11. syyskuuta 2014

Here I am

Moikka!

Viime kerrasta onkin kulunut jo pieni ikuisuus, jonka aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Viikon sisällä olen matkustanut autolla reilut 1400 kilometriä, vieraillut kahdessa toisistaan hyvin paljon poikkeavissa suurkaupungeissa, syönyt sushia enemmän kuin laki sallii, kiertänyt useat nähtävyydet, tutustunut eri aikakausien historiaan sekä nauttinut upeista keleistä ja läheisteni seurasta.

Kuvia reissulta kertyi paljon. Niinkin paljon, että onnistuin saamaan kamerani muistikortin pitkästä aikaa täyteen. Tulevaisuudessa blogissa on siis luvassa paljon kuvia reissultamme, kunhan vain saan ensin asettauduttua aloilleni, opeteltua edes jotenkin postailemaan myös omalla koneellani (tätäkin postausta näpyttelen parhaillaan äitini kannettavalla..) sekä käytyä läpi reilut 1000 valokuvaa reissustamme. Yritän olla mahdollisimman nopea, mutta olkaa ymmärtäväisiä, jos minulla venähtääkin pidempi tovi..

114

200

024

113

026

118

150

225

173

189

292

Lensin reilu viikko sitten Saksaan, ja jo heti seuraavana päivänä lähdimmekin road tripille valloittamaan Prahaa ja Berliiniä. Reissun päällä päivät kuluivat nopeasti, kun oli koko ajan paljon tehtävää ja nähtävää. Palasimme reissusta myöhään tiistai-iltana, joten tänään oli ensimmäinen kokonainen "arkipäiväni" Saksassa.

Heräsin aamulla ensimmäisenä hiljaisessa talossa. Nappasin puhelimeni sänkyni viereltä ja selasin silmät ristissä sosiaalisen median kanavat lävitse. Samalla vastailin ystävieni lähettämiin Whats App -viesteihin sekä V:n "Hyvää huomenta rakas <3" -viestiin. Muiden herättyä valmistimme ihanan puuroaamiaisen yhdessä äitini kanssa. Söimme aamiaista melkein koko perheen voimin, koska perheen nuorimmilla jatkuu kesäloma koulusta vielä noin viikon verran. Aamupalapöydästä suuntasimme aamulenkille pissattamaan koiran. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta niskaamme noustessamme talomme takana kohoaville viiniviljelmille. Ulkona tuntui kesältä. Paluumatkalla löysimme metsäpolun varrelta ämpärillisen suppilovahveroita sekä mustatorvisieniä, joten aamulenkki vaihtuikin hetkessä sienestysreissuksi ja venähti kahden tunnin mittaiseksi.

Kotiin palattuamme ehdin siistiytyä nopeasti ennen kuin olimme taas jo menossa. Ajoimme viereiseen kaupunkiin, Heidelbergiin, jossa minulla oli tasotesti suoritettavana kielikurssia varten. Matkalla takaisin autolle bongasimme äitini kanssa kadun kulmasta houkuttelevan näköisen kasvisruokaravintolan, jota ei vaan voinut ohittaa kurkistamatta sisään, ja sitten se oli menoa. Illalla tulimme ruokakaupan kautta kotiin, jonka jälkeen kävin vielä heittämässä kevyen juoksulenkin koiramme kanssa viiniviljelmillä sekä ihastelemassa aurinkoa, joka laskiessaan maalasi taivaan vaaleanpunaiseksi. 

20 kommenttia:

  1. Voi mitä upeita kuvia! Siellä vaikuttaa olevan ihan kesäkelit vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Joo parina päivänä kohosi melkein 30 asteeseen :) Tänään on tosin hieman sadellut, mutta silti pärjää ilman takkia.

      Poista
  2. miten selviät ilman essiä ja sun poikkista :( ? onko jo kauhee ikävä sun poizuu ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus elämässä on vain selvittävä! ;-D Ja mulla on täällä onneksi perhettä tukena :) Tottakai on ikävä poikaystävää, mutta onneksi nykyään yhteydenpito on tehty niin helpoksi puhelimien ja internetin myötä :)

      Poista
  3. ootko asunut koko ikäsi etelä suomessa ? :) åaitsi nyt saksassa

    VastaaPoista
  4. Ihanaa kuulla lempparibloggaajasta pitkästä aikaa! <3

    VastaaPoista
  5. Hei Anni :) Onnea elämään Saksan mantereella, nauti elämästäsi!

    VastaaPoista
  6. En tiiä miks mutta mulla tuli haikee fiilis tästä postauksesta..vaikka oot varmaan onnellinen, en tiedä. kaikkea hyvää syksyysi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. Täällä on kyllä aika ihanaa. Ainoa murheeni on se, että läheiseni ovat Suomessa. Kiitos kovasti <3

      Poista
  7. Koska muutat takas suomeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lyönyt vielä mitään lukkoon :) Alustavasti olen täällä ainakin tämän vuoden loppuun, mutta voi olla että osan keväästäkin. Saa nähdä, miltä sitten tuntuu!

      Poista
  8. Ihan huikea mahdollisuus tuo Saksassa asuminen on ja olisin kyll mäkin käyttänyt hyväkseni. Kyllä sitä ehtii Suomessa taas olla. Vaikka osa sun läheisistä onkin Suomessa , niin onhan se toinen osa siellä Saksassa sun kanssa :) Ihana sun poikakaveri jos on jopa kannustanut sua lähtemaan Saksaan. Ei kaikki tekis niin. Huomaa, että luotatte toisiinne ja muutenkin suhde on vakaalla pohjalla, kun pystytte tuohon. Hyvää syksyä, lisää Saksan kuulumisia odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Joo poikaystävän tuki oli kyllä korvaamaton tässä päätöksessä :) Kiitos samoin!

      Poista
  9. Varamuistikortti pitää olla aina matkassa ja monilla on vara-akkukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavalla kerralla varmasti onkin! ;-D Onneksi muistikortti täyttyi vasta viimeisenä iltana.

      Poista
  10. Ihania kuvia ja jotenkin kuulostaa ihanan rennolta tuo arki siellä :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä se kyllä on ollut nyt ainakin toistaiseksi :) Mutta reilun viikon päästä mulla starttaa kielikurssi, joka tuo pientä kiirettä tähänkin arkeen :)

      Poista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!