24. marraskuuta 2014

Oo siellä jossain mun

IMG_2382

Kaukosuhde kuulostaa kovin kaukaiselta, yksinäiseltä ja pelottavaltakin, mutta oman kokemukseni mukaan sitä se ei kuitenkaan ole. Ennen leikkiin ryhtymistä pyörittelin mielessäni kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Pelkäsin ja ikävöin jo etukäteen. Ensimmäiset viikot olivat raskaimmat. Pahin ikävä iski usein iltaisin. Se saattoi puristaa rintaa, tuntua palalta kurkussa tai saada jopa voimaan pahoin. Pikkuhiljaa siihen kuitenkin turtui. En tiedä totuinko ikävään vai lopetinko ikävöimästä, mutta jossain vaiheessa havahduin siihen, ettei ikävä tuntunut enää pahalta. Tämä herätti minussa monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä: "Miksen ikävöi?", "Onko tämä normaalia?" etc. Uusi elinympäristö ja uusi elämäntilanne, jossa jokainen päivä toi mukanaan jotain uutta ja jännittävää olivat paikanneet ikävän tunteen.

Palattuani Suomeen lomalle ikävä valtasi minut uudelleen. Totuin jälleen yhdessäoloon, ja pelkkä ajatuskin loman loppumisesta ja paluusta Saksaan alkoi jollain tasolla ahdistaa, vaikka toisaalta odotinkin kovasti paluuta oman arkeni pariin. Ensimmäinen viikko Suomi-lomani jälkeen on tuntunut jälleen raskaalta. Olo on ollut yleisesti ottaen hieman alakuloinen (tosin tällä hetkellä päällä on myös se aika kuukaudesta, kun mieliala saattaa vaihdella ihan muistakin syistä..), ja tuntuu kuin täytyisi nyt ensin taas hetken aikaa totutella tähän elämään täällä Saksassa, ennen kuin arki alkaa taas soljua eteenpäin miellyttävästi omalla painollaan.

Olemme seurustelleet paremman puoliskoni kanssa vähän päälle 4,5 vuotta. Näihin yhteisiin vuosiimme on mahtunut sekä ylä- että alamäkiä, mutta kaikesta huolimatta olemme porskuttaneet yhdessä eteenpäin. Aloimme seurustelemaan niin pieninä poikasina, että olemme tavallaan kuin yhteenkasvaneet. En osaisi edes kuvitella, miltä tuntuisi olla ilman toista tai miltä tuntuisi olla sinkku, kun en ole sitä oikeastaan koskaan ollut. En nimittäin koe eläneeni kovinkaan villiä sinkkuelämää silloin 14 vuotiaana :-D Viime vuodet Suomessa vietimme todella tiiviisti yhdessä poikaystäväni kanssa ja periaatteessa asuimmekin yhdessä, koska yökyläilimme joka yö vuorotellen kummankin luona. Nykyinen tilanne, että näemme toisiamme vain muutaman kuukauden välein, on parisuhteessamme täysin uusi, mutta alkutaival on ainakin sujunut ongelmitta. Eipähän ole tullut riideltyä lähes ollenkaan, kun taas Suomessa yhdessä päivittäin elellessämme saatoin valitettavasti saada riidan aikaiseksi melkeinpä mistä tahansa turhasta asiasta, jos satuin olemaan huonolla tuulella, nälkäinen, väsynyt, stressaantunut tai mitä milloinkin...

Siksi en aina voikaan käsittää, miten ihmeessä olen ansainnut rinnalleni sellaisen henkilön, joka toivoo minun onneani niin paljon, että on valmis tinkimään omasta onnestaan sen vuoksi. V nimittäin oli se henkilö, joka kannusti minua tarttumaan unelmiini ja kokeilemaan siipiäni maailmalla. Hän ei asettunut sanallakaan unelmieni esteeksi, vaan kannusti ja rohkaisi minua. En olisi varmaan ikinä saanut lähdetyksi, jos hän olisi ollut muuttoani vastaan. Uskon että olisin myöhemmin katunut syvästi, jos en nyt olisi ottanut ja lähtenyt maailmalle. Kuvitelkaapa itsenne tilanteeseen, jossa joutuisitte viettämään viikot puolustusvoimien hoivissa metsässä leireillä, ja sitten päästessänne vihdoin kotiin viikonloppulomille teitä ei olisikaan oma kulta vastassa, vaan hän liihottelisi maailmalla näkemässä ja kokemassa kaikkea uutta ja mahtavaa. Itse ainakin voisin kuvitella sen syövän miestä, ja naista varsinkin. Enkä voi siksi muuta kuin olla kiitollinen poikaystävälleni, joka jaksaa silti iloita puolestani kaikesta, mitä olen päässyt täällä kokemaan ja näkemään.

Arki kaukosuhteessa on opettavaa. Sitä oppii pärjäämään ja elämään yksikseen, mutta samalla oppii myös arvostamaan toista ja yhteistä aikaa kokonaan eri tavalla. Armeija on rajoittanut yhteydenpitoamme paljon, mutta niin se olisi vaikka asuisin Suomessakin. Kun alokkaat viettävät leiriviikkoa metsässä, ei sieltä paljoa soitella skypellä tai lähetellä Whats App -viestejä. Ja sitten kun poikaystäväni pääsee viikonloppulomille, saattaa hänellä olla harrastuksensa puolesta vaikkapa koko viikonlopun mittainen pelimatka edessä. Joinakin viikkoina yhteydenpito saattaa olla siis aivan minimissä. Sitä vastoin sitten taas toisina viikkoina Whats App laulaa, lähettelemme paljon kuvia tekemisistämme ja soittelemme videopuheluita Skypellä. Emme ole ottaneet turhaa stressiä yhteydenpidosta juurikin armeijan takia, mikä on mielestäni vain ja ainoastaan hyvä asia. Tärkeintähän kuitenkin loppupeleissä on se, että me molemmat tiedämme meillä siellä jossain olevan se "mun" odottamassa jälleen seuraavaa tapaamista. 

Kaukosuhteessa on omat haasteensa, mutta minun mielestäni näinkin pitkän seurustelun jälkeen on ehkä ihan hyväkin vähän testata sitä omaa parisuhdettaan. Uskon että suhde kestää kyllä väliaikaisen välimatkankin, jos se on kestääkseen. Ja jos ei se kestä, niin sitten niin on tarkoitettu. Kaukosuhteessa ei voi muuta kuin pyrkiä nauttimaan jokaisesta suodusta yhteisestä hetkestä täysin rinnoin ja tekemään niistä hetkistä niin unohtumattomia, että niiden voimin jaksaa sitten odottaa taas seuraavaa kertaa. Ja se, että tiedän, ettei tämä tilanne ole lopullinen, helpottaa kummasti. Tämän seikkailuni jälkeen ehdimme taas viettää aikaa yhdessä kyllästymiseen asti ja alkaa vaikkapa taas riitelemään ihan niistä arjen turhista pikkuasioistakin, haha ;-)

69 kommenttia:

  1. Ihana teksti:) Itsekin olin oman suhteeni alussa kaukosuhteessa, asuimme vuoden verran eri puolilla Suomea ja näimme n. kerran kuukaudessa. Pystyn täysin samaistumaan kuvailemiisi tunteisiin ja mitä enemmän oli toista ehtinyt ikävöidä sen ihanampaa oli toinen taas kohdata. Ja tosiaan, jossain vaiheessa sitä yhteistä aikaa taas riittää ja suhde on yhtä vaihetta rikkaampi <3

    VastaaPoista
  2. Voin kyllä samaistua sun tuntemuksiin. Ei se aina helppoa ole, mutta opettavaista kyllä :) itse olen seurustellut muruni kanssa yli kahdeksan vuotta ja väliin on mahtunut yhtä jos toista - aluksi asuttiin kumpikin vielä vanhempiemme luona, sitten mies oli vuoden intissä, sitten asuttiin hetki saman katon alla kunnea lähdin suorittamaan yliopistotutkintoni opiskelijavaihtoa Italiaan, sitten palasin taas meidän omaan kotiin, kunnes vuoden päästä muutettiin täysin vieraaseen kaupunkiin miehen töiden perässä. Tässä sitä nyt ollaan kahdeksan vuoden jälkeen ja odotellaan ensi kesäisiä häitä :)

    Erossa oppii paljon sekä suhteesta, että itsestään ja siitä toisestakin osapuolesta. Ajattelen samoin kuin sinä, jos ei rakkaus ja parisuhde kestä välimatkaa niin ei se sitten sen ei ole tarkoitus kestää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih ihana tarina ja paljon onnea ensi kesälle! :) <3

      Poista
  3. Voimia Anni! Kuinka kauan olet vielä Saksassa, oletko niin kauan kun V pääsee armeijasta? Mä oon myös seurustellu mun poikaystävän kanssa kesäkuusta 2010, ja vaikka ei joka päivä nähdäkkään tai olla yökylässä niin silti kauhulla ootan sitä että hän lähtee armeijaan. Juuri tuo kun ollaan kasvettu yhteen, niin voi olla vaikeeta olla ilman sitä toista :( Ja sulla on kyllä asiat hyvin kun saat kokee kaikkea uutta ja jännittävää, mutta silti olla ns. turvallisesti oman perheen luona, toi on kyllä niin ideaalitilanne. Ois varmaan paljon pahempi möllöttää kotona ja odottaa toista lomille joka viikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. V pääsee tänä jouluna armeijasta ja minä luultavasti pysyn täällä vielä ensi toukokuuhun saakka.

      Samalta minustakin tuntui, kun poikaystävän armeijaan lähtö koitti, mutta äkkiä siihen tottui ja viikonloppuina oli sitten aina mukava nähdä ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä :) Olen kyllä täysin samaa mieltä, että tänne lähtö voittaa inttileskeyden mennen tullen!

      Poista
  4. Todella hyvä teksti! Pisti miettimään omaa suhdetta, kun poikaystäväni tuntuu koko ajan olevan poissa kotoa töiden takia. Olemme olleet kanssa pitkään yhdessä, kohta 8 vuotta ja olin 16 kun aloitimme seurustelemaan. Eli voin samaa sanoa että yhteen ollaan kasvettu :) Se on se minun toinen puoleni ja suurin rakkaus. Välillä minua pistää pelottamaan, kun meillä on uhkana poikaystäväni ulkomaille tarkoitettu työmatka, joka on ehkä edessä meillä. Joskus mietin etten millään kestä asua yksinäni ja että ei välttämättä päästä koko aikaa puhumaan. Saatikaan jos matka voi kestää puolikin vuotta. Siinä suhteessa itseäni harmittaa koska ymmärrys tuntuu olevan minulla vähissä kun aletaan puhumaan tästä työmatkasta ja tekisi mieli vain pitää poikaystävästä kiinni. Tämä teksti sai minut kuitenki miettimään paljon omaa suuntautumista näihin pitkiin välimatkoihin ja omaan ymmärrykseen. Kiitos tästä. Toivon todellaki vain hyvää teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, jos tekstini on herättänyt sinussa ajatuksia! Eiväthän nämä asiat koskaan helppoja ole, mutta asenne tosiaankin ratkaisee paljon :) Kiitos paljon <3

      Poista
  5. <3 Musta tuntuu, että mitä enemmän sun blogia luen niin sitä enemmän arvostan sua ja huomaan miten fiksu oot! Ennen oon tänne päätynyt jotenkin satunnaisesti ihan vaan muutamia kertoja, mutta nyt on kokoajan pakko palata, joten eihän se auttanu ku klikkailla lukijaksi ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kuulla! <3 Tervetuloa seurailemaan ahkerammin ;-)

      Poista
  6. Ihana teksti<3 Voimia teille kummallekin!<3:) Kyllä se suhde kestää jos se on tarkoitettu kestämään:)!
    Kaikkea hyvää teille!<3

    VastaaPoista
  7. ohi aiheen mut onks sun penkkariasu myynnissä? t. siitä kiinnostunut :)

    VastaaPoista
  8. Itse inttileskeyden kokeneena tää sun tarina oli avaava. Etenkin toi että ikävään turtuu avasi mun silmiä. Intissähän kun on lähestulkoon joka vkl lomat ja pääsee aina silloin viettämään aikaa yhdessä, on joka viikko aina yhtä vaikea. Siihen ikävään ei siis turru, vaan se on oikeasti ihan koko aikaista. Kun jatkaa vaa vanhoissa rutiineissa sitä normaalia arkea ilman rakasta, menee kaikki aika siihen viikonlopun odottamiseen ja ikävöintiin. Eli joka viikonlopun jälkeen on se sama fiilis kuin sulla ton Suomen loman jälkeen. Hienoa, että teidän suhde siis kestää tollaisen erillään olon, koska tää Saksan seikkailu tekee inttiajasta sulle varmaan omalla tavallaan helpompaa. :) Toki sun poikaystävän inttitaivalta se ei varmaan helpota, mutta ainakin hän tietää sun olevan onnellinen. Ja aivan loistavaa että "antoi" sun lähteä kokemaan tollaista elämää. :) Hienoa lukea, että suhtaudut asiaan noin kypsästi, itse en enää edes uskaltaisi harkita tuollaista ratkaisua. En vaan kestäisi olla niin kauaa erossa, varsinkaan tuon loputtomalta tuntuneen intin jälkeen. :D Tää teksti oli aivan loistava! Sun blogia on muutenkin kiva lukea kun kaikki ei ole ihan pelkkää pintaliitoa, vaan päästään välillä lukemaan myös pintaa syvemmältä. Ihan huippublogi siis, kiitos!!

    Ihanaa loppuvuotta sulle Saksassa ja hyvää joulunodotusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti aivan oikeassa! Ja muistan itsekin itkeneeni ennen tänne lähtöäni monena sunnuntaina, kun poikkiksen oli aika palata suojeluvoimien huostaan.

      Kiitos <3 Kiva kuulla, että blogi on mieleinen ja oikein lämmintä joulun odotusta myös sinne!

      Poista
  9. V taitaa olla aivan liian hyvä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs sinä olet sen toteamaan?

      Poista
    2. Jos tollasia tarvii tulla huutelemaan kannattaa ne myös perustella jotenkin!

      Poista
    3. Tuollaista ei kyllä tarvitsisi tulla huutelemaan ollenkaan.. Tulee mieleen vain kaksi vaihtoehtoa. 1. Olet kateellinen koska tahtosit itsellesi yhtä vahvan ja ihanan suhteen, siitä en kyllä moiti. 2. Olet yksinkertaisesti vaik ilkeä.

      Poista
    4. Eiköhän meissä jokaisessa ole omat heikkoutemme. Minä tiedostan omani ja pyrin pääsemään niistä eroon sekä kehittymään ihmisenä.

      Poista
  10. Tästä aiheesta olenkin odotellut postausta. :)
    Toivon teille kaikkea hyvää tulevaisuuteen, teillä on vielä paljon aikaa yhdessä.
    Nauti näistä seikkailuista moni ei pääse kokemaan matkustelua/asumista ulkomailla ikinä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä muistelinkin, että jotkut olivat käyneet tätä muutaman kerran toivomassa! ;-) Olen pyrkinyt nyt panostamaan enemmän teidän lukijoiden toiveisiinne viime aikoina :) Kiitos!

      Poista
  11. Voi, miten ihana teksti! Olet kypsä ja kaunis nuori nainen, kaikkea hyvää sinun ja murusesi elämään! <3

    VastaaPoista
  12. Kiitos tästä tekstistä Anni! Mä oon sua kaksi vuotta nuorempi muttta seurustellut nyt poikaystäväni kanssa reilu 3vuotta, eli myöskin 14-vuotiaasta joten pystyyn samaistuun hirveen hyvin!:) tää antoi myös toivoa sille jos jossain kohtaa itse lähden maailmalle tai muutamme vaikka edes eri kaupunkeihin poikaystäväni kanssa opiskeluiden vuoksi. Nähään melko tiiviisti, mutta ei kuitenkaan ihan asuta toistemme luona tai edes yövytä joka viikonloppu, jotta suhteeseen jää ns jotain odotettavaakin :) silti tuntuu kauheelta ajatukselta että jossain kohtaa elämää joutuu ehkä kauemmaksi toisesta! Kiitos siis rohkaisevasta tekstistä ja ihanasta blogista! :-)
    - H

    VastaaPoista
  13. Awwws <3 Sulin... voi kunpa mäkin löytäisin oman rakkaan! :( onnea teille (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se löydy, kunhan vain aika on oikea! :) Kiitos <3

      Poista
  14. Aivan ihana teksti <3 Itsekkin olen kaukosuhteessa, vaikken kuitenkaan ihan noin kaukana kaukosuhteessa. Olemme seurustelleet +3vuotta ja ensimmäiset +2 vuotta näimme todella tiuhaan tahtia ja vietimme lähes päivittäin aikaa toistemme kanssa. Sitten tuli se armeija aika, sitä kesti 9kk. Aluksi se pelotti ja tulihan sitä ikävää podettua ja kyyneleitä vuodatettua. Sitten tuli aika kun kohta armeija olisi ohi. Sitä alkoi odottaa vaikka tavallaan siihen oli jo osittain tottunutkin, että toista näki joka/jokatoinen viikonloppu. Sitten selvisi että toinen lähtee muualle opiskelemaan. Ei sitä kyllä aluksi oikeasti edes tajunnut, kunnes se sitten pamahti päin kasvoja ja ajatuksena vain että ei, en mä halua tätä ja ei, en mä tuu kestämään tätä. Ja mä kun vielä tuun jotenkin tyhmästi vihaseks sille toiselle kun ikävä kasvaa suureksi, niin ei tää aina mtn ruusuilla tanssimista oo ollu :D Kuitenkin kun nähään niin kaikki on paremmin kuin hyvin. Tsemppiä teille kummallekkin! Tiedän miten pahalta ikävä voi tuntua, kun se todella voi aiheuttaa pahimmillaan tuota kaikkea mitä jo mainitsitkin. Onneksi itkeminen on sallittua, ja välillä se todella auttaa kun antaa kaiken purkautua ulos. Kaikkea hyvää sulle Anni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tietenkään ole aina ruusuilla tanssimista, kuten ei elämä aina muutenkaan.. :) Ja ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat tuolla vihaiseksi tulemisella ikävän kasvaessa liian suureksi, sillä minussakin on aina ollut vähän sitä vikaa, että puran pahaa oloani juurikin niihin lähimmäisiini. Ja sitähän tuokin tuntuu olevan, pahan olon eli ikävän purkamista poikaystävään.

      Kiitos <3

      Poista
  15. Ihana teksti ja tosi hyvin kirjoiteltu. Itse olin viimevuonna vaihdossa ja moni vaihtarikavereistani seurustelikin ja kaikkien suhteet selvisivät yhden semesterin vaihdon (opiskelen siis korkeakoulussa). Yheyttä kaverit piti juurikin skypellä ja tulivatpas melkein kaikki poikaystävät käymäänkin kerran ellei jopa kaksi! ;> Mullakin toi skypettely kavereiden kanssa oli heikkoa koska whats app :D mutta tuli muutamia kertoja testailtua! Ulkomaille lähteminen on parasta mitä itselleen voi tehdä, siinä oppii itsestään niin paljon :) Ihanan miekkosen olet löytänyt kun tukee sinua noin suuresti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä! Kiitos ihana <3

      Poista
  16. Hauska toi paljastus: " Saatoin saada päivittäin riidan aikaiseksi melkein mistä tahansa.." En ole tullut ajatelleeksi, että oot noin tuittupäinen :D, tai niinkuin jotenkin helpolla kiukutteleva tytteli:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä ainakin, ja varmaan aika monella muullakin voisin kuvitella, on niin että virallisissa tilanteissa kuten töissä/koulussa sietää painetta vaikka äärimmilleen.. Mutta sittenhän se kotona näkyy kun pinna iltaa kohti kiristyy niin johonkuhun ne paineet täytyy sitten purkaa ja yleensä siihen lähimpään ihmiseen. Valitettavasti, mutta aika luonnollista se on ja hyvä kumppani on ymmärtäväinen ja asioista keskustellaan:) ja joskus riidellään mutta sekin kuuluu asiaan.

      Poista
    2. Komppaan Anonyymiä 22.57. Pahan olon purkaminen lähimmäisiin on toisinaan turhankin tuttua, ja siihen pyrin todellakin hakemaan muutosta. Pitäisi vain osata niellä kiukku ja stressi, eikä sysätä sitä muidenkin harteille :/

      Poista
  17. Oi miten ihana teksti Anni, mä ihan liikutuin haha :')! Teiän suhde vaikuttaa ainakin näin ulkopuolisen silmin niin vahvalta ja kestävältä et mikään välimatka ei voi sitä rikkoa. Toisesta erossa oleminen vaan vahvistaa suhdetta (ainakin omalla kohdalla käynyt just niin) ja niinku sanoit; se kyllä kestää jos niin on tarkoitettu.<3 Tsemppiä tuleviin "yksinäisiin" iltoihin, onneksi niitä ei ole loputtomasti! Ota kaikki irti seikkailustasi, niin voit sitten tulla kotiin hyvillä mielin ja yhtä upeeta kokemusta rikkaampana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana kuulla, kiitos Suvi! :) <3 Mäkin toivon, että tän vuoden jälkeen oltaisiin molemmat saavutettu sitä henkistä kasvua lisää ja suhdekin olisi ainakin yhtä kokemusta rikkaampi ja vahvempi :)

      Poista
  18. Kiitos, Anni, tästä tekstistä. Herätti monia ajatuksia, koskien omaa parisuhdetta ja miten sitä itse pärjäisi. Olen tähän asti ollut sitä mieltä, että tuollaisessa tilanteessa ikävä yksinkertaisesti lamauttaisi enkä pystyisi nauttimaan mistään, mutta nyt en olekaan ihan niin varma - ehkä sitä tosiaan ikään kuin turtuisi ikävään ja pärjäisi sittenkin.

    (Silti olen onnellinen, että moista tilannetta ei ainakaan lähitulevaisuudessa ole meille tulossa :)...)

    Haluaisin muuten kiittää tästä blogista. Musta on hienoa, miten saat pidettyä sävyn niin tasaisen positiivisena vaikkei oma elämäsi varmasti (toivottavasti?) ihan niin vaaleanpunaista aina olekaan :). Tämä blogi on todella piristävä, tekstit lähes poikkeuksetta mielenkiintoisia, ja näin estetiikan ystävänä nautin kauniista kuvista, joissa esiintyy kauniita ihmisiä, maisemia, vaatteita, esineitä usw!

    Kivaa joulunodotusta sinulle, Anni! Toivottavasti bloggausintoa riittää jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi erittäin kivasta kommentista! :) On ilo kirjoittaa, kun tietää että siellä ruudun toisella puolen lueskellaan näitä juttujani ajatuksella <3

      Poista
  19. Toi on kyllä niin upeaa, kun löytyy rinnalle ihminen, joka kannustaa tavoittelemaan niitä unelmia, vaikka se saattaisi hetkellisesti olla rankkaa sille suhteelle. Itsekin olen onnistunut tällaisen miehen löytämään, joka aina kannustaa epäitsekkäästi. Pidemmän päälle kun se on varmasti juuri molemmille ja suhteelle hyväksi :-)

    VastaaPoista
  20. Seurustelu on ihanaa! Ja kiinnostavimmat ja hurmaavimmat henkilöt ovat näköjään ihan AINA jo varattuja. Kateellisen mielipide:) tässä. Jos jossain esim koulussa tutustuu tosi hyvään persoonaan - aina jo "taken" . Wääää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei ihana! :-D Ja olen kyllä samaa mieltä, että seurustelu voittaa mennen tullen ne sinkkuudenkin "highlightit" ;-D Pidän peukut sulle pystyssä, että se seuraava hyvä persoona, joka sattuu kohdallesi, olisikin vapaa ;-)

      Poista
  21. Ihana teksti ja tosi hyvin kirjoitettu :) Olis kiva jos tekisit saksan huoneestasi postauksen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo tarkoitus olisikin jossain vaiheessa!

      Poista
  22. Et tainnut aiemmin vastata kun kysyin, mutta siis vietätkö uuttavuotta saksassa?:) sitä itse juhlaa siis:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaisn kyllä, mutta hieman myöhässä! :-D Ja joo vietän uuttavuotta Saksassa hyvän ystäväni, Eliisan, kanssa <3

      Poista
  23. Tämä ei nyt liity tähän postaukseen yhtään, mutta kuinka usein keskimäärin juot alkoholia? Ja kuinka paljon yhden illan aikana? Oletko ajatellut tehdä enää ruoka- ja treenipäiväkirjoja? Oon tykännyt lueskella noita sun aikaisempia ja saanut niistä paljon hyviä vinkkejä ruokailun ja kuntoilun suhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelee todella paljon! Kilpaurheiluaikoina alkoholia saattoi tulla käytettyä ihan vain muutaman kerran vaikkapa puolen vuoden sisässä, kesällä taas alkoholia on kulunut aina normaalia enemmän ja täällä Saksassakin ensimmäiset kuukaudet olivat aika kosteita, kun piti tehdä uusia tuttavuuksia, haha ;-D Normaalisti sanoisin kuitenkin juovani muutaman kerran kuukaudessa alkoholia! :)

      Itseasiassa aloitin eilen rustaamaan ylös syömisiäni eli ensi viikon puolella tulee ruokapäiväkirjapostaus! :)

      Poista
  24. Meinaako V muuttaa sun luo Saksaan kun pääsee intistä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi oli tarkoitus, että V tulisi vaikkapa kuukaudeksi tai pariksi, mutta sitemmin olemme tulleet siihen tulokseen, että V:n olisi kuitenkin ehkä järkevämpää jäädä Suomeen, koska hänellä loppuu jääkiekossa kausi vasta helmikuun lopulla ja hänen täytyisi ehtiä myös tehdä hieman töitä ennen kuin aloittaa lukemaan huhtikuussa jälleen pääsykokeisiin. Ja Suomessa on paljon paremmat mahkut tienata kuin täällä Saksassa, jollei saksankielitaito ole tähydellinen ;-D

      Poista
    2. Saako udella että mihin hän aikoo hakea? :) myös kauppakorkeaan?

      Poista
  25. Aivan ihana postaus! Elän itsekin nyt kaukosuhteessa, i feel u :)

    VastaaPoista
  26. Kiva postaus! Oon itse seurustellut vähän yli 2 vuotta, josta ekat 9 kk poikaystävä oli intissä ja eilen hän lähti ulkomaille rauhanturvaajaksi. Ikävä tulee, mutta uskon että tää vaan vahvistaa meidän suhdetta ja eiköhän aika mee nopeesti. :) Onnea teille! :)

    VastaaPoista
  27. Kiitos tästä postauksesta! Jotenkin helpotti omaa oloa ja tuli sellainen olo, että ehkä mäkin selviän, kun ens kesänä poikaystävä lähtee inttiin ja ollaan abeja molemmat eli kohta myös edessä korkeakouluihin hakemiset ja mahdolliset muutot kauas toisistamme.. Oon ollu aika ahdistunu siitä välillä nyt tän syksyn ajan, vaikka onhan siihen vielä yli puolivuotta.. Mutta tää oikeesti anto helpotusta :) tsemppiä sulle ja V:lle ja hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se mikä ei tapa, vahvistaa! :) Kiitos kovasti <3

      Poista
  28. En voi muuta sanoa kuin että vau!! Tuli ihan kylmät väreet tätä lukiessa, kun kirjoitat niin selkeästi sun ajatuksista ja avaat asiaa pintaa syvemmältä. Oon jotenkin tosi onnellinen sun puolesta, vaikka en sua tunnekaan :) Kaiken kaikkiaan ihan mahtava blogi sulla muutenkin!
    T: Jo pitkään blogiasi lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos sinne pitkäaikaiselle seuraajalle <3

      Poista
  29. Tää postaus tuli tarpeeseen, koska poikaystäväni on Saksassa vaihdossa. Parin päivän päästä ollaan jo puolessa välissä, ja nähdään kuukauden päästä, kun vietän hänen kanssaan vuoden vaihteen.

    Ja samaistun täysin tuohon, että kun tottuu ajatukseen että toinen on muualla, niin alkaa miettimään, että onko tää ihan normaalia, että toista ei enää ikävöi samalla tavalla. (olipas pitkä lause..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, miten ihanaa että pääsette viettämään uuden vuoden kuitenkin yhdessä <3 Ja voisin melkeinpä luvata, että sitten taas uuden vuoden jälkeen on ikävä ;-D Mutta aina siihen lopulta kuitenkin tottuu! :)

      Poista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!