, tai edes vaan tän postauksen, tietää että sulla on jalat maassa.

    VastaaPoista
  11. Miten oot saa ut huonon ihosi paremmaksi? Itsellä sama ongelma ja tarvisin neuvoja.. :( hyvä postaus!

    VastaaPoista
  12. jep, kyllä sait kyyneleet silmiini. Hienoa tekstiä ja hyvää luettavaa IHAN jokaiselle. Ja joo, ei toi kiusaaminen lopu ala-asteikään, se vaan vaihtaa muotoaan.. Mutta niinkuin tuossa yhdessä kuvassasi sanotaan: If people are trying to bring you down, it only means you're above them. ;)
    Ihanaa kevättä Anni! <3

    VastaaPoista
  13. tulin niin vihaiseksi tästä! olette siskosi kanssa niin kauniita ja upeita etteivät muut vaan ole yksinkertaisesti voineet kestää sitä..
    minuakin alettiin 8lk kiusaamaan joka johti terveyteni romahtamiseen ja jouduin sen puolesta luopumaan harrastuksestani jota olin koko elämäni harrastanut ja joka oli minulle se "henkireikä". kiusaaminen oli juurikin juorujen keksimistä ja maineeni pilattiin täysin. ystävät hylkäsivät ja kukaan ei halunnut enää tutustua minuun. nyt kumminkin olen päässyt jo kotoa uuteen kouluun uudelle paikkakunnalle ja olen saanut aivan ihanan vastaanoton siellä ja elämä alkaa pikkuhiljaa taas hymyilemään..:)

    VastaaPoista
  14. Mullakin tuli aivan kyyneleet silmiin tätä lukiessA, ehkäpä juuri siksi että tarinasi on täysin identtinen omaani. Kiusaamista on jatkunut yläasteen alusta, ja valitettavasti koulun vaihto vähenti sitä vain vähän- en vain käsitä kuinka lapsellisia vielä lukioikäiset ihmiset voivat olla, ja kiusata ihmistä joka ei ole heidän elämässään läsnä millään tavalla.

    Sanon sulle Anni vaan, että sä olet vahva, menestynyt, kaunis ja kaikin tavoin ihailava esimerkki fiksusta nuoresta naisesta. Näen itsessäni hyvin paljon samaa kuin sinussa (pidän itsekin melko suosittua blogia). Ja voin sanoa, että karu fakta on se, että yleensä juuri meidän kaltaisia kiusataan- kiusaajat kertovat siinä vaan enemmän omista puutteistaan kuin meistä.

    Kiusaaminen on saanut aikaan mulle jopa lievän paniikkihäiriön, lisäksi mainitsemasi kovan kuoren. Seurauksista kärsin edelleen. Toivottavasti sä olet päässyt jo tuosta eroon, en vaan käsitä miten joku voi tehdä tällaista ihmisille.

    Esiinnyn tässä kommentissa kuitenkin anonyymisti, sillä kiusaaminen osittain jatkuu eteenpäin, eikä mulla suoraan sanottuna olisi rohkeutta julkaista tällaista postausta vielä, toivottavasti joskus.

    Isot halaukset sulle Anni, olet ihana <3

    VastaaPoista
  15. Tässä vaiheessa painaisin sitä tykkää nappulaa, jos blogista sellainen löytyisi, mieletön kirjotus! pistää miettimään varmasti jokaista joka tämän lukee

    VastaaPoista
  16. Itse olen kokenut peruskoulussa kiusaamisen ja seurannut vielä edelleen koulussa ystävieni tai muiden ihmisten halveksuntaa. Onneksi aina on läheisiä tai ystäviä tukena. Oma pikkusiskoni on 5. luokalla ja kokee kiusaamista vähän väliä. Tekisi mieli mennä jututtamaan näitä "parempia" tyttöjä... Nuoressa iässä tytöt on vieläpä niin herkkiä että ihan kauhistuttaa! Mutta menneisyydestä voi vahvistua ja tehdä itse paremmin :)

    VastaaPoista
  17. Voi miten kamala ja ihana teksti. Kyyneleitä piti pidätellä kun luin! Paljon hyvää sulle ja sun siskolle, järkyttävää miten noin nuoret on voinut olla noin kamalia sun siskolle..

    VastaaPoista
  18. Oot kyllä uskomaton nainen... <3

    VastaaPoista
  19. Tää postaus todella sai ajattelemaan asiaa omaltakin kohdalta. Onneks varmasti ymmärrät että kiusaajat on vaan kateellisia eikä kiusaaminen oo koskaan kiusatun vika! Tää vahvisti entisestään mun käsitystä siitä, että oot meille kaikille upea roolimalli!! <3

    VastaaPoista
  20. Tippa linssissä luin tätä, kamalaa mitä kaikkea ootte saaneet kokea :-( kirjoitat tosi hyvin, tää oli upee teksti! Mua tosiaan kans huolettaa mihin myllerrykseen nyt ala-asteella olevat pikkusisarukset vielä joutuu tulevaisuudessa...

    VastaaPoista
  21. voi ! luulisin että sinua kiusattiin vaan kateudesta. itselläni oli paras kaveri, hän on vähän ilkeä luonteeltaan ja sanoi minulle kaikkea mistä loukkaannuin. Kerroin tästä äidilleni, joka oli yhteydessä opettajiin. sitten järjestettiin kuraattori tunteja tietyille tytöille. Kaverini sai silloin tietää että olin puhunut äidilleni ja opettajilleni hänestä, ja siitä että hän tavallaan kiusasi minua. Hän päätti sitten "kostaa" ja lavasti minut kiusaajaksi. Kertoi kuraattorille asioita, joita en ole koskaan sanonut tai tehnyt hänelle. Myöskin hän sanoi kaikille kavereilleni että olisin mukamas sanonut jotakin heistä läskiksi ym. niimpä opettaja oli yhteydessä vanhempiini ja minut leimattiin koulukiusaajaksi. Tästä on kumminkin aikaa, ja tiedän itse että en ole tehnyt mitään väärää. Vaikka kyseinen tyttö on vieläkin luokallani, puhun hänelle vähän, ja yritän pysyä erossa hänestä :) ! ps. Kiva teksti ! vaikkakin aika surullinen.

    VastaaPoista
  22. Oot tosi rohkee ku kirjotat tömmösen jutun omilla kasvoilla ! Tosi kunnioitettavaa ! iso voimahali sulle :)

    VastaaPoista
  23. En tiiä mitä voisin sanoa kun, <3x100 !!!!

    VastaaPoista
  24. Mahtava teksti anni!! Koulukiusaaminen on ihan hirveää ja olen myös huolissani pikkusiskojeni puolesta. Onneksi olemme käyneet/käymme suomenruotsalaista koulua ja jotenkin vaan siellä ei kiusata niin "pahasti" ku mitä on kuullu että suomenkielisissä kouluissa tehdään! Mielestäni on hyvä että meidän kouluissa on tiukat säännöt sille mitä kiusaajille tapahtuu ja että kuinka tärkeää on että kaikkia kunnioitetaan! Tsemppiä kaikille :)

    VastaaPoista
  25. Kuulostaa ihan kamalalta sun ja siskosi kiusaamistarinat :( mutta hienoo et oot pysyny kuitenki positiivisena ja asettunu kiusaajien yläpuolelle! :)

    VastaaPoista
  26. Oot upee tyttö Anni! Rohkea teksti ja herättää kyllä varmasti monissa ajatuksia. Tsemppiä sulle kevääseen! <3

    VastaaPoista
  27. Ihana kirjoitus Anni! Itse en ole onnekseni ikinä sen suuremman kiusauksen kohteeksi joutunut, mutta silti osaan samaistua kiusatun asemaan. Tästä tuli niin paha mieli sun ja perheesi puolesta, ja ihan kaikkien ketkä on joutunu kiusaamisen kohteeksi. Se on niin väärin eikä kukaan ansaitse sellaista kohtelua.
    Samalla tuli kuitenkin hyvä mieli kun olet niin rohkea ja toivon mukaan avasit monen lukijan silmät tälle aiheelle. Toivon sulle ja läheisillesi kaikkea hyvää :) <3

    VastaaPoista
  28. Hirveetä miten joitan kohdellaan tolla tavalla!! En voi käsittää ihmisten(jotka tuollaista tekevät) ajatusmaailmaa lainkaan. Olette jokainen sinä ja sun sisarukset ihania ja varsinkin kuva, jonka susta ja sun siskosta blogin välityksellä oon saanut on vaan pelkkää positiivista! :)

    VastaaPoista
  29. Aivan mahtava teksti, kiitos ♥ sinusta huokuu sellanen aitous, vilpittömyys ja sydämellisyys ♥

    VastaaPoista
  30. Voi itkin kun luin tätä! ;( toi mitä sulle ja varsinkin siskolles on tapahtunut on jotain ihan kamalaa... Hirveetä. En tiiä mitä sanoa.

    VastaaPoista
  31. Todella hyvä kirjoitus! Ihan tuli tippa linssiin tätä lukiessa. Muista Anni, että olet kaunis sisältä ja ulkoa, jatka samaan malliin <3 pus

    VastaaPoista
  32. halusin kommentoida jotain, mutta menin ihan sanattomaksi kirjoittamastasi tekstistä!
    oot kyllä aivan upea ihminen niin ulkoisesti kuin sisäisestikin!
    pelkkää hyvää sulle anni!

    VastaaPoista
  33. Ihana kirjoitus! Pystyin samaistumaan tekstiisi, ite oon kokenut samanlaista ilkeilyä kuin sä. Vaikutat ihanalta ihmiseltä :)

    VastaaPoista
  34. Oon tuntenu sut jo n. 10 vuotta. Muistan kun tutustuttiin, olit aivan mahtava ihminen, muistan miten meitä ärsytti kun olit niin täydellinen. En oo ite osallistunut ainakaan tietoisesti sun kiusaamiseen, tietysti se vähän huvitti kun tapahtui se koe juttu. En kyllä silloin tiennyt että kyseiset tytöt olivat muuttaneet vastauksiasi. Luultiin että itkit kun sait huonon numeron. Mietin usein että mitä sulle tapahtu kun "muutuit" mutta nyt ymmärrän minkä takia susta tuli tuommoinen kuin olet. Et ehkä tunnista kuka olen mutta mun on pakko sanoa että arvostan sua! Oot mahtava ihminen tuommoisena. Ei sitä sillon pienempänä ymmärtänyt miten kaikki se tuntu susta noin pahalta,oon tosi pahoillani jos oon joskus vahingossa loukannut tai jotain vastaavaa, en todellakaan ole tarkoittanut. En oo aiemmin saanut kommentoitua mutta tämä teksti pisti miettimään. Jos ei aiemmin nähdä niin luokkakokouksessa sitten! Oot Anni täydellinen just tuommosena kun olet!<3

    VastaaPoista
  35. VAU! TODELLA TODELLA UPEAA, että otit tämän aiheen tänne! Moni joutuu kokemaan tätä ja valitettavasti todella pahasti ja sitä ei monikaan ymmärrä mitä seurauksia kaikesta voikaan olla.. :/ Minuakin kiusattiin ala-ja ylä-asteella..Ja vieläkin niitä miettiessä tulee niin pahamieli.. Toki sen ainakin opin, että en anna periksi ja en antanutkaan! Koulussa yritin olla välittämättä heistä ja onneksi minulla oli ystäviä ympärillä silloin :) ! Toivon, etteivät pikkusisarukseni joutuisi kärsimään, mutta valitettavasti kuulin jo kuinka nelosluokalla olevaa siskoani oltiin haukuttu aika kamalillakin sanoilla. Voi kun kaikki tajuaisivat kuinka paljon ne sanat loukkaavat! :/ :)

    VastaaPoista
  36. Wau. Ainoastaan wau. Olet niin rohkea. En voi muutakun ihailla. Annat varmasti paljon voimia niille joita tämä aihe koskettaa. Olet upea ihminen. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää♥

    VastaaPoista
  37. Aivan upea ja ajatuksia herättävä teksti, yksi parhaistasi! :) Tällä samaisella pienellä paikkakunnalla asuvana olen kuullut juoruja siskostasi ja todistanut kyseisen abigallerian. Sinä olet sen verran nuorempi, etteivät sinua koskevat tarinat kantautuneet minun korviini. Myös omaan nisakaani olen saanut kasan kiusaamista jonka vuoksi olen "unohtanut" ala-asteajat ja ajatuskin luokkakokouksesta inhottaa. Itse sitä tietää muuttuneensa, mutta joutuessa taas ala-aste porukan eteen tuntuu kuin tippuisi takaisin ala.asteelle. Onneksi tässä on muutama vuosi aikaa kerätä itsensä ennen kokousta (;
    Kamala lukea miten konkreettista kiusaaminen sinua ja siskoasi kohtaan on ollut, etenkin tuo essin pahoinpitely on aivan uskomaton. Olette kumpikin Essin kanssa niin ulkoisesti kuin sisäisesti kauniita ihmisiä ja selvinneet (ainakin näin ulkopuolisen silmin) todella hyvin kokemastanne<3 Kaikkea hyvää tulevaisuuteen teille kummallekkin<3

    VastaaPoista
  38. Niin hyvin kirjoitettu, loistavaa!! Toi kiusaaminen on niin kauhee asia!! Ja itsekin kyllä olen kuullut vaikka minkälaisia juoruja susta, mutta omasta mielestä tyhmää lähteä spekuloimaan millainen joku ihminen on jos ei tunne! Tosi kurjaa miten sulla on käynyt noin huono tuuri.. Onneksi osaat nykyään ainakin suurimman osan kommenteista jättää omaan arvoonsa koska oot kaunis, upee nuori nainen, jossa ei todellakaan oo mitään hävettävää!! Ja ihanaa kuinka avoimesti uskallat kuitenkin puhua asiasta, vaikka varmasti kipeä asia sulle edelleen! Tsemppiä ja lisää vain tällasia ihania ajankohtasia postauksia! You go girl! :)

    VastaaPoista
  39. Todella hyvä kirjoitus, olet ihanan valoisa ihminen ja on upeaa, että pidät kiinni omista periaatteistasi ja uskallat olla oma itsesi <3

    VastaaPoista
  40. You go girl!! Ihanaa et oot päässyt edes vähäb yli siitä kiusaamisesta! Oon kuullut vaikka minkälaisia juoruja susta itsekin, mutta musta on vaan niin tyhmää lähteä tollaseen mukaan, jos ei tunne ihmistä ei voi myöskään arvostella!! Varsinkin kun kyseessä on noinkin ihana kaunis upee nuori nainen!! Todella ihana postaus ajankohtasesta aiheesta!! Tsemii ja jatka niiden tyhmien kommenttien ignoorausta!! :)

    VastaaPoista
  41. Hyvä kirjoitus oikeesta aiheesta! kaikkien tulis miettiä, että miten saada kiusaaminen koulussa, netissä ja vapaa-ajalla loppumaan. Jos nuorena ymmärtää kiusaamisen vakavat seuraukset ja että niiden seurauksena ihminen voi hajota niin totaallisesti, ettei enää ikinä uskalla olla oma itsensä täysin avoimesti, niin vanhempanakaan tuskin kiusaa ketään. Hienoo kun jaoit sun tarinan! Toivottavasti kiusaaminen nostettais paljon useemmin myös ala ja ylä asteella huomioon. Meijän kaikkien tulis olla ihmisiä toisillemme ja huomata, ettei ketään sais kohdella alempiarvosesti vaan heti puuttua jos niin käy

    VastaaPoista
  42. En tiedä mitä kirjottaisin, mutta haluan silti kirjoittaa jotain... Oot kyllä uskomattoman vahva ja toivon että tää teksti saa ihmiset oikeesti ajattelemaan vähän tarkemmin omia tekojaan ja niiden vaikutuksia muihin ihmisiin. Pitäis aina ajatella että haluaako itelleen tapahtuvan tommosia asioita, tuskinpa vaan... Mä oon kuitenkin ainakin tän blogin perusteella saanut susta pelkästään positiivisen kuvan. Jatka samaan malliin, oot upea! <3

    VastaaPoista
  43. Ihan huippu teksti! Oon ite kanssa saanu kokea kiusaamista ja tänäpäivänä yritän estää sitä niin paljon kun on mahdollista. Mutta niinkun kirjotit kiusaamista ei saa koskaan kokonaan pois. :( Tä teksti varmasti herätti monet ajattelemaan asiaa myös niiden kiusattujen kohdalta. Aina pitäis miettii että kohtele muita niinkun haluat itseäsi kohdeltavan.

    VastaaPoista
  44. Miten missään koulussa voi olla perinne pilkata toista ihmistä edes leikkimielisesti? Joku voi oikeasti pahoittaa mielensä ja mitä jos tämä joku on jo valmiiksi koulukiusattu tai hänellä on vaikea elämäntilanne. Pilkkaaminen ei ainakaan paranna tilannetta millään tavalla. Minusta kyseinen perinne pitäisi lakkauttaa ja tilalle keksiä jotain parempaa.

    Itse olin peruskoulussa ja molemmissa ammattikouluissa kiusattu. Peruskoulussa uskon joutuneeni kiusatuksi koska olin ujo heppatyttö. Ensimmäisessä ammattikoulussa kiusaaminen johtui luultavasti samasta asiasta, mutta toisessa ammattikoulussa tapahtuneelle kiusaamiselle en osaa sanoa mitään selkeämpää syytä. Yksi veikkaus kuitenkin on se kun autoin opettajien inhoamaa oppilasta koulunkäynnissä ja jouduin näin itsekin mustalle listalle. Tämä oppilas ei ollut tehnyt mitään väärää mutta opettajat inhosivat tätä silti tavattoman paljon, enkä ihmettelisi jos viha olisi siirtynyt minuunkin. Jotenkin näin se olisi voinut alkaa, sillä varsinaista syytä en tosiaan ymmärrä. Ja kiusaajat tässä koulussa eivät tosiaan olleet lapsia ja nuoria, vaan aikuisia ihmisiä, opettajia.

    Itse uskon että kiusaaja kiusaa purkaakseen omaa pahaa oloaan tai kasvattaakseen egoaan, mutta uskon myös joidenkin nauttivan siitä ja taustalla voi hyvinkin olla mielenterveysongelmia. Kiusaamiseen pitäisi aina puuttua ja siksi olisi tärkeää löytää keinoja sen tunnistamiseksi, jotta tällaista asiaa osattaisiin hoitaa sekä käsitellä puolin ja toisin.

    VastaaPoista
  45. Tosi hyvä teksti! En ois osannu kuvitella, että sulle tai Essille olis noin tapahtunu! Kiusaaminen on kyllä kaikissa olosuhteissa tuomittavaa ja väärin. Itseänikin on kiusattu ala- ja yläasteella. Niinkin pitkälle, että saivat mitä halusivat, eli minut voimaa pahoin henkisesti :/ Mutta takasin tekstiin, en oikein osaa sanoinkuvaamaton miten hieno teko oli kirjoittaa tästä, hyvä Anni! Olet upea ihminen :)

    VastaaPoista
  46. Väkisin palautuu mieleeni omat kiusaamiskokemukseni, haukuttiin, leviteltiin perättömiä jouruja ja kaiken lisäksi oli "hikkepissis" koska taisin yhtenä ainoista luokallamme panostaa kouluun tosissaan. Teksti oli kuitenkin mahtava, iso hali sulle<3

    VastaaPoista
  47. Mä olen lukenut sun blogia ihan alusta asti, Essi on palvellut mua kaupassa muutaman kerran ja itse asiassa jo silloin galleria aikoina katselin teidän kuvia. Mä olen alusta asti ajatellut, että siinä täytyy olla maailman mukavimmat ja kultaisimmat siskokset ja mun on ihan mahdoton käsittää, miten kukaan voisi haluta teille pahaa. Aloin itkeä tota tekstiä lukiessa ja mulle tuli ihan järkyttävän paha mieli erityisesti tosta Essin tapauksesta. Miten ihmiset voi olla noin julmia? Kateus on hirveä asia..

    Te vaikutatte Essin kanssa molemmat tosi aurinkoisilta, iloisilta ja positiivisilta ihmisiltä. Ei tollaset asiat tietenkään koskaan unohdu täysin, mutta ilmeisesti te ootte päässeet jo suht hyvin noiden yli. Olet Anni ihana ihminen ja pakko tähän loppuun vielä sanoa, että mulla oli kerran ihan älyttömän huono päivä, mutta siskosi pelasti sen ihan vaan hymyilemällä mulle kaupassa :) Tiedän, että niin hänen kuuluisikin tehdä, mutta voi vitsit miten hyvältä se tuntui silloin :)

    VastaaPoista
  48. Hieno teksti vakavasta aiheesta! On ihan kamalaa miten jotkut ihmiset voitvat kohdella toisia tuolla tavalla kuin siunuakin on kohdeltu! Vaikea ajatella mitä kiusaajien päässä oikeasti liikkuu, että pystyy kohtelemaan muita noin, itselle ei tulisi mieleenkään!

    VastaaPoista
  49. Olipa tosi hyvä kirjoitus. Olen siskosi ikäinen ja samasta kaupungista kotoisin. Muistan hyvin abigallerian, joka oli täynnä siskosi kuvia. En henkilökohtaisesti juuri ole ollut tekemisissä siskosi kanssa, ja pidin galleriaa jopa hauskana. Nyt hävettää ankarasti. Tekstisi sai minut ajattelemaan, miten murskaavalta ilkeän kuvapaljouden on täytynyt hänestä tuntua. Vasta nyt vanhempana ymmärrän, ettei kukaan ikinä ansaitse tuollaista kohtelua.

    VastaaPoista
  50. Oi voi, olipa surullista luettavaa. Olet tosi rohkea, kun olet tuonkaltaisella taustalla alkanut pitämään blogia, koska bloggaajat ovat helppo jätesanko ihmisille. Mukavaa, että ainakin täällä saat enimmäkseen mukavaa palautetta ja tästä blogistasi on tullut huikean suosittu. Oli myös pysäyttävää luettavaa noissa linkkaamissasi blogeissa, eipä tule ajatelleeksi, että keskustelut leviää netissä noin.

    VastaaPoista
  51. Tosi ihana kirjoitus ja uskon että moni voi tavalla tai toisella tohon samaistua. Itse asun samalla paikkakunnalla ja tiedän todellakin mitä tarkoitat sillä, että täällä kaikki tietää toisensa. Oon saman ikäinen kun sä eli olen myös kuullut ton huhun että muka oisit täyttänyt rintsikoitasi, mutta luulin, että se oli melkeinpä ainoa ja että olit todella " suosittu" ja kaikki oli hyvin. En todellakaan tiennyt että sua on noin paljon kiusattu! Propsit sulle, että oot pystynyt päästä sen yli ja susta on tullut todella vahva ja kaunis nuori nainen. Oon itse kokenut myös todella paljon kiusaamista ala- ja yläasteella ja osittain sen takia mulle kehittyi todella vakava masennus, joten tiedän että tollanen vaikuttaa ihmiseen hyvinkin paljon. Nyt olen jo saanut masennuksen kuriin ja jaksan taas olla oma iloinen itseni vaikka se vielä vaatiikin paljon yrittämistä. Elämä ja koettelemukset tekevät ihmisistä viisaampia ja yleensä juurikin ne, jotka ovat joutuneet kokemaan paljon, ovat niitä vahvimpia ja kauneimpia. Sulla on ihana blogi ja oot todellakin paljon parempi ihminen kun ne, jotka yrittää lannistaa sua! <3

    VastaaPoista
  52. hyvä postaus :) et ollut ainoa jota kyseisellä yläasteella sillon kiusattiin...

    VastaaPoista
  53. Miten ihana teksti, anni..<3 Love you!

    VastaaPoista
  54. Moikka Anni! Tosi kiva postaus. Tää on niin arkipäivää, että nykyään kiusataan ja se kiusaaminen menee vaan vakavemmaksi koko ajan. En ymmärrä mitä kiusaajilla liikkuu päässä. hohhhooijaa.
    Tää mun kysymys ei liitty tähän postaukseen, mutta alotitko cheerin uudestaan ssc:n typhoonissa? Jos alotit niin millasta on ollut ja millasta porukkaa siellä on ?:)

    VastaaPoista
  55. Näistä asioista pitäis ihan oikeasti enemmän puhua kouluissa, siis menis useampi ihminen puhumaan saliin koko koulun eteen ja kertos millasia traumoja pahimmillaan aiheuttaa ehkä edes muutaman koululaisen päähän sais sen ajatuksen etteivät halua kiusata.
    Meillä ei ainakaan näin tehty koskaan ala- eikä ylä- aste aikoinani. Tosin hyvin monet oli niin paatuneita kiusaajia että olisivat vain nauraneet tuollaiselle.
    Muakin siis kiusattiin ala- asteella siihen saakka kunnes vaihdoin koulua, siis opettajan osaltakin kun olin niin hiljainen.
    Lähes tulkoon rauhassa sain olla ylä- asteelle saakka kun "parhaat kaverini" alkoi levitellä musta valheita, huutelivat käytävillä perään, en ymmärrä mitä tein sellaisten ihmisten kanssa.. mm. hakkasivat mut kymmenien ihmisten KATSELLESSA vain vierestä! Ja syy oli siinä kun yhden näistä tytöistä ihastus olikin ihastunut minuun eikä häneen, mutta minkä mä sille voin? pojassa ei tietystikkään ollut mitään vikaa..
    Paljon lähtee siitä miten kasvatetaan kotona, olin ollut monta kertaa omin silmin todistamassa kun yhden näistä hakkaajista isä pahoinpiteli tätä tyttöä kotona.. ei omena kauas puusta putoa.
    Olen huomannut näin aikuisena ettei minkäänlaista katumusta osoita, ihan samanlainen ihminen vieläkin.. säälin jo valmiiksi jos hän lapsia joskus hankkii ja heidän tulevia uhrejaan.
    Ja näitä tarinoita riittäis samoilta ihmisiltä tehtynä vielä kymmeniä lisää, ehkä en nyt kuitenkaan metrin mittaista tekstiä ala kirjottaan mutta nää kaikki on jättänyt todella syvät arvet, mulla on todella vaikea päästää ketään uutta ihmistä lähelle ja pahimpana ahdistus/paniikkihäiriö mitä tää kaikki on aiheuttanut, mutta pikku hiljaa parempaan päin.. Muistakaa ihmiset jutella näistä kokemuksistanne jollekkin läheiselle ettei niitä tarvitse vuosikymmeniä yksin sisällänne kantaa, se helpottaa varmasti<3
    Luulisi että kun ollaan Anni (ja muut) tällaista jouduttu kestämään lapsena/nuorena osataan kasvattaa omista lapsistamme parempia kansalaisia, jotka ei kiusaa. Toivon niin <3 :)

    VastaaPoista
  56. ihanaa että teit tällasen postauksen! <3 pakko myöntää että tais tulla itsellekin tippa linssiin :')

    VastaaPoista
  57. Tekstisi sai kyllä hiljaiseksi ja miettimään elämää muutenkin. Tiedän miltä tuntuu olla koulukiusattu. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata kun kaikki ihmiset koulustasi halveksuvat sinua ja arvostelevat sekä ajattelevat, että ovat jotenkin parempia ihmisiä. Olin yläasteella koko koulun silmötikkuna, jokaista liikettä, jokaista sanaa ja lausetta kuunneltiin ja sen jälkeen muunneltiin eteenpäin.
    Muistan kun oli yläasteella ja meillä oli muutaman kerran "infotilaisuuksia" koulukiusaamisesta niin, että asiaa tutukinut ihminen tuli kertomaan sen haitoista ja vaikutuksista. Ketään ei kiinnostanut sen näki. On niin harmi etteivät opettajat voi puuttua kunnolla mihinkään ilman, että hekin saavat leiman tai heitä syytetään päättömistä jutuista. Välillä pelotttaa todella paljon mihin suuntaan tämä maailma on menossa. Toivon sinulle ja siskoillesi, kaikille kaikkea hyvää. Tekstistä tuli pidempi kuin suunnittelin, toivottavasti jaksat lukea.

    VastaaPoista
  58. Osuva kirjoitus, joka kolahtaa monelle:joko kiusaajan tai kiusatun roolissa. Tsemppiä sulle, oot upea ja ihailtava!:)

    VastaaPoista
  59. Todella hyvä ja rohkea postaus! Ikävää, että olet joutunut kokemaan kiusaamista. Hienoa kuitenkin, että olet päässyt siitä yli. Oot upea ja fiksu tyttö :) Kirjoitin omaankin blogiini omia kokemuksiani kiusatuksi tulemisesta. Hyvin surullista, että melkeinpä kaikki ihmiset taitavat joutua kiusatuksi elämänsä aikana syystä tai toisesta...

    VastaaPoista
  60. ihanaa ja tosi rohkeeta että teit tälläsen postauksen!<3 Muaki on kiusattu koko ala-aste ja ylä-aste (päivittäin)... ja miksikö? Koska olin lyhyt, mulla oli vinot hampaat (ja myöhemmin siitä kun mulla oli raudat) ja koska olin hyvä koulussa, mua on myös syrjitty tyttöporukoissa vaikka kuinka monella eri tavalla. En tietenkään näyttänyt pahaa oloani vaan sanoin kiusaajille takaisin.Painta oli se että kukaan kavereistani ei puolustanut mua, kukaan ei tainnut edes tajuta että mua kiusattiin, koska en näyttänyt heille pahaa oloani. Kun menin lukioon kiusaaminen loppu kuin seinään. Kaikki kiusaajat ovat nykyään amiksessa ja monet heistä yrittävät olla nyt kavereitani... mutta anteeksi pyyntöä en ole koskaan saanut. Toivoisin että kenenkään ei tarvitsisi kokea kiusaamista!!!

    VastaaPoista
  61. Oot kyllä uskomaton nainen ! <3 sulla on ollut pokkaa sanoo takasin ja pistää kiusaajat hiljasiks .. En ois uskonut et sulla on ollut näinkin surullinen nuoruus kun se ei oo näkyny blogin puolella mitenkään sua vaivaavan.. Jotenkin sun tarina muistuttaa kovasti mun tarinaa miten mua kiusattiin keksimällä mitä päättömimpiä juoruja joilla menetin ystäviä.. Nyt olen vielä 8 luokalla ja olen tutustunut mitä ihanimpiin ja tärkeimpiin ystäviin!! He kyllä välillä muistuttavat että mä en usko susta mitään mitä et ite todista joka saa mun sydämmen hymyilemään ylpeydestä! Ystäväni tietävät storyni ja tukevat ja puolustavat minua vähän väliä syntyvistä juoruista .. Olette ihana perhe ja toivon suuresti ettei pienimpiä sisaruksiasi kiusata! Toivon myös että pian minunkin aika alkaa hehkua onnesta :3 mutta sitä mietin, että ku olet ollut elitessä kilpailemassa parhaiden joukossa että mahtaa kiusaajia kaduttaa tekonsa..!! Olen itse haaveillut päästä jalkapallossa suomen maajoukkueeseen pelaamaan, ja kiusaajien edessä ajatellut että : " kohta saatte kattoo telkkarista ku meitsi tekee mm historiaa.. ! " :3 tästä postauksesta tuli tietyllä tavalla hyvä mieli ja voimaa jaksaa! Onnea ihana Anni tulevaan!! <3<3

    VastaaPoista
  62. Tosi rohkeeta kirjoittaa tällainen postaus! Oon niin samaa mieltä näistä asioista mitä kirjoitit. Oon nyt ysiluokalla oleva tyttö ja mua on kiusattu ihan ala-asteelta asti. Tosin yläasteella ei niin pahasti, mutta kyllä sitä kiusaamiseksi voi sanoa. Mua on kohdeltu väkivaltaisesti, levitetty perättömiä juoruja, syrjitty ja ties mitä, jonka takia mulla on aika kova kuori enkä uskalla oikeen päästää ketään mun lähelle. Itse asiassa senkin takia kirjoitan tän kommentin anonyyminä, koska pelkään että mun kiusaajat näkee tämän kommentin. Mutta halusin vaan sanoa kuinka ihailtavaa ja rohkeaa on kirjottaa tälläsesta aiheesta! Musta ei siihen ainakaan vielä olisi. Oot upea! <3

    VastaaPoista
  63. Luin täällä ihan itku kurkussa tän postauksen, todella upeaa ja rohkeaa kirjoittaa tälläinen postaus! ♥

    VastaaPoista
  64. Oot erittäin rohkea kun teet tämmöisen postauksen! Kiusaaminen on väärin ja aivan kamalaa toikin mitä sulle ja siskollesi on käynyt:( Itsekkin oon ollu kiusattu kolmosella ja kiusaaja jonkin aikaa:( Nyt vanhempana olen tajunnut kuinka väärin kiusaaminen on! Tänäänkin kuulin semmosen jutun että...Meidän luokkalaisen pikkuveli oli eilen lähteny välitunnilta ilman takkia ja kenkiä kotiin, koska häntä oltiin kiusattu niin pahasti! Isänsä kyllä soitti koululle ja asiaa yritetään selvittää, mutta kuten sanoit kiusaamiseen on vaikea puuttua. Mutta kiitos tästä tekstistä ja siitä että jaksat tätä blogia pitää! Oot ihana nainen ja sun kirjotustyyli on aivan ihana!<3

    VastaaPoista
  65. ❤ en meinaa keksii sanoja. huumaavan hyvä teksti. oot mahtava. toivon että monet nuoret lukee sun blogia koska sä, jos joku, oot ainakin tän blogin mukaan ihan huippu roolimalli. Tähän samaan hengen vetoon se, että asun keskisuomessa ja oon saman ikänen ku sä! Kun oltiin n. yläaste ikäisiä, mun ex kaveri harrasti tsiippausta (:D) ja muistan kuinka se ties sut (emt mistä, mut ainakin irc galleriasta) ja muistan niin elävästi kun sekin eka jotenkin ihaili sua ja sit yhtäkkiä tais alkaa kateus ja haukkuminen??? Se ei ees tuntenu sua ja sekin asuu täällä kaukana! Olin ite myös jossain vaiheessa "kade" koska olit musta niiin kaunis ja ihanan naisellinen jo siinä iässä ku ite vielä olin ihan lauta, mutta ei se tarkota että pitäs haukkua??? Muistan kyllä kuinka kaverin puheista aloin myös ite aattelee että oot ilkee ja ylimielinen ja kaikkee mut ei hemmetti, oot ihan kaikkee muuta. Ja te paskat anot jotka tuutte muuta tänne väittää niin suksikaa kuuseen, pitää olla aika huippu että on parempi ku Anni! You go girl❤

    VastaaPoista
  66. Voi ei oot niin ihana ihminen ja niin hyvä esimerkki kaikille tytöille!!<3 en voi tajuta miten sua ja essiä on kiusattu tolla tavalla koska ette missään nimessä ansaitse tulla kohdellutuks noin!!! Luin tosi monesti tän postauksen läpi ja rupes melkein itkettää se et tiedän millasta se on kestää sitä kiusaamista! Muistan ku itseänikin pelotti mennä kouluun ala-asteella ja seiska luokalla kun jokapäivä joku sano jotain ilkeetä vaikka en ollu tehny kenellekään mitään pahaa:( Onneks nykyään se on loppunu ja on paljon vahvempi kestämään kaikkea kritiikkiä:)

    VastaaPoista
  67. vau, kirjotat ihan älyttömän hyvin! toivon oikeesti niin paljon hyvää sulle<3

    VastaaPoista
  68. Olin samalla yläasteella sun kanssa, siellä myöskin mua kiusattiin etenkin ulkonäöstä: pojat haukku laudalla ja kommentoi ilkeesti kuviini olemattomista rinnoistani. Se on jättänyt mulle vielä kymmenen vuoden jälkeen pysyvän itsetunto-ongelman rintoihini liittyen vaikka tiedän syvimmilläni, ettei 'niissä' ole mitään vikaa, vaan pojissa jotka mua niistä kiusas ja joista ei ikinä tullut mitään ja nyt tekis mitä vaan että vois olla mun kaltaisen tytön kanssa. Kiusaaminen nuoruudessa ja lapsuudessa on niin vaurioittavaa! :(

    VastaaPoista
  69. Voi ei, tästä postauksesta tulee sellanen kuva et sulla on ollut tosi rankka ja vaikee nuoruus ja lapsuus. Oon pahoillani kiusaamisesta, onneks oot päässyt sen yli <3 kiusaaminen on vakava asia.

    VastaaPoista
  70. Todella hyvä teksti! Muakin kiusattiin aika pahasti yläasteella, mutta onneksi mulla oli paljon kavereita! Kun olin 7. luokalla, joku levitti juorua, että olisin haukkunut todella rajuin sanoin yläasteen "suosituinta" tyttöä, joka oli 9. luokalla. Hänen kaveripiirinsä alkoi ns. vainota mua: he haukkuivat, uhkasivat hakata minut, tönivät ja jopa yrittivät sylkeä päälleni, kun kävelin käytävällä heidän ohitseen. Ei auttanut, vaikka kuinka vannoin, että joku on keksinyt tuon asian! Vaikka ihmisiä ei tällä tavalla voikaan ehkä arvottaa, niin uskon karman lakiin ja tällä hetkellä nämä ihmiset ovat muun muassa työttömiä, nuoria yh-äitejä tai jopa kokonaan kouluttamattomia ja asuvat vielä tällä pienellä paikkakunnalla - itse opiskelen valtiotieteellisessä. Se on jotenkin jännä, että pikkupaikkakunnilla suosituimpia tuntuu helposti olevan sellaiset ihmiset, jotka eivät ole todellakaan niitä fiksuimpia, mistähän se johtuu...

    Ja sitten toinen esimerkki on ystäväni, jolla oli todella paha sosiaalisten tilanteiden kammo, mutta hän oli (ja on!) uskomattoman kaunis. Kukaan muu ei tiennyt kammosta, joten kaikki haukkuivat häntä ylimieliseksi ulkonäkönsä takia. Musta tuntui tosi pahalta, kun en voinut kertoa, ettei asia todellakaan ole näin, koska luultavasti sosiaalisten tilanteiden kammostakin oltaisiin sitten alettu kiusata ja sehän on tietysti ihan henkilökohtainen asia...

    VastaaPoista
  71. Ihan pakko kommentoida, vaikka yleensä en sitä harrasta! Olin sun kans samalla ylä-asteella ja joillaki samoilla tunneillaki... Pidin sua kans ihan erilaisena ihmisenä ennen ku olin jutellu sun kans ja opin tunteen jonki verran. Mun käsitys muuttu paljo positiivisemmaks ku tutustuin suhun. Mut oon kyllä ihan täysin sitä mieltä et kaikki ne juorut ja kiusaamiset johtu vaan kateudesta.. :) Ihmiset vaan on sellasia, varsinki teini-ikäset, et jos toisella on asiat paremmin ku itellä, ni pitää purkaa sitä pahaa oloaan kyseiseen ihmiseen ja yrittää saada sen olo paskemmaks! Ei voida antaa toisten menestyä ja olla sitä mitä ite haluu. Kiitos vielä hyvästä blogista, toivon vaan kaikkee hyvää sulle ja onnee kirjotuksiin. =))

    VastaaPoista
  72. Tää teksti on tosi koskettava ja sä ihan huippu!!<3 kukaan ei ansaitse tollasta kohtelua, varsinkaan kun ei mitään sen eteen ole itse tehnyt :( mut onneks noi ajat on ohi ! Itse muistan kuinka joskus 5-6lk. mua kiusattiin siitä kun olin ainut tyttö luokallamme joka "seurusteli".. Kiusaaminen meni siihen pisteeseen että mun laukkuun liimattiin välitunnilla pikaliimalla alastomien naisten kuvia ja isoilla kirjaimilla huora.. 6 luokalla!!!???? Noh tämähän johti sitten siihen että kostin yläasteella kiusaamisen jättämät arvet kiusaamalla itse täysin syytöntä ihmistä.. Onneks nää ajat on ohi ja jutut jo sovittu :) kaikkea hyvää sulle ja sun perheelle anni<3

    VastaaPoista
  73. Muistankin ton koe jutun.. mut hei tosi hyvä postaus tää ja herättää paljon kyl keskusteluu :-) muistan itekki sen kamalan yläasteen ku olin kiusatun kohteena myös (niinku suurinosa) ja munki mielest ku ysi loppu se oli parasta mitä vaa voiki toivoo. Yläaste vaa oli niin lapsellist aikaa kaikilt mut onneks on niistä selvitty :-) onneks sulla on kaikki mallillaa nykyää :-)
    -noora

    VastaaPoista
  74. tää teksti oli surullinen ja koskettava ja niin täyttä totta, ihanaa että uskalsit näin avoimesti ottaa asian esille. oon itekin joutunu kokeen kiusaamista, joten ymmärrän ihan täysin miltä susta ja muista kiusatuista on tuntunut ja tuntuu.

    ihanaa että sun asiat on nyt hyvin! :)

    VastaaPoista
  75. Kiitos kaikille tavattomasti näistä lämpimistä ja rohkaisevista kommenteista. Itkuhan tässä tuli lukiessa. Aika korjaa monet haavat, mutta tottahan tuo on, että kaikki kokema muokkaa sitä millaiseksi ihmiset itsensä ja muun maailman kokevat. Toisilla tämä muutos voi olla erittäin vahingollista. Ystävillä ja lähimmäisillä on erittäin suuri merkitys kiusatuksi tulleen elämässä ja ikävä kyllä kaikilla ei tätä vahvaa tukiverkkoa ympärillään ole. Tällöin ihminen pahimmassa tapauksessa syrjäytyy lopullisesti. Ihmiset eivät ole yleensä luonnostaan pahoja, joten aina voi yrittää miettiä monta kertaa ennenkuin avaa sen sanallisen arkkunsa ja saattaa jopa vahingossa huomata, ettei oikeastaan saakkaan minkäänlaista hyvänolon tunnetta tämän solvauksen purkamisesta. Yleensä pahan kylvämisestä ympärilleen tulee lopulta itsellekkin vain entistä pahempi olo, uskonkin siihen, että mitä enemmän me ihmiset kohtelemme toisiamme hyvin sitä enemmän saamme sitä hyvää myös ympäriltämme takaisin. Hymyyn on helppo vastata hymyllä. Kiitos kaikille myös omien kokemustenne jakamisesta, kyllä pistää aina uudelleen miettimään miten tärkeää olisi, että näistä asioista puhuttaisiin enemmän myös kouluissa jo ala-asteelta lähtien. Jos nyt jotakin positiivista näistä ikävistä kokemuksista voi sanoa, niin ovat ne kyllä saaneet itseni ymmärtämään miten kiusaaminen vaikuttaa ihmiseen henkisesti ja itse en halunnut osallistua omana vuotenani edes abigallerian tekemiseen. Ei tiedä mitkä sanat satuttavat toista juuri eniten, vaikkei tarkoitusperät olisikaan niin pahat. Näitä asioita ei ollut helpoimmasta päästä jakaa varmastikkaan Anninkaan mielestä, joten iso kiitos vielä kaikille kommentoineille. <3

    VastaaPoista
  76. Kaunis kiitos kaikille kommentoineille <3 Vetää kyllä melko sanattomaksi teidän ihanat sananne, terävät ajatuksenne sekä raskaat kokemuksenne. Olette parhaita! :')

    VastaaPoista
  77. Itse en edes halua ajatella omaa ylä-aste aikaani.. Minua kiusattiin ja haukuttiin rumaksi, lihavaksi, ällöttäväksi ja vaikka miksi.. Ja kaikki vaan sen takia, että seurustelin pojan kanssa joka liikkui eri porukassa kuin minä. En mukamas ollut "oikea" valinta hänelle. Nyt lukion kakkosluokalla tämä ylä-asteen aikaisten haukkumisten haavat alkavat parantua ja ihmiset aikuistua. Itsetuntoni oli olematon, en kehdannut liikkua edes kaupungilla.. Nyt kuitenkin sekin on tulossa takaisin ja ihmiset ovat ihan mukavia. Ja iso HAHA kaikille kiusaajille, seurustelen vieläkin saman pojan kanssa ;) Ja ollaan onnellisesti yhdessä, vaikka ylä-aste oli molemmille vaikea juurikin sen takia, että meitä oikein yritettiin erottaa ja sabotoida. <3
    Ihana postaus.

    VastaaPoista
  78. Moikka! Aivan järkyttävää mitä olette siskosi kanssa joutuneet kokemaan, itse en ole ollut koulukiusattu, mutta postaus sai kyllä miettimään... Meilläkin on koulussa tapana tuo abiseinä, jonne saa laittaa pilkalla kuvia 1&2vsk. opiskelijoista. Itse en aijemmin ole tätä erityisemmin pohtinut, enneminkin vain sivuuttanut "hupaisana" perinteenä, mutta Essin tapauksen luettua jätän todellakin omalta osaltani väliin, ja ehdotan kyllä muillekkin! Suorastaan hävettää oma ajatteleminen, sekä koulun puolesta miten tällainen toiminta on edes mahdollista... Onneksi postauksesi sai heräteltyä! Paljon tsemppiä koko perheellesi, olette mahtavia!♥

    VastaaPoista
  79. Ihana postaus! Itse olen samaisella ylä-asteella joutunut kiusatuksi joka musersi oman itseluottamukseni...kuviin kuitenkin astui jossain vaiheessa nykyinen poikaystäväni ja parhaat ystäväni jotka suoraansanottuna pelastivat minut. Olen ylä-asteella kuullut näitä juoruja sinusta, ja nyt vanhempana ihmetellyt blogia lukiessasi miten joku on voinut sanoa sinusta sellaisia asioita.. Vaikutat todella iloiselta ja ihanalta ihmiseltä, etkä todellakaan kaksnaamaselta ja ylimieliseltä. Tsemppiä Anni! Oot vahva nainen :)

    VastaaPoista
  80. Sinä, jonka kommenttiasi en hyväksynyt, joka sanoit että ollaan samalta yläasteelta. Ottaisitko minuun yhteyttä sähköpostitse omalla nimelläsi? :) Haluaisin todella keskustella asiasta, mutta se on hieman vaikeata, kun en edes tiedä, kuka olet. Sähköpostiosoitteeni on annib-a@suomi24.fi!

    VastaaPoista
  81. Upea teksti! Olin samaa aikaan samalla yläasteella kuin sä, mutta en ikinä huomannut että sua olisi kiusattu. Lähinnä ajattelin että sun elämä vaikuttaa täydelliseltä ja sulla on kaikki hyvin. En olis ikinä uskonut että oot joutunut kokemaan noin paljon pahaa. Onneksi olet vahva ja päässyt kiusaamisesta yli! Onnea kirjoituksiin, pärjäät varmasti loistavasti! :)

    VastaaPoista
  82. Mun täyty lukee tää vielä uudestaan, koska kirjotit niin upeesti Anni! Ihan kamalaa, että oot joutunut kokeen kaiken tän :( sä oot mulle tosi suuri roolimalli ja arvostan sua paljon!!<3 On niin kamalaa ja surullista miten paljon kiusaamista on ollut ja on nykyäänkin maailmassa. Muakin kiusattiin yläasteella. Seiskaluokalla jouduin jostain syystä luokan poikien silmätikuks ja monet lähti siihen mukaan. Jouduin kokeen haukkumista, ilkeitä katseita, ulkopuolelle jättämistä jne. Muistan tulleeni kotiin usein itkien. Onneks tähän puututtiin ja kiusaaminen loppu lopulta lähes kokonaan. Oli niin helpottavaa jättää yläaste taakse ja mennä lukioon! Mulle jäi paljon haavoja, mut onneks ne on parantunut vähitellen. Sä ja sun siskos vaikutatte molemmat niin ihanilta ihmisiltä ja toivon teille molemmille vaan hyvää! Voimia ihanuus <3

    VastaaPoista
  83. Kiitos ihanasta postauksesta! Vaikka en itse olekaan onneksi joutunut kokemaan kiusaamista, avasi tämä jälleen kerran silmäni. Kiusaaminen saa aikaan todella pahaa jälkeä, enkä voi ymmärtää ns. kiusaamisen sallivia "perinteitä", kuten mainitsemasi abien julisteet. Tsemppiä alkaviin kirjotuksiin, ja muista, että lukijoistasi varmasti suuuuuuurin osa on niitä ei-arvostelijoita. :--) Harmi vain, ettei positiivisia mielipiteitä aina ilmaista yhtä selkeästi kuin negatiivisia:/

    K

    VastaaPoista
  84. voi luoja, en voi uskoo mitä just luin. ihan hirveetä luettavaa D: Ite vaihoin ammattikouluu koska en voinu käydä siellä kun mua kiusattiin joka päivä, luulin että se ois loppunu yläasteen jälkeen mutta ei.

    Nyt mulla on jo yks tutkinto pohjalla ja toinen opintojen alla, vihdoin mulla on ihana luokka nii että uskallan ja jopa haluun mennä kouluun koska en oo siellä yksin ja mulle puhutaan siellä, eikä katota vaan niin että silmät melkein tippuu päästä.

    onnee ylppäreihin!

    VastaaPoista
  85. Aihe on mulle hyvin henkilökohtainen. Itse jouduin kestämään kiusaamista yhdeksän ensimmäistä vuotta. YHDEKSÄN! Mielestäni se on naurettavaa, miten kouluissa väitetään, että meillä on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen, mutta kun asia tuodaan esille niin sitä ei silti saada loppumaan.
    Tässä mun tarinaa: http://dreamonmiretta.blogspot.com/2013/04/never-be-bullied-into-silence.html
    Mä en tiedä millainen tilanne olisi, jos en olisi saanut postauksen lopussa mainitsemaani mahdollisuutta lähteä vaihto-oppilaaksi. Mä en osaa kuvitella miten olisin tähän samaan päivään mennessä voinut saada itseluottamukseni takaisin ilman tätä. Haluan uskoa, että kaikella on tarkoituksensa, mutta kiusaamisen kohdalle voisin vetää rajan. Koen jopa menettäneeni yhdeksän vuotta elämästäni tämän kaiken takia, milloin en voinut olla oma itseni.

    VastaaPoista
  86. Oon tavannu sut yhteisen harrastuksen merkeissä joskus 14-15 vuotiaana (olemme samanikäisiä) ja silloin susta jäi vähän ilkeä kuva ja sua hiukan pelättiin :D Mutta oon lukenu sun blogia silloin tällöin ja vaikutat tosi mukavalta ja ystävälliseltä et tykkään uskoa, että sulla oli sillon vaa huono päivä :) :D

    VastaaPoista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!