29. huhtikuuta 2015

Alkuhuuman jälkeen

Muistatteko, kun muutama kuukausi Saksaan muuttamisen jälkeen hehkuin onnea blogissani, kuinka huippua uusi elämäni täällä on? Alkuhuumassa kaikki tuntuu uudelta ja jännittävältä. Ihmiset, kulttuuri ja tapahtumat ovat kiinnostavia sekä erilaisia kuin Suomessa. Alussa tutustuin jatkuvasti uusiin ihmisiin, paikkoihin ja tapoihin, minulla ei ollut aikaa ikävöidä läheisiäni Suomessa, saksan kielitaitoni otti suuria harppauksia eteenpäin, josta olin todella innoissani ja kävimme ystävieni kanssa lähes joka viikonloppu ulkona. Alkuhuuman jälkeen, ennemmin tai myöhemmin, alkaa kuitenkin tavallinen arki.


IMG_4032

IMG_5674

Arki Saksassa on ollut päällisin puolin aivan ihanaa. Asun perheeni luona, joten minun ei tarvitse huolehtia siitä, että jääkaapissa riittää syötävää ja saan istua päivittäin valmiiseen ruokapöytään nauttimaan äitini valmistamista herkuista, pyykkini pestään, teen työtä, jossa saan päättää minä päivinä haluan työskennellä, minulla on aikaa vaikka millä mitalla esmerkiksi harrastaa urheilua ja kirjoittaa blogia ja ihastun joka päivä uudelleen tähän upeaan ympäristöön, jossa saan asua. Vuosi Saksassa on ollut täydellisen erilainen verrattuna edelliseen vuoteen Suomessa, jolloin tasapainottelin aikaa vievän harrastuksen, ylioppilaskirjoituksien, pääsykokeiden, ihmissuhteiden sekä yksinasumisen välillä. Täällä minulla ei ole velvoitteita nimeksikään ja saan ns. elää itselleni.


IMG_3033

IMG_5007

Arki ei kuitenkaan koskaan ole pelkkää aurinkoa vaan siihen kuuluu myös pienet tuulenpuuskat, pilvet, sadekuurot ja suuremmatkin myrskyt. Alkuhuuman jälkeen olen tuntenut itseni välillä todella yksinäiseksi. Syy yksinäisyyteen on sekä kielimuuri että oma laiskuuteni. Kommunikointi on toisinaan todella raskasta, kun ei voi käyttää omaa äidinkieltään. Tuntuu, etten pysty olemaan täysin oma itseni vieraalla kielellä, koska esimerkiksi tilannehuumorin ymmärtäminen ja käyttäminen, oman mielipiteen kertominen tai perusteleminen ja itsensä ilmaiseminen eivät aina luonnistu tavalla, jolla toivoisin. Ystäväni täällä Saksassa ovat olleet todella sydämellisiä, kun he ovat ottaneet minut niin lämpimästi vastaan osaksi porukkaansa. He kuitenkin ovat tunteneet toisensa ala-asteelta lähtien, joten he tuntevat toisensa läpikotaisin ja heillä on paljon yhteisiä tuttuja, joita minä en tunne. On siis sanomattakin selvää, että olen välillä aivan pihalla heidän jutuistaan. Todennäköisesti olisin pihalla heidän jutuistaan, vaikka he puhuisivat suomea, koska minulla ei olisi silti käsitystäkään kenestä puhutaan ja milloin mikäkin asia olisi tapahtunut, joten kielen ollessa saksa, outsider-fiilis on taattu.



IMG_5172

IMG_3043

Olen luonteeltani puhelias, enkä ollenkaan hiljainen hissukka, mutta täällä ollessani tulee kuitenkin jatkuvasti vastaan tilanteita, joissa joudun olemaan hiljaa, kun en osaa ilmaista itseäni vieraalla kielellä. En tiedä mitään turhauttavampaa kuin se, että yrittäessäni selittää jotain asiaa keskustelukumppani näyttää yhdeltä suurelta kysymysmerkiltä, eikä ymmärrä alkuunkaan, mitä yritän hänelle kertoa. Niissä tilanteissa turhaudun ja menen lukkoon, eikä kielen vaihtaminen englanniksikaan enää auta. Silloin tekee mieli heittää pyyhe kehään ja sanoa, että ei mitään, unohda. Egal. Alitajuisesti olen koittanut vältellä näitä tilanteita. Tälläisiä tilanteita ei tule kuitenkaan vastaan pelkästään ystävien seurassa vaan myös töissä. Töissä on kuitenkin käytävä, jos mielii rahaa saada, mutta ystävien tapaamisesta on ollut helpompi luistaa niinä hetkinä, kun on tuntunut, ettei ole voimia yrittää ymmärtää sekä tehdä itseään ymmärretyksi. Yksinäisyydestä ei käy siis syyttäminen kuin itseään. Yksinäisyyden myötä myös ikävä Suomessa olevia läheisiäni kohtaan on vain kasvanut kasvamistaan. Täällä ollessani olen oppinut arvostamaan aivan uudella tavalla aikaa, jonka saan viettää yhdessä poikaystäväni, ystävieni ja muiden läheisteni kanssa. Kahden ihmisen välillä oleva täydellinen ymmärrys on vain niin upea asia, jota ei edes osaa arvostaa ennen kuin sitä ei ole.


IMG_4021


IMG_5009

Minulla on lennot takaisin Suomeen toukokuun 21. päivälle. Olen viettänyt Saksassa nyt n. 8 kuukautta, enkä ole katunut hetkeäkään tänne lähtöä. Tämä kokemus on antanut minulle tajuttoman paljon ja nyt aion ottaa vielä kaiken ilon irti viimeisestä kuukaudestani täällä sekä astua entistä useammin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tai no, eihän sitä vielä tiedä, koska jos en saa Suomesta kesätöitä, palaan todennäköisesti vielä kuukaudeksi tai pariksi Saksaan tekemään töitä.

IMG_3001

PS. Kaikki postausta kuvittavat kuvat ovat kuvattu tämän kevään aikana täällä Saksassa. En ole koskaan aiemmin kokenut näin kaunista kevättä kuin täällä on. Kaikki puut ja pensaat ovat kukkineet vuorotellen, joten luonto ympärillämme on kukkinut jo reilun kuukauden ajan. Tähän postaukseen valikoitui lähinnä vaaleanpunaisia kukintoja, mutta tosiasiassa kukintoja on nähty kaikissa sateenkaaren väreissä. Aivan täydellistä!

36 kommenttia:

  1. Niin kaunis teksti!Tsemppiä niin hyviin kun huonoihinkin päiviin sinne Saksaan! <3

    VastaaPoista
  2. Siis ihanaa kun viitsit kirjoittaa tällaisia syvällisempiä postauksia! Tykkään kyllä ihan perus lifestyle-postauksistakin, mutta on mukava kun välillä avaat ajatuksiasi elämästäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! Pitääkin sitten kirjoitella näitä hieman useammin :)

      Poista
  3. Mutta onhan sulla sentään läheisiä siellä saksassa, kun asut yhdessä perheesi kanssa. Olisi varmasti yksinäisempää, jos olisit oikeasti yksin siellä! Toisaalta siinä tapauksessa et ehkä olisikaan muuttanut Saksaan :-). Onneksi pääset pian takaisin läheistesi luo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tottakai iso helpotus on ollut, kun on kuitenkin omaa perhettä ympärillä. Joskus tulee vain hetkiä, että antaisi mitä vaan että pääsisi purkamaan ajatuksiaan sekä höpöttelemään ja hassuttelemaan esimerkiksi omien ystävien kanssa :) Fiilikset ovat ristiriitaiset, koska Suomeen minulla ei ole mitään kiirettä, tykkään Saksasta niin paljon, mutta läheisiä on ikävä. Jos vain voisin, lennättäisin kaikki läheiseni luokseni Saksaan, ja eläisin täällä onnellisena ;-D

      Poista
  4. Hei, oon ollut jo vuosia lukiasi, ja ihailen sun blogiasi (niinkuin tuhannet muutkin). Mutta nyt uskaltauduin kommentoimaan. Oon seurannut sun matkaasi siellä kirjotusten perusteella, ja ollut ihan kateellinen että miten oot saanut tommosen kaveriporukan sieltä ja miten pärjäät noin täydellisesti saksan kielellä, jota ajattelin että osaat täydellisesti. Kateeksi siis kävi. Itse kun olen reissannut viimeisen vuoden aikana paljon, ja käynyt läpi huimia prosesseja päässäni, (eli kasvanut oikeastaan sillä tavoin) ja potenut koti-ikävää ja ihmisiä kamalasti, ja ajtatellut että mussa on jotain vikaa kun kaipaa kotiin paljon vaikka rakastaa olla ulkomailla. Mutta niin se on ,että siellä ulkomaillakin tulee se arki vastaan. Oon nyttenkin ulkomailla itsekseni, ja muutaman kaverin saanut täältä, mutta en sen kummemmin. Äidinkieltä alkaa kummasti arvostamaan, kun juuri se ymmärrys välillä puuttuu, vaikka osaisikin ihan hyvin sitä kieltä.. Pystyin siis niiiiin samaistumaan tuohon, ja ihanaa että sullekin on tullut tommoisia inhimillisia tunteita, ettei kaikki olekkaan ruusuilla tanssimista (tai siis ei ihanaa, mutta helpottavaa itselleni :D) Ihanaa vikaa kuukautta siellä, sitten pääset suomeen! Itse palaan aiemmin, mutta muista ettei se lähteminenkään oo helppoa, vaikka tietää että haluaa kotiin.. :D tsemppiä siis sulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) Joo ei tietenkään arki ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja vaikka saksalla pärjäänkin, on se kaukana täydellisestä ja jatkuvasti joudun ns. kamppailemaan sen kanssa :) Suomeen en niinkään kaipaa, mutta siellä olevia läheisiä kylläkin!

      Poista
  5. Meillä on sua ihan älytön ikävä tänne, enkä malta odottaa, että saan nähdä sut ja kuunnella sun tilannehuumorii niin paljon kun vaan jaksat sitä antaa <3 Oot rakas!

    VastaaPoista
  6. Ihana, silmiä avaava postaus! Ja niin kauniit nuo puut, täällä Suomessa sataa taasen lunta.. Hirmuisesti tsemppiä sinne ja hauskaa loppuaikaa Saksassa! :)

    VastaaPoista
  7. Olipa ihanaa lukea sun fiiliksistä vähän syvällisemmin! :)

    VastaaPoista
  8. Höh, vähän tympeää sun ystäviltä sun seurassa höpöttää jotain inside-juttuja heidän yhteisistä tuttavistaan, kun sinä olet paikalla myös.. Eihän se kauhean mielenkiintoista seuraa olisi vaikka puhuisikin samaa kieltä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se minusta ole tympeää vaan oikeastaan ihan normaalia. Saan olla todella kiitollinen, että he ovat ylipäätään ottaneet minut osaksi porukkaansa :)

      Poista
  9. Hyvä, elämän realiteetteja käsittelevä postaus, tykkäsin! Antaa juuri oikealla tavalla syvyyttä blogiisi.

    VastaaPoista
  10. Ihana teksti! Oon itse ollut viimeset 9kk Jenkeissä vaihtarina ja niin samaistuin tähän..! :)

    VastaaPoista
  11. Entisenä vaihtarina on helppo samaistua tohon fiilikseen, kun kaikki ei ymmärräkään, mitä yrittää sanoa, vaikka kuinka yrittäis kiertoilmauksilla yms selitellä. :D Ja joo, se on ihan hemmetin turhauttavaa. Mutta älä huoli, et oo ainut! Ihan normaalia se on. Englannissa ollessani erityistä hankaluutta tuntui tuottavan ystäväni perheenäidin skottiaksentti. :'D Voin rehellisesti todeta, etten alkuun ymmärtänyt melkein sanaakaan, mitä hän minulle puhui. Sitä nolouden määrää...
    Myös luokkani oppilaista suurin osa oli juurikin tuntenut toisensa jo ihan ala-asteajoilta, joten ei se helppoa ollut ensin mukaan siihen päästä.
    Ja mitä koti-ikävään tulee, niin kyllä sekin iski siinä vuoden aikana melko useasti, kunhan oli siitä alkuhuumasta toipunut ja arki oli alkanut. Onneksi perheeni ja ystäväni kävivät myös muutamaan otteeseen moikkaamassa, niin sai vähän helpotusta koti-ikävään. :) Rankkaa se kuitenkin on, vaikka hirmuisesti myös samaan aikaan nautin vuodestani Englannissa.
    Nauti loppuajasta siellä vielä kun ehdit!

    Ja nää kuvat tässä postauksessa, huh! Aivan ihania, miksei Suomessa ole noin kaunista väriloistoa... Tummia pilviä vaan taivaalla ja muutama aste lämmintä, joo, tänäänkö muka vappu? :'D Eilen taisi hetkellisesti sataa räntää täällä ihan etelässäkin... just joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin :) Ja joo tämä väriloisto on ollut ihan mieletöntä täällä! Toisaalta taas syksyisin nähdään mielestäni upeampi väriloisto sitten Suomessa :)

      Poista
  12. Ymmärrän sun fiilikset todella hyvin! Ei ole ollenkaan helppoa elää sitä arkea vieraassa maassa, vaikka se ulkopuolisen silmiin vaikuttaakin lähes täydelliseltä. Kokemuksena tuo Saksassa vietetty aika on kuitenkin varmasti korvaamaton ja se on sekä kasvattanut sun saksankielen taitoa että kasvattanut sua ihmisenä. Sitten kun asut Suomessa taas, niin Saksaan meneminen tuntuu varmaan vähän kuin toiselta kotimaalta, ja on taas aivan ihanaa nähdä niitä Saksan ystäviä yms.

    Ulkomailla pidemmän aikaa oleskellessa huomaa yleensä aina jossain vaiheessa, että kotimaata kaipaa joka tapauksessa, vaikka aluksi olisikin vieraaseen maahan niin ihastunut. Ehkä sulle sopii paremmin se, että olet vähän lyhyempiä aikoja Saksassa jatkossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomeen minulla ei itsessään ole yhtään ikävä, koska rakastan Saksaa ja voisin kuvitella vielä tulevaisuudessanikin asuvani täällä, mutta läheisiä ikävöin. Jos saisin yhdistettyä elämäni Suomessa ja Saksassa niin, että voisin asua kaikkien läheisteni kanssa Saksassa, tekisin sen ehdottomasti! :)

      Poista
  13. Aivan mielettömän kauniita kuvia! Sai kevätmielen tänne loskaiseen Suomeenkin :)

    VastaaPoista
  14. Moikka! Tiedän tosiaan miltä susta tuntuu, koska itsekin muutin 9 kuukautta sitten Saksaan. Ehkä "pahemmaksi" mun tapaus tekee sen, että muutin tänne ilman vanhempiani. Syy miksi tänne yksin päätin lähteä on lajini, jossa treeniolosuhteet on paremmat Saksassa.
    Muistan myös niin hyvin sen alkuhuuman. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Sain uusia kavereita ja kielitaito kehittyi. Minusta oli siistiä asua yksin ja olla vastuussa kaikesta. En kuitenkaan tajunnut kuinka raskasta se tulisi olemaan. Pestä itse pyykit, käydä ruokaostoksilla ja tehdä kaikki ruuat itse. Suomessa en tehnyt mitään näistä, joten shokki oli suuri :D Pahin hetki oli varmaan kun tulin kipeäksi. Silloin koti-ikävä oli pahimmillaan kun ei äiti ollut pitämässä musta huolta haha. Nykyään ymmärrän kaiken mitä mulle puhutaan, mutta itsensä ilmaiseminen on edelleen vaikeaa. Oi kyllä, tiedän niin hyvin ne hetket kun yrittää selittää jotain ja kaveri näyttää vain suurelta kysymysmerkiltä. Loppuu usein siihen että sanon "ah egal" ja nauran itseni pois tilanteesta.
    Olen oppinut arvostamaan ystäviä, perhettä ja kotia ihan eri tavalla. Täällä mulla ei oikeastaan ole kunnon ystäviä, mutta kavereita kuitenkin. En silti kadu hetkeäkään tänne lähtöä, vaikka vuosi on ollut raskas. Olen oppinut niin paljon uutta ja varmasti kasvanut henkisesti jonkin verran. Ja tärkein asia, jota täältä lähdinkin hakemaan, olen kehittynyt lajissani todella paljon. :)

    Kaikkea hyvää sulle, ja nautitaanhan näistä harvinaisen ihanista kevätsäistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täällä painitaan täysin saman asian kanssa, että ymmärrän lähes kaiken, mitä minulle puhutaan, mutta itsensä ilmaiseminen tuottaa sitten niitä ongelmia.. :-/ Kiitos <3

      Poista
  15. Mun on pakko sanoa että ihailen sua kovasti. Oot tosi kypsä ollaksesi noin nuori (oon sua parisen vuotta vanhempi) ja sun elämä vaikuttaa lähes täydelliseltä. Oon oikeastaan sen vuoksi välillä laittanut sulle ilkeitä ja välillä myös asiattomia kommentteja, koska olen ollut kateellinen. Mullakin on elämässä kaikki suhteellisen hyvin, oon toipumassa pitkän koulukiusaamisen aiheuttamista traumoista ja syömishäiriöstä, mutta jostain syystä olin "vihainen", että oot tuntunut päässeen niin "helpolla" sun elämässä ja oot kuitenkin kaikkea sitä mitä mä olisin halunnut olla. Tiedostan kuitenkin sen että me lukijat ei tiedetä kaikkea sun elämästä ja kukapa niitä ihan rankimpia asioita haluaisikaan julkisesti omalla naamallaan jakaa.

    Pyydän siis anteeksi niitä kommentteja mitä olen lähettänyt ja toivon että moni muukin sellaisia kommentteja lähettävä menee itseensä ja miettii miksi niitä lähettää! Hyvää loppukevättä ja tuleevaa kesää sulle Anni! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan todella paljon, että rohkenit kirjoittaa tälläisen kommentin. Tuli oikeasti todella hyvä mieli! Kiitos siitä <3 Ja saat anteeksi :) Hyvää loppukevättä ja kesää myös sinulle!

      Poista
  16. Voisitko kertoo et miten sun ja V:n suhde on kestäny tän sun Saksassa olon? Jos voisit tehä aiheesta mahollisesti postauksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä riittääkö aiheesta juttua postaukseksi, mutta ihan hyvin on kestänyt, kun yhdessä ollaan pysytty :) Ei mitään ikävöintiä kummempaa!

      Poista
  17. Hei oletko ollut tyytyväinen valkoiseen sheinsideltä tilattuun takkiin, se missä on ne vetoketjut? kun ajattelin itse sen tilata niin siksi kyselen vähä mielipidettä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut! :) Sen verran täytyy vain sanoa, että takki ei sitten ole kovin paksu. Se on ennemminkin sellainen bleiseri kuin takki, mutta siis näyttää takilta ja ajaa hyvin takin asemaa pikkuisen lämpösemmillä keleillä! :)

      Poista
    2. Okei kiitos vastauksesta:) ja oikeastaan nimenomaan hyvä jos se on ohuempi koska tilaan sen vasta ja silloin saattaa (lue toivottavasti) on jo lämpösemmät kelit kun takki saapuu:D

      Poista
    3. Eipä mitään! :) Haha, toivotaan ;-D

      Poista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!