26. elokuuta 2016

18x jatka lausetta

Hei murut ja ihanaa alkavaa viikonloppua!
Tulin piristämään teitä pitkästä aikaa tälläisellä haastepostauksella, jossa tarkoituksena on jatkaa lauseita omien fiiliksiensä mukaan. Haastan kaikki bloggaavat lukijani tekemään tämän hasteen, jos postausaiheet ovat hukassa tai oma runosuonenne ei juuri nyt syki!
IMG_8348

top Bershka, skirt Veromoda, shirt Houseofbrandon.com (gift), shoes Nike, watch Daniel Wellington

IMG_8364

En ymmärrä… miten 4 kuukauden kesälomani on voinut hujahtaa ihan hetkessä ohitse? Vastahan oli huhtikuun loppu ja roudasin matkalaukuttain tavaraa junalla Vaasasta Helsinkiin ja nyt sama operaatio, mutta toiseen suuntaan, on edessä jo viikon sisällä.

Viikko sitten..kreisibailasin ystävieni kanssa Blockfesteilla, Tampereella. Postaus tästä huikeasta viikonlopusta löytyy täältä
Päivän paras juttu… oli saada nukkua niin pitkään kuin nukutti vapaapäivän johdosta, ah! Olen ollut tällä viikolla jotenkin normaalia väsyneempi ja mietinkin, että voiko se johtua vieläkin viime viikonlopun Blockfest-riennoista vai olenkohan nukkunut liikaa neljän vapaapäivän johdosta?
IMG_8396

Muistan ikuisesti… kun voitin joukkueeni HAC Eliten kanssa ensimmäistä kertaa kilpacheerleadingin Suomen mestaruuden vuonna 2012. Kilpacheerleadingharrastukseni on ollut ehdottomasti yksi merkittävimmistä ja unohtumattomimmista asioista tähän astisessa elämässäni.
Noloa myöntää, mutta… olen maailman huonoin (lue: maailman_huonoin) tekemään päätöksiä - oli sitten kyseessä ihan mitätön pikku juttu, kuten mitä ruokaa tilaan ravintolassa tai ostanko sovittamani vaatteen, tai vähän merkittävämpi asia - aina sama juttu! Ja tämä on oikeasti todella ärsyttävää ja noloakin!
En osaa päättää… olenko aivan totaalisen kauhuissani vaiko jollain hyvin omituisella tavalla ihan himpun verran jopa innoissani Vaasaan paluusta?! :'D Tavallaanhan koko homma ahdistaa, ja paljon, mutta toisaalta taas odotan sitä, että pääsen asettumaan aloilleni omaan kotiini, hääräilemään pitkästä aikaa omaan keittiööni ja valmistamaan kaiken maailman terveysherkkuja sekä panostamaan omaan hyvinvointiini. Saas nähdä kuinka kauan tätä omituista "innostusta", jos sitä siksi voi edes kutsua, kestää. Voi nimittäin olla hyvinkin mahdollista, että sitä ollaan tulossa jo heti ensimmäisellä maitojunalla bäkkii Stadiin, haha.
IMG_8408

Ärsyttävintä on… yrittää puhua siskolleni, Essille, kun hän on puhelimellaan. Ei niin minkäänlaista kontaktia.
Tekisi mieli… ruoka mielessä: Questbaria ja lisää kahvia, sillä cappuccinoni pääsi juuri loppumaan ja muussa mielessä: cuddle all night long. Siis aivan jäätävä hali-/paijaus-/pusupula.
Minusta on söpöä… jos unikaverini kierähtää yöllä ja ottaa minut unissaan tiukkaan haliotteeseen. Haliteemalla jatketaan - siitä puhe, mistä puute.
IMG_8418

Viime aikoina… olen oppinut olemaan armollisempi sekä itseäni että muita kohtaan. Kaikki ei aina mene niin kuin on itse suunnitellut, tulee mokailtua ja tehtyä vääriä valintoja, ja se on ihan okei. Elämä on 10 prosenttia sitä, mitä meille tapahtuu ja 90 prosenttia sitä, miten reagoimme tapahtuneeseen.

Minulla on pakkomielle… stalkata muutamia tiettyjä henkilöitä sosiaalisessa mediassa. Olkaa kilttejä ja kertokaa, etten ole ainoa.
Söin tänään… minulle hyvinkin tyypillisen aamiaisen eli kaurapuuroa raejuustolla, marjoilla ja karpalo-kinuskimehukeitolla sekä pastalounaan UniCafessa.
IMG_8360

Salainen taitoni on… synnyttää hyvin autenttisia pieruääniä kainalostani, hahhah! Ja tätä kirjoittaessani tajusin, etten ole kokeillut tehdä kyseistä temppua varmaan vuoteen tai kahteen, enkä voi ruveta riisua paitaani ja kokeilla sitä täällä kahvilassa, joten nyt mietityttää, että osaankohan enää edes kyseistä taitoa? Tämä on selvitettävä asap.
Jos saisin yhden toiveen se olisi… että minä ja läheiseni eläisimme terveen ja onnellisen elämän. Such a cliché, mutta niin se vain on!
Hävetti… kun tajusin olleeni aivan liian sinisilmäinen erään ihmisen suhteen.
IMG_8399

Kaikista pahinta on… tietämättömyys ja epävarmuus tulevaisuuden suhteen. Ainakin tälläiselle ex-kontrollifriikille ja -pefektionistille, joka on tottunut pitämään kaikki langat käsissään. Mutta toisaalta tässä tietämättömyydessä ja epävarmuudessa piilee suunnattomasti mahdollisuuksiakin, sillä koskaan ei tiedä, mitä ihanaa voi vielä tapahtua, joten yritän suhtautua siihen myönteisesti, vaikka se välillä ahdistaakin.
Olenko ainoa, jonka mielestä… tälläinen haastepostaus oli pitkästä aikaa oikein virkistävä? Tätä oli myös yllättävän vaivatonta kirjoitella, vaikka aluksi läppärin kantta avatessani ajattelinkin, etten taida onnistua puristamaan itsestäni kovinkaan laadukasta tekstiä tähän perjantai-iltaan. Täytyykin alkaa bongailemaan ja toteuttamaan näitä pikkusen useammin! 
Seuraavaksi ajattelin… viimeistellä ja julkaista tämän postauksen, lisätä jonkun postauksen kuvista Instagramiin teaseriksi, käydä asioimassa apteekissa ja hakea kaupasta pienen evään, minkä jälkeen suuntaan salille vetämään päivän toisen treenin ihan vain siksi, että minulla ei ole mitään muitakaan suunnitelmia tälle illalle ja kaikki ystäväni huitelevat ties missä. Haha, todellinen Fitness Friday luvassa siis!

34 kommenttia:

  1. Ihanan, siis aivan ihanan rehellinen postaus! Mä uskon että kaikki menee sulla Vaasassa hyvin, yksinoleminen voi tehdä tosi hyvää! Mulla itsellä loppui kans tässä kesällä yli viiden vuoden suhde joten luulen jotenkuten ymmärtäväni sun fiiliksiä. Oon muuttamassa uuteen kaupunkiin koulun perässä ja kyllä jännittää mutta oon kyllä myös erittäin innoissani että pääsee uusiin ympyröihin ja keskittymään itseensä täysin ja duunaamaan just sitä mitä itse haluaa :)
    Tsemppiä hurjasti ja jatka tätä rentoa linjaa mikä nyt on kesän aikana ollut! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiitos sinulle ihana <3 Tsemppiä myös sulle uusiin haasteisiin!

      Poista
  2. Todella piristävä postaus! :) Olet niin ihanan aito ja rehellinen, minkä vuoksi moni osaakin varmaan samaistua sinuun useassa asiassa (omalla kohdallani stalkkaus :D ja armollisuus itseään kohtaan). Lisää näitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäät. :) Ja haha, stalkkaus on kyllä paha tapa! :-D

      Poista
  3. Siis ihana! En oo ennen sun blogia kommentoinut, mutta nyt on pakko, kun oli jotenkin niin aito ja rehellinen postaus :) jatka samaa rataa ja tsemppiä Vaasaan!

    VastaaPoista
  4. Miten sä pystyit lopettamaan Elitessä? :D Itse oon harrastanut kilpacheerleadingia yhtä korkealla tasolla kuin sä aikoinaan, enkä millään osaa lopettaa, vaikka välillä tavallaan haluaisinkin. Harrastus vie liikaa aikaa ja rahaa. Ennen kuljin level 5-tason joukkueen treeneissä lukion ohella ja nykyään sitten maajoukkueen treeneissä yliopiston ohella. Huh. Välillä tuntuu etten millään jaksa, mutta aina se väsymys sitten palkitaan kisoissa ja palkintojenjaossa. Mietin vaan että millonhan mun ois aika lopettaa, oon nyt sentään sun siskos, essin, ikänen ja tuntuu että alan olla ikäloppu kun suurin osa muista joukkuelaisista on niitä lukiolaisia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli silloin tulevana keväänä edessä sekä ylioppilaskirjoitukset että pääsykokeet ja syksyllä vielä muutto Saksaan, joten olosuhteiden pakosta oli lopetettava. :-D Kilpacheerleading antoi minulle hurjasti, mutta elämässä on muitakin tärkeitä ja merkittäviä asioita, joihin nyt minulla on enemmän aikaa. :)

      Poista
  5. Hei mikä se sun ja essin uusi bisnesidea on? :) Tai siis kun et kuitenkaan halua kertoa, niin miksi edes mainitset asiasta jota et aio avata sen enempää vielä? Haluat vain herättää uteliaisuutta, vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietty pitää herätellä uteliaisuutta! Ja ideamme on vasta sen verran ideointivaiheessa, että toistaiseksi puhutaan vain blogeihimme liittyvästä bisnesideasta. :)

      Poista
  6. Kenen kanssa sä haluisit pusutella yön? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä oikeastaan ole ketään mielitiettyä, mutta yleinen läheisyyden kaipuu aka halipula! :-D

      Poista
  7. Pakko munkin kommentoida, todella ihana ja aito postaus! Varmasti paluu vaasaan menee hyvin. Hurjasti tsemppiä syksyn kouluhommiin, uuteen elämäntilanteeseen ja treeneihin. Kaikella on tarkoituksensa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle! <3 Toivotaan parasta, varaudutaan pahimpaan. ;-D

      Poista
  8. Tää oli super ihana postaus jotenki :D <3 voin niiiiiiiin samaistua tohon päätöksen teko vaikeuteen.. Oon itse ihan samanlainen että en siis pienintäkään asiaa osaa päättää ja menee kyllä itseeni välillä hermot xD yks päivä olin ginan sovarissa puoltuntia päättämässä otanko yhden paidan vai en xD ja myös mun monet kaverit ei kuule eikä näe jos ne selaa puhelimella ja niille yrittää jutella -.- :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kiva kuulla! :) Ja jep, tuo sovituskopissa pähkäily on kyllä niin tuttua hommaa...

      Poista
  9. Hei minkä sä sit loppujen lopuks valitsit pääaineeks? En muista ootko joskus sen jo maininnu täällä mut itellä on ainaki menny ihan ohi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansainvälisen liiketoiminnan. Innolla odotan pääaineopintojen alkamista! :)

      Poista
  10. wow, tolla sun kaverilla Adeliinalla on ihan törkeen makeen väriset silmät! Osaatko sanoa että onko sillä luonnostaan ton väriset vai käyttääkö se jotain piilareita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta sano! Ne ovatkin hänen "tavaramerkkinsä", ja joo ihan luonnostaan sen väriset! :)

      Poista
  11. Aivan mahtava postaus! Ihanan aito ja sellanen sopivan hömppä :D metin blogissa ollut kolme asiaa olisi kanssa kiva lukata sulta jos on ideat vähissä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos <3 Ja joo kävin kurkkaamassa ja oli tosi hauska idea, pitää kopioida! ;-)

      Poista
  12. ei oo hetkeen ollut myöskään kysymyspostausta (tai sitten en vain muista), sellainen olis kiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sellainen olisi suunnitelmissa toteuttaa tässä syksyllä! :)

      Poista
  13. Oot Anni aivan ihana, oot valtava inspiraatio mulle kaikilla elämän osa-alueilla! <3 jatka samaa rataa, oon ihan varma että Vaasaan paluu sujuu ja loppujen lopuksi, opiskeluaika on aika pieni osa elämästä :) hurjasti voimia sulle, pysy aina yhtä ihanana ja rehellisenä! (pieni postausidea mulla ois sulle tarjota, mua nimittäin kiinnostais hirveästi kuulla sun hiustenhoitorutiineista ja tuotteista joita käytät! Sun hiukset on niin goals :* )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että... Kiitos sulle ihanista sanoistasi, jotka antavat mulle hurjasti voimaa ja motivaatiota! <3 Ja joo sovitaanko, että pyrin toteuttamaan sellaisen heti, kun pääsen asettumaan jälleen Vaasaan? :)

      Poista
  14. Ihana postaus <3 Samaistun sun vaasa fiiliksiin sillö itsellänikin alkoi opinnot nyt tällä viikolla kauppiksessa ja vähän on vielä orpo olo :D jotenkin en jaksaisi millään juosta ihan jokasissa kissanristiäisissä, mutta vähän pelottaa että muuten jää ilman seuraa.. Muistelisin että sulla oli vähän sama tilanne viime vuonna niin onko sulla mitään rohkasun sanoja tän suhteen haha? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Itse tein sen virheen, että jättäydyin näistä kaiken maailman kissanristiäisistä usein pois, mikä valehtelematta vaikutti hurjasti verkostoitumiseen... Ei siis varmaan auta muu kuin ottaa #yolo-asenne ja ravata niissä, haha! :-D Ja eihän siellä tosiaan aina pakko ole alkoholia nauttia. Kunhan on läsnä ja menee rohkeasyi tutustumaan uusiin ihmisiin! :)

      Poista
  15. Moikka Anni!

    Mun oli pakko päästä avautumaan sulle, nimittäin muutin juuri uuteen kaupunkiin opiskelujeni perässä ja mua ahdistaa tällä hetkellä aivan silmittömästi. Tein älyttömästi töitä opiskelupaikkani eteen ja pääsinkin arvostettuun kouluun, mutta silti en koe olevani tällä hetkellä kovinkaan onnellinen. Tiedostan, että tämä on täysin normaalia varmasti kaikille vastaavassa tilanteessa oleville, mutta jotenkin pelottaa, että jos tämä tunne ei mene koko ensimmäisen vuoden aikana ohi. Mitä ihmettä sitten teen? Välillä vaan tuntuu, että tekisi mieli luopua koko opiskelupaikasta, palata kotikaupunkiini ja elää siellä helppo, tuttu ja turvallinen elämä. :-D

    Minua jotenkin ahdistaa myös tämä alku ja verkostoituminen, kun kaikki tuntuu tapahtuvan bileiden ja humalan kautta. En kertakaikkiaan jaksaisi enkä ole kiinnostunut hyppäämään joka viikko erilaisissa tapahtumissa, mutta olisi vähä niin kuin pakko jos haluan täältä ystäviä saada.. Muistan että kirjoittelit aikalailla samanlaisista ajatuksista vuosi takaperin.

    Onko sinulla ollut vastaavia "luovuttamisfiiliksiä"? Kärsitkö koko ekan vuoden koti-ikävästä? Pelottaa juurikin se, että kaikki muut löytävät näistä tapahtumista ja bileistä itselleen runsaasti ystäviä, ja kohta huomaan olevani vailla omaa porukkaa ja olen vain se joka änkeää aina joidenkin mukaan.. :/

    Jospa tämä vielä tästä, mutta kaikki tsempit, vinkit ja myötätunto on tervetullutta! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo Anni, mut oli pakko tulla tsemppaamaan! Oon ihan varma, että tosi monella on samanlaiset fiilikset, itselläni ainakin 2012 oli kun muutin ihan yksin opiskelukaupunkiin ja opettelin uutta elämää... Tuntu siltä et tekis mitä vaan et pääsis takasin oikeeseen kotiin, vaikka opiskelupaikka oli sellanen, josta olin koko elämäni uneksinut! Aluks mua inhotti olla uudessa kodissa ja olin kaikki viikonloput ja vapaapäivätkin kotikotona. Vähitellen siitä tunteesta kuitenkin pääsi eroon ja nyt oon enemmän kuin onnellinen siitä, että uskalsin oikeesti muuttaa kauaks kotoo! Ikävä helpotti siinä tokan vuoden alussa kun mies pääsi pois armeijasta ja muutettiin yhteen, sillon alko semmonen kunnon kodin perustaminen! Mutta vaikka asuisit yksin niin ihan takuulla ikävä helpottaa, kaikki uudet asiat on outoja ja niihin kestää tottua :)

      Ite en myöskään rampannu kaikissa bileissä ja kyllä seehkä vähän vaikutti alkuajan verkostoitumiseen... Eli jos vaan jaksaa niin kannattaa ainakin välillä käydä jossain tapahtumissa, varmasti teillä on muutakin tapahtumaa kun pelkkiä kännibileitä? Esimerkiks jotain illanistujaisia? :) Kyllä niitä kavereita kuitenkin saa ilman jatkuvaa ramppaamista bileissä, eli älä huoli :) Tsemppiä vielä uuteen elämäntilanteeseen!♡

      Poista
    2. Ihana sinä, kiitos tsemppaavasta viestistä! :)♡

      Nyt alkaa jo tuntua paremmalta täällä oleminen ja asuminen, kun jutellut puhelimessa niin äidin kuin ystävienkin kanssa. :D Eiköhän tähän pikkuhiljaa totu :) Minullakin on poikaystävä armeijassa, joka kotiutuu sieltä joulukuussa ja muuttaakin tänne sitten kanssani, joten aivan varmasti olo helpottuu siinä vaiheessa viimeistään kunnolla! Ehkä tuon ahdistuksen ja paniikin tunteen aiheutti/aiheuttaa juurikin yksinoleminen, mutta sekin taito on ihmisen opittava.

      Kiitos vielä viestistäsi, ihania lukijoita Annilla! :) Ja kaikkea hyvää sun syksyyn, kuka ikinä ootkaan <3

      Poista
    3. Vau, mitä vuorovaikutusta lukijoiden kesken - ihania olette! <3

      Ja itse pystyn samaistua hyvinkin ensimmäisen Anonyymin kuvailemiin tuntemuksiin! Minua harmitti suunnattomasti, kun tuntui, että kaikki verkostoituminen tapahtui juurikin näissä opiskelijabileissä. Itse osallistuin vain muutamiin bileisiin, lähinnä niihin vuoden päätapahtumiin, ja tuntui, että ihmiset uskalsivat lähestyä kunnolla aina vasta silloin, kun olin ihan hirveässä humalassa! :-D Toki ei pidä olettaa, että muut lähestyvät sinua, vaan on itsekin otettava aktiivisesti kontaktia, mutta oman kokemukseni mukaan suomalaisessa kulttuurissa ihminen, joka on bileissä selvinpäin, ei ole yhtä sosiaalisesti houkutteleva kuin humalassa oleva, ja se on minusta tosi harmi, sillä tämä oikeastaan "painostaa" ihmisiä sitten käyttämään alkoholia.

      Minä kannustan käymään aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa ja osallistumaan esimerkiksi jaostotoimintaan. Kaikista tärkeintä kuitenkin on muistaa olla täysin oma itsensä, koska silloin houkuttelee luokseen juuri itselleen oikeat ihmiset! :-)

      Poista
  16. Moi! Sulta kysyttiin jossain postauksessa, että teetkö aerobista, ja olit vastannut ettet tee, koska rasva lähtee ekana rinnoista. Kysyisinkin, että treenaatko ulkonäkö edellä? Itse ajattelen, että aerobisen treenin tuomat terveyshyödyt voittavat kyllä povekkaan ulkonäön, eli että terveys edellä mennään:) Tää maailma on tosi pinnallinen nykyään ja olisi hyvä muistaa treenatessakin, että ei esimerkiksi se pakaran koko, vaan se terveys ja hyvä kunto! Tärkeitä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli ihan sama itsellä mieleen! En kyllä jättäisi itse juoksulenkkejä väliin tissien takia. Eikä luulisi Anninkaan rintavarustuksella olevan oikeasti pelkoa siitä että aerobisella liikunnalla muuttuisi täysin muodottomaksi :)

      Poista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!