15. helmikuuta 2016

This one goes to the good friends

Moikka muruset!

Heti alkuun pahoittelen pienoisesta postaustauosta! Kommenttiboksin puolella ollaan ehditty pohtimaan mm. mahdanko olla elossa, kun somen päivittäminen on lähiaikoina jäänyt vähemmälle. Ei hätää, elossa ollaan, ainakin toistaiseksi! Koulussa vaan on ollut just nyt niin hektistä, ettei aikaa tai voimia ole jäänyt millekään "ylimääräiselle". Tietty, jos saisin valita, en varmaan muuta tekisikään kuin kirjoittelisi päivät pitkät blogia ja tekisi muita kivoja juttuja, kuten esimerkiksi urheilisin, näkisin ystäviä, laittaisin hyvää ruokaa, shoppailisin ja matkustelisin, mutta first things first...

Ja sitten itse asiaan! Keneltäkään ei tainnut mennä ohi, että eilen oli ystävänpäivä? Minun seuraamani somekanavat ainakin täyttyivät toinen toistaan herkkullisemmista "breakfast in bed" - sekä suloisista pusu- ja ruusukimppu-kuvista. Toivottavasti teidänkin ystävänpäivä oli rakkaudentäyteinen. Itse vietin ystävänpäiväviikonlopun Etelä-Suomessa rakkaiden ystävien ja perheenjäsenten ympäröimänä. 

Perjantaina tentin jälkeen pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja käänsimme auton keulan kohti Etelää. Perille päästyämme vuorossa oli nopea ehostautuminen ja valkkaripullon korkkaaminen, minkä jälkeen olimmekin jo ystävieni kanssa matkalla kohti Casino Helsingin Playboy Partyja, ja älkää antako nimen hämätä, sillä ne olivat ehdottomasti yhdet parhaista bileistä, joissa olen ollut. Meillä ei tainnut olla kenelläkään minkäänlaisia odotuksia kyseisistä juhlista, joten ilta onnistui yllättämään ja vieläpä todella positiivisesti. Paikan päältä löytyi mm. open bar, pitkä seisova pöytä, joka notkui herkullisista finger foodeista, hyviä artisteja ja minun lempparini (ja Nooran inhokki) eli osteribaari! Kaiken tämän lisäksi Casinon puitteet ja illan seura olivat mielestäni huikeat. Lauantai-iltana sen sijaan kokoonnuimme ystäväporukkani kanssa Tapas barCelonaan tapaksien, sangriakannujen ja tyttöjen juttujen ääreen. Oli ihana päästä pitkästä aikaa kunnolla istumaan iltaa ja vaihtamaan kuulumisia ystävieni kanssa, sillä harvoin saamme kaikkien aikataulut sopimaan yhteen. Ja siinä istuessa tajusinkin, miten järjetön ikävä mulla olikin jo ollut tälläisiä yhteisiä hetkiä. Sunnuntaina vuorossa oli sukulointia ja suuntasinkin heti aamupäivästä kylään veljentyttärieni luokse. Viime näkemisestämme oli ehtinyt vierähtää jo reilu kuukausi, joten voitte vaan kuvitella sitä naurun, halien ja märkien kuolapusujen määrää! Nämä kaksi ihanaa pikkuneitiä tuovat kyllä niin paljon valoa ja iloa elämään, ettei auttanut muu kuin kulkea hymyssäsuin koko loppupäivä karmeasta loskakelistäkin huolimatta. 

Tämän viikonlopun reissu Etelä-Suomeen tuli vähän extemporee, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, että tuli lähdettyä, sillä nollaus tuli tosiaankin tarpeeseen. Jätin myös suosiolla kameran kotiin ja läppärinkin avasin ainoastaan meno- ja tulomatkalla, sillä päätin keskittyä täysillä läheisiini sekä hauskanpitoon.

296

IMG_2168

945

h4

IMG_9446

5

1 (5)

h3

5

Muutaman viime vuoden aikana olen miettinyt paljon ystävien ja ystävyyden merkitystä minulle. Minulla on aina ollut ympärilläni paljon ystäviä, ja joskus lapsena taisi tulla harrastettua jopa sellaista "ystävien keräilyäkin", mutta vanhemmiten olen oppinut, että vähemmän on enemmän. Lapsena se oli vähän niin kuin "itsestään selvää", että ystäviä oli, mutta nykyään ymmärrän ystävien arvon kokonaan eri tavalla. Tällä hetkellä minulla on kourallinen ystäviä, jotka tuntevat minut läpikotaisin, ja joihin voin luottaa täysin tilanteessa kuin tilanteessa. En ole ollut koskaan sellainen tyyppi, joka viettäisi aikaa ystäviensä kanssa päivittäin, enkä aina edes viikottain, sillä harrastukset, seurustelu ja opiskelu ovat aina verottaneet aikaani, mutta siitäkin huolimatta ystäväni ovat pysyneet rinnallani vuodesta toiseen.

Asuttuani vuoden Saksassa ystävieni merkitys konkretisoitui minulle toden teolla. Uusi maa, uusi kulttuuri, uusi kieli ja uudet ihmiset olivat kaikki uutta ja jännittävää, mutta samalla ikävöin ja kaipasin ystäviäni, vanhaa ja tuttua, enemmän kuin koskaan ennen. Muistan kuinka herkimmillä hetkillä jätin ikävissäni ystävilleni itkuisia Whatsapp-ääniviestejä ja muistan myös sen kuinka innoissani ja helpottunut olin palattuani takaisin Suomeen viime keväänä. Ei sillä, ettenkö olisi ehtinyt solmimaan myös Saksassa ystävyyssuhteita, jotka jättivät pysyvän jäljen sydämeeni, mutta yhteinen äidinkieli ja yhteinen historia "omien" ystävien kanssa vain on jotain sellaista, mitä ei pysty korvaamaan tai selittämään.

Muutettuani viime syksynä Vaasaan opiskelemaan olen jälleen huomannut alkaneeni ikävöidä ystäviäni. Varsinkin tällä hetkellä, kun osa heistä liihottaa maailmalla. Siksi halusinkin (päivän myöhässä) ystävänpäivän kunniaksi muistaa teitä kaikkia rakkaitani, missä ikinä olettekin. Kiitos, että olette osa elämääni. Ja kyllä te tiedätte, keitä tarkoitan. En malta odottaa, että pääsen jälleen rutistamaan teistä jokaista!

23 kommenttia:

  1. Ihana postaus! :') Tuntuu, että itekin muistaa ihan liian harvoin sanoa kaikille rakkaille ystävilleni, kuinka tärkeitä he oikeasti on. Ihan jokainen <3

    essi-bltn.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Miten V muisti sua ystävänpäivänä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itseasiassa muistin häntä paistamalla ison kasan mustikkaprotskupannareita, kun hän tuli myöhään illalla pelistä kotiin :) Emme ole koskaan juhlineet ystävänpäivää sen erityisemmin, sillä suomalaisittainhan se on enemmänkin juuri ystävien päivä :)

      Poista
  3. Mikset ollut poikaystävän kaa ystävänpäivänä :Oo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän oli vieraspelimatkalla ja minä vietin viikonloppua pitkästä aikaa Etelä-Suomessa :)

      Poista
  4. Minusta on ihana, että suomessa ystävänpäivää juhlitaan juurikin ystävänpäivänä, eikä jenkkien tyyliin valentines day:nä! Minusta se ystävyys vain ansaitsee sen oman päivän. Ja täytyy sanoa, että ulkomailla asuminen laittaa ystävyys suhteet kyllä kunnolla arvoonsa ja huomaa mitkä ovat niitä tärkeitä, mihin haluaa pitää sitä yhteyttä ja mitkä ovat sellaisia, jotka kulkevat matkassa sen hetken verran elämästä :) Itselläni on myöskin muutamia ystäviä maailmalle, osa pysyvästikkin, joten näiden ystävyys suhteiden ylläpito on niin erilaista ja kurjaa kaivata heitä, kun ikävään ei auta kun skypet tai lentolippujen varaus. Onneksi nykyään on niin helppo pitää ulkomaille yhteyttä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä minustakin! Vaikka onhan siinä Jenkkien Valentine's Dayssakin oma viehätyksensä, kun kaikki keksivät jotain söpöä rakkaimmilleen :) Ja oikeassa olet, että nykyään onneksi yhteydenpito ulkomaille on tehty nykyään niin helpoksi. Facetimella tai Skypella soitellessa tuntuu kuin se toinen olisi siinä oihan vieressä :)

      Poista
  5. Mistä tuo sun lakkiais mekko on ?

    VastaaPoista
  6. Satuks tietään mist sais noita billebeinon vaatteita suomesta :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nettikaupasta tilaten

      Poista
    2. Kyllähän tuolta nettikaupasta sais tilattua mutta ainut maksuvaihtoehto on se paypall tai joku?? Ja sitä en osaa käyttää :/ niin aattelin jos sais jostain kaupasta kaupasta :)

      Poista
    3. Mulla ei ole kyseisestä merkistä kokemusta, joten en osaa valitettavasti auttaa!

      Poista
    4. Voi maksaa myös paytraililla, joka siis on ihan yhtä helppo kuin maksaisit verkkopankkitunnuksilla. ymmärtääkseni menee niin että maksat paytrailille joka sit maksaa billebeinolle tai jotenki niin? Sama systeemihän on käytössä onnibusilla yms... Musta ainakin se on helppo ja tilaaminen oli iisiä :)

      Poista
  7. Musta on kans ihanaa kun suomessa on nimenomaan YSTÄVÄNPÄIVÄ! :-) kuitenkin sitä poikaystävää/kihlattua/aviomiestä näkee päivittäin kun yhdessä asuu, yhtään väheksymättä sitä että parisuhteessa on tärkeää viettää myös laatuaikaa. Mutta kyllä ne ystävät ovat elämän suola ja ehdottomasti ansaitsevat oman päivän! <3

    VastaaPoista
  8. Ihanasti kirjoitit ystävyydestä :) ja munkin mielestä ystävänpäivä on nimenomaan ystäville :) vaikka mullakin poikaystävä niin ei mekään sen kummemmin juhlittu :D muuten asiasta V:hen niin kuinka usein sanotte mä rakastan sua? Ja väheneekö sen sanominen ajan myötä? Musta tuntuu et meillä on vähentynyt...ennen joka päivä..nyt kerran viikossa :D:S

    VastaaPoista
  9. Aloin lukemaan sun blogia noin vuoden mitalta ensin aika skeptisin mielin mut osoittautui mielenkiintoiseks seurata jonkun niin paljon omasta elämästä poikkeavaa arkea! Ihania ruokaohjeita ja muunlaisia vinkkejä tälläiselle omia elintapojaan parantamaan pyrkivälle (onpas epäselkeästi rakennettu lause hups!). Olen itse masennuslääkkeiden varassa elävä ihminen, olisko sulle mitään skarppaavia neuvoja ja tapoja joilla löytäisi voimaa ja hyvää fiilistä arkeen? Kiitos etukäteen ja kaikkea hyvää sulle, palaan mielelläni blogisi pariin jatkossakin! :)

    VastaaPoista
  10. Vitsit tästä postauksesta tuli niin hyvälle mielelle! :) ja hei mun on pakko tulla kysymään neuvoa, luen tässä just kauppiksen pääsykokeisiin niin olisko sulla vinkkejä miten muistiinpanoista ei tulis liian pitkiä/yksityiskohtasia?? Mulla on niin semmonen fiilis että teen liian tarkkaa merkintöjä mut sit toisaalta tuntuu ettei oikeen mitään pysty jättämään poiskaan :D kiitos paljon jo etukäteen jos osaisit antaa jotain vinkkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Täältä löytyy mun vinkit: http://annib-a.blogspot.fi/2015/02/kaikki-mita-halusitte-tietaa.html :-) Tsemppiä sulle <3

      Poista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!