4. elokuuta 2016

Rakas onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa

Olen tuijottanut nyt jo useamman päivän ja useiden kymmenien minuuttien ajan tätä tyhjää sivua ja miettinyt, millä sanoilla aloittaisin tämän. Luulen, ettei oikeita sanoja ole olemassakaan, joten aion mennä suoraan asiaan - kerran se vain kirpaisee. Puhuin loppukeväästä elämässäni tapahtuvista mittavista muutoksista, jotka kuluttivat, ja kuluttavat edelleen, voimavarojani. Kyse on pitkäaikaisen parisuhteeni päättymisestä. Pelkkä sen kirjoittaminen tuntuu jo pahalta ja ääneen sanominen lähes mahdottomalta. Sanat "sinkku" ja "exä" eivät vain missään sijamuodossa tunnu istuvan suuhuni, sillä en ole oikeastaan koskaan niitä ollut aloitettuani seurustelemaan jo 14-vuotiaana. Vielä muutamankin kuukauden tilanteeseen totuttelun jälkeen huomaan tämän tästä puhuvani "poikaystävästä", mikä ehkä kielii siitä, etten ole vieläkään täysin sisäistänyt tapahtunutta taikka sopeutunut uuteen elämäntilanteeseeni, enkä myöskään siksi ole kokenut olevani valmis ottamaan aihetta puheeksi monien tuhansien tuntemattomien ihmisten kanssa täällä blogissani. Ja jos totta puhutaan, en koe olevani siihen valmis vieläkään, mutta olosuhteiden pakosta sen teen, sillä haluan katkaista siivet spekulaatiolta. Heti ensimmäisenä minun on tuotettava suuri pettymys näille ajattelemattomille ihmisille, jotka ovat kokeneet oikeudekseen levitellä internetin keskustelupalstoilla ties minkälaisia perättömiä juoruja ja spekuloida tapahtunutta. Suhteeni päättymiseen nimittäin ei liity minkäänlaisia mehukkaita pettämisjuoruja.

IMG_6935

IMG_6888

Mitään yksittäistä syytä, miksi tähän tilanteeseen päädyttiin, ei ole, mutta koen kantavani erosta suuremman vastuun. Kamppailin nimittäin koko talven tyytymättömyyden tunteen parissa. Olin tyytymätön sekä itseeni että elämääni. Koin, etten ollut missään erityisen hyvä ja minusta tuntui, etten saanut opiskeluarjesta mitään irti vaan jokainen päivä toisti itseään ja olin jatkuvasti väsynyt ja alakuloinen, mikä heijastui tottakai myös parisuhteeseeni. Ajattelin, ettei elämän kuuluisi olla tälläistä. Loppukeväästä tilanne oli edennyt siihen pisteeseen, että koin, ettei minulla ollut mitään annettavaa parisuhteelleni. Ja koska koin, että entinen poikaystäväni ansaitsee vain parasta, enkä minä pystynyt sitä hänelle sillä hetkellä tarjoamaan, päätimme kokeilla erillään oloa. Tarvitsin omaa tilaa ja aikaa selvittää ajatuksiani.

IMG_6885

IMG_6946

Voi olla, että kyseessä on vain ohimenevä vaihe. Kun on seurustellut saman ihmisen kanssa kuuden vuoden ajan 14-vuotiaasta lähtien, sitä saattaa tietyssä pisteessä alkaa jossittelemaan ja pohtimaan jääkö jostain paitsi. Taustalla voi olla mahdollisesti myös iän tuomaa epävarmuutta, kun ei enää ollakaan nuoria kahdeksantoista kesäisiä, jotka voisivat elää vailla huolta huomisesta, vaan on alettava ottamaan vastuuta ja uusia askeleita elämässä. Ehkä meidän molempien on vain käytävä läpi tämä vaihe nyt, ennen kuin yhteinen asuntolaina on nostettu ja hääpäivä lyöty lukkoon, ja kokeiltava omia siipiämme sekä opittava elämään ja olemaan myös yksinämme.

IMG_6945

IMG_7002

Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa entisestä poikaystävästäni, jonka kanssa jaoin elämäni kuuden vuoden ajan, ja kasvoin siksi ihmiseksi, joka nyt olen. Päinvastoin voisin kirjoittaa novellin hänen hyvistä puolistaan. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen niin paljosta, enkä olisi voinut toivoa sydämellisempää ja ymmärtäväisempää ihmistä rinnalleni vaikeiksi nuoruusvuosikseni. Toivon hänelle, sinulle V, ainoastaan parasta, ja että voisimme vielä tulevaisuudessa olla tekemisissä toistemme kanssa tavalla tai toisella. Mielestäni on niin kovin surullista, että niin asioita kuin ihmisiäkin oppii usein arvostamaan heidän ansaitsemallaan tavalla vasta sitten, kun heidät menettää. Olen kiitollinen myös hänen perheelleen, joka otti minut siipiensä suojaan äitini muutettua Saksaan ollessani vasta 16-vuotias.

IMG_6990

IMG_7014

Nyt ehkä ymmärrätte, miksi kirjoitin esimerkiksi edellisessä postauksessa tämän kesän olleen samaan aikaan "sekä ihana että ihan kamala". Kesääni on mahtunut paljon mahtavia juttuja, mutta näin suuri elämänmuutos on tietenkin varjostanut kaikkia tekemisiäni. Kulunut puolivuotinen on valehtelematta ollut elämäni rankin ja on varmaan sanomattakin selvää, että olen ollut aivan rikki. Elämä kuitenkin jatkuu, enkä voi muuta kuin toivoa, että tällä kaikella olisi jokin tarkoitus - either a blessing or a lesson. Sitä tarkoitusta on vain hyvin vaikea nähdä juuri tällä hetkellä, mutta koskaan ei tiedä, minne elämä kuljettaa. Elämä ei koskaan mene niin kuin on itse suunnitellut - se yllättää, ja juuri se tekee elämästä mielenkiintoista ja elämisen arvoista.

IMG_7031

134 kommenttia:

  1. Voimia Anni, oot aivan uskomaton. Toivon, että tilanne pian hellittää ja pystyt päästämään irti. <3

    VastaaPoista
  2. Huhhuh... kiitos upeasti kirjoitetusta tekstistä. Paljon tsemppiä <3 asenteellasi pääset pitkälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, jos sain tuotettua päässäni ristiin rastiin kulkevista ajatuksista ehyen kokonaisuuden... :) Kiitos <3

      Poista
  3. Todella kauniisti kirjoitettu teksti :) Paljon tsemppiä ja voimia sinne kaunokainen! <3
    Cosmopolitan.fi/natalievilen

    VastaaPoista
  4. Omasta erosta tulee jo vuosi, oltiin myös melkeen viitisen vuotta yhdessä, ja muistan käyneeni/ käyn ihan samoja ajatuksia ja juttuja läpi.. Nyt vaikka kaikki on jo todella hyvin, oon onnellinen ja pärjäävä yksin sekä entinen uudessa suhteessa, niin aina välillä miettii oisko jotain voinut tehdä toisin. Ei varmaan. Tsemppiä rohkeeseen päätökseen ja uuteen arkeen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossittelu on varmasti turhaa. Pitää vain oppia elämään omien päätöstensä kanssa tai sitten tehdä töitä sen eteen, jos kokee päätöksen menneen metsään. Kiitän <3

      Poista
  5. IUpea kirjoitus! ❤ Vau!

    VastaaPoista
  6. Todella ikävää, että elämääsi on taas kerran ruodittu netissä jossain tyhmillä palstoilla. :/ Itse en mitään tuollaisia palstoja lue, joten en sen kummemmin asiasta tiedä kuin mitä tässä postauksessa kirjoitit aiheesta. Joka ikinen kerta moinen julmuus ja törkeys yllättää minut, miten tuollaisia ihmisiä onkaan olemassa,jotka tuollaisia kirjoittelevat, ja voi kumpa he voisivat käyttää aikansa kaikkeen paljon mukavempaan..

    Itse blogisi pitkäaikaisena seuraajana tunnut tietysti minulle kovin läheiseltä, vaikka emme ole ikinä sanaakaan valitettavasti vaihtaneet oikeassa elämässä. :D Olen kuitenkin lukenut varmaan jokaisen postauksesi ikinä, ja luonnollisesti tiedän paljon elämästäsi niiden kautta. Tällaisia kuulumisia ja tavallisia juttujahan ystävätkin vaihtavat keskenään. Tuntui siis kovin ikävältä puolestasi lukea tämä blogiteksti, jossa kerrot avoimesti parisuhteesi päättyneen ja keväisestä, hieman huonommasta ajanjaksosta. :/ Olet kuitenkin hyvin rohkea kun kirjoitit tästä, hyvin henkilökohtaisesta aiheesta rehellisesti tänne blogiin. Paljon voimia Anni jatkoon ja muista olla itsellesi armollinen, asiat ja niiden käsitteleminen kun voi viedä aikaa. Ja muistathan, että ympärilläsi on iso tukiverkko, niin in real life kuin myös täällä netin syövereiden takanakin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka saavat jotain irti kyseisillä keskustelupalstoilla pyörimisestä, ja sinne kirjoittelusta. Varsinkin, jos ideana on puhua negatiivisesti toisesta, usein tuntemattomasta, ihmisestä.

      Ja ihana kuulla, että siellä ruudun toisella puolen kanssa myötä eletään - niin ilossa kuin surussakin. <3

      Poista
  7. Hei Anni.

    Kaunis kirjoitus. Olin itse viime talvena hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Olin seurustellut poikaystäväni kanssa teini-ikäisestä asti ja olimme muuttaneet viime syksynä saman katon alle ihanaan, uuteen kerrostaloasuntoon. Meillä oli paljon suunnitelmia lähitulevaisuuden varalle. Olimme muuttaneet uuteen kaupunkiin yhteisen kilpaharrastuksen perässä ja opinnot yliopistossa lykkäytyivät sen johdosta seuraavalle vuodelle. Ajattelimme, että opiskella ehtii aina, mutta kilpaurheilu korkealla tasolla on "nyt tai ei koskaan". Halusimme mieluummin asua yhdessä, harrastaa yhdessä ja sen ohella tehdä töitä ja säästää rahaa. Odotin niin innolla tulevaa.

    Kaikki menikin sitten mönkään. Emme erinäisistä syistä aloittaneetkaan uudessa joukkueessa. Syinä olivat päällimmäisenä raha (tai paremminkin sen puute - tiedätkin kuinka kallista kilpaurheilu korkealla tasolla on) sekä minun epävarmuuteni. Koin olevani huonompi kuin kaikki muut joukkueessa, enkä halunnut joutua varasijalle ja katsoa kun poikaystäväni menestyy muiden kanssa. Laitoimme siis pillit pussiin. Harmitti. Vaikeutta toi lisäksi se, että emme millään saaneet töitä. Työkokemuksen puute eikä koulutusta lukion jälkeen, eikä liion oikein mitään suhteita uudessa kaupungissa takasi sen, ettei huonon työllisyystilanteen aikana niitä töitä löytynyt. Nyhjäsimme kotona ja erityisesti minä olin tyytymätön. Syytin itseäni, kiukuttelin ja itkeskelin päivittäin. Välillä syytin poikaystävääni - aiheetta. Yhtenä päivänä hän sitten sanoi, että nyt riitti. Hän pakkasi laukkunsa ja lähti. Hän oli saanut ystävänsä kautta töitä toisesta kaupungista.

    Itkeskelin hänen perään ja kerroin odottavani häntä. Myönsin, että ero tekee hyvää ja että aion eron aikana keskittyä tekemään töitä itseni kanssa tehdäkseni itsestäni vahvemman naisen ja tehdäkseni töitä onneni eteen. Hän kuitenkin sanoi, että tämä on nyt suhteen loppu. Olin todella masentunut, mutta samalla tajusin, että en voisi elää koko elämääni valittaen, kiukutellen ja syytellen itseäni siitä, etteivät kaikki unelmani toteutuneet. Joidenkin asioiden suhteen on lupa luovuttaa, mutta silloin täytyy keskittyä uusiin unelmiin ja haasteisiin.

    Olimme erossa, mutta löysimme takaisin yhteen. Ero teki meille hyvää. Jos olisimme jatkaneet kituuttamista suhteessa siihen aikaan, olisi ero varmasti ollut paljon pahempi ja lopullinen. Nyt opimme miltä tuntuu olla ilman sitä parempaa puoliskoa ja kokeilimme siipiämme yksin. Nyt tiedän, että osaan kyllä olla yksinkin, enkä ainakaan koskaan tule roikkumaan missään parisuhteessa pelkästään yksinjäämisen pelosta. Arvostan nykyään arkistakin suhdettamme enemmän enkä kiukuttele turhista asioista kuten ennen tein lähes päivittäin. Olen kasvanut valtavasti.

    Toivon puolestasi, että sinä ja V palaisitte vielä yhteen. Olitte kaunis pari ja olen saanut V:stä blogisi kautta sen kuvan, että hän on maailman kärsivällisin ja kiltein poikaystävä.

    Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että jaoit oman motivoivan tarinasi! <3 Uskon, että kaikella on tarkoitus. Nyt vain minun on nimenomaan keskityttävä itseeni ja luotava oma onneni, jonka tulee olla muista ihmisistä riippumaton. Kiitos sinulle <3

      Poista
  8. Erot eivät ikinä ole helppoja. Erosin myös pitkäaikaisesta poikaystävästäni keväällä noin puolivuotta sitten ja edelleen päivittäin ajattelen häntä ja pakko myöntää että lähes päivittäin jokin asia itkettääkin sillä ikävä on niin kova... Nyt en todellakaan etsi uutta parisuhdetta vaan on aika opetella olemaan ihan vaan yksin :) Ehkä aika on se jolla pääsee helpoiten yli. Tsemppiä Anni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä sanotaan, että ihmisen on opittava ensin olemaan yksin ennen kuin hän voi olla onnellinen kenenkään toisen kanssa. Aika parantaa! Kiitos <3

      Poista
  9. tätä postausta on odotettu koko kesä, ihan hirveen rumia juttuja kuullu ja lukenu ympäriinsä, kun ihmiset spekuloi mielikuvitus hulmuten ): mut silti jotenkin olisin toivonut vielä himppusen henkilökohtaisempaa kirjoitusta, toi oli niin kovin yleistävä ja tommoinen yleisesti pohdiskeleva teksti.. ymmärtää kyllä ettei tuhansille tuntemattomille kiinnosta jakaa kaikkea, mutta jotenkin tää ei avannut yhtään sen enempää kun osasi odottaa ja olettaa :/ tsemppiä tosi paljon 'paranemiseen', ajan kanssa viimeistään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole puhunut asiasta kovinkaan avoimesti edes kaikille ystävilleni, sillä koen, että se on minun ja entisen poikaystäväni välinen asia. Siksi en aio käsitellä aihetta yhtään sen henkilökohtaisemmin täällä blogissakaan. Kiitos <3

      Poista
  10. Voih, itku tuli tätä tekstiä lukiessa. Todella rehellinen ja hyvin kirjoitettu postaus. Toivon sulle pelkkää hyvää ja toivottavasti ajan kanssa alkaa helpottaa.�� Halaus täältä Turusta päin sulle Anni :) <3 Pää pystyyn ja yritä löytää tekemistä ja kokeilla uusia juttuja jotka tekee sut onnelliseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan meinasiko mun läppärille sattua vesivahinko tätä tekstiä kirjoittaessa, kun kyyneleet valuivat näppäimmistölle... Kiitos paljon ihana <3

      Poista
  11. Hyvä teksti ja kiitos kun jaoit tämän vaikka se ei todellakaan ole velvollisuutesi! Kauheasti tsemppiä tulevaan syksyyn <3 :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos kun jaoit ajatuksiasi näin hurjan henkilökohtaisesta asiasta - hyvä myös katkaista huhuilta siivet jottei ihmisten tarvitse spekuloida.

    Itsekkin reilu vuosi sitten pitkästä avoliitosta eronneena kuitenkin pakko sanoa, että jos puoli vuotta eron jälkeen et ole ollenkaan varma siitä oliko ratkaisu oikea, ja ennen kaikkea jos olet onneton sen vuoksi ettette ole enää yhdessä, on se mielestäni merkki siitä että teidän ehdottomasti kannattaa harkita yhteenpaluuta. Jokainen erotapaus ja parisuhde on luonnollisesti aivan omanlaisensa, mutta muistan itse sisäistäneeni jo about kuukauden sisällä eron jälkeen, että ihan oikea ratkaisu tehty ja aika nopeasti molemmat meistä sitten jatkoimme omia elämiämme. Olemme kokoajan eron jälkeen oltu superhyvissä väleissä eikä erottu sen takia että rakkaus olisi loppunut. Hommat ei vaan toimineet.

    Tsemppiä, toivottavasti löydätte ratkaisun jossa molemmat onnellisia. Joko sitten yhdessä tai erikseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ihana <3 Pistän neuvosi talteen! :-)

      Poista
  13. Et uskokkaan miten kovaa tää postaus kolahti muhun. Ihan samanlaisia fiiliksiä ollu täällä. Isompi suhdejuttu karahti vesille, on tuntunu että oon niin hukassa, kun ihminen vaan voi olla. Kesä on ollu ihana, mutta samalla aivan kamala, koska en oikeen tiedä kuka olen tai missä olen ja miksi. Kai kaikella tosiaan on tarkoitus, mutta välillä vaan niin vaikee uskoo. Tsemiä sinne <3

    Kaiken kaikkiaan sun blogiin ja elämään (vaikka puoliakaan en tiedä) niin tuntuu olevan helppo samaistua. Opiskellaan samaa alaa, mäkin jouduin muuttamaan opiskeluiden takia pois pk-seudulta, ollaan saman ikäisiä, jne. Ja Näin sut muuten yks päivä keskustan Unicafessa ja meinasin tulla juttelee, mutta en sitten kehdannu!

    - tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin tutulta... :-/ Tsemppiä myös sinulle! <3 Ja voi vitsit, Unicafessa tulee syötyä melkein päivittäin ihan yksinään, joten tule ihmeessä moikkaamaan, jos siellä törmätään!

      Poista
  14. "Viisautta kutsutaan joskus sydämen tiedoksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että rakkaus – passioista korkein – valaisee järkemme palvelemaan rakkaitamme paremmin."

    — Alexandre Havard

    Vielä koittaa entistä parempi aika. Jaksamista.

    VastaaPoista
  15. Tuli todella surullinen olo kun luin tätä :( toivon että saisitte asiat kuntoon ja palaisitte yhteen :( en halua että oot surullinen </3 te kuulutte toisillenne!

    VastaaPoista
  16. Tsemppiä sulle Anni suuren muutoksen keskellä <3 Miten teidän asunto Vaasassa, jääkö teistä jompikumpi siihen asumaan vai etsitkö itsellesi pienempää asuntoa? :) Kaikkea hyvää sulle opiskeluihin ja ihanaa kesän jatkoa, nauti läheistesi seurasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Minä asustelen siinä luultavasti vielä syksyn ajan, mutta katselen samalla koko ajan itselleni uutta asuntoa.

      Poista
  17. Jotain tällaista arveltiinkin kun V ei ole esiintynyt millään tavalla pitkään aikaa blogissasi. Mutta tsemppiä Anni, noin pitkästä suhteesta yli pääseminen tarvitsee aikaa, eikä sitä kannata kiiruhtaa!

    VastaaPoista
  18. Oon sun puolesta pahoillani noista kaikista juoruista, joita oot taas kohdannut :( Kaikkea sitä joudutkaan kestämään, kaiken muun lisäksi mitä olet käynyt samalla läpi. Hämmästyttävää nähdä, kuinka hölmöjä jotkut ihmiset vaan osaavat olla :o Harmi jotenkin myös nähdä se kuinka niin moni ihminen käyttäytyy niin, että kun näkee toisen menestyvän ja loistavan elämässä, niin on purettava omat olonsa haukkumalla ja alentamalla sitä henkilöä, eikä vastavuoroisesti vaikka tsemppaamalla itseään kohti tiettyjä muutoksia ja ottamalla mallia niistä, keiden menestys jotenkin kolauttaa. :/ Anyways, oot huikee ja tsemppiä!

    Ps. Ihania kuvia susta! Sopi hirveen hyvin juuri tämän postauksen tekstiin - jotenkin tuntu välittävän paljon tunteita:) Tosi onnistuneita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ihmiset oppisivat, ettei toisen onni ole itseltään pois, maailma olisi paljon parempi paikka! Kiitos sinulle ihana <3 Ja kuvat sain itseasiassa napattua ihan itte itselaukaisimella tuossa yksi ilta! :-D

      Poista
  19. Tätä postausta on odottanut, koska toki näin suuri elämänmuutos näkyy väkisinkin sosiaalisessa mediassa ja sen käytössä. Nyt kun se on tässä, on olo jotenkin epäuskoinen. Viimepostaukseen kommentoinkin odottelevani tätä, koska kirjoitat syvällilisistä aiheista mielettömän hyvin, eikä teksti nytkään ollut pettymys. Se oli aito, avasi asiaa tarpeeksi ja heijasti mielitilaasi. Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa teksti on ollut kirjoittaa ja julkaista. Toivon sydämmestäni, että kommentit pysyvät asiallisina ja keskustelupalstojen mammat hankkivat oman elämän, jota ihmetelllä :)<3 elämä kulkee niin kummallisia reittejä, heittää tielle vaikka mitä esteitä, mutta aina lopulta se kuitenkin kantaa eteenpäin! Lopputulos ei ole useinkaan se mitä itse ajatteli, vaan jotain aivan muuta. Hirmuisesti tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen sinkkuna, kun tähän tottuu se onkin varsin mukavaa ;> <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti näkyy melkein kaikessa käyttäytymisessäni. Ja tekstin kirjoittaminen ja julkaiseminen oli minulle todella raskas prosessi. Sinä päivänä, kun julkaisin tekstin ja kommentteja, sähköposteja ja tekstiviestejä alkoi sadella aiheesta, tuntui että haluan vain kaivautua maan alle ja kieltää kaiken tapahtuneen, mutta ehkä tämä on osa sitä hyväksymisprosessia...

      Kiitos tsemppaavasta kommentista <3

      Poista
  20. Oon niin kaivannut sun blogista näitä avoimia, syvällisiä ja aitoja postauksia! Toivottavasti jatkat samaan malliin. Tottakai välillä haluaa lukea pinnallista hömppää ja arkisia juttuja, mutta sun blogista on tavallaan puuttunut jotain kun oot pitänyt asioita "salassa" vaikka tottakai ymmärrän että tämä on ollut kipeä aihe. Ja tietenkin siitä salailusta sitten jotkut aina vetää vääriäkin johtopäätöksiä :/

    Säkin kyllä anni ansaitset kultaa :) Oot tosi inspiroiva ihminen. Ootko sä miettinyt, että ehkä se Vaasan koulu ei ole sulle oikea koulu tai ehkä opiskelet sinulle väärää alaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihana <3 Olen toki miettinyt, että Vaasa ei välttämättä ole minulle se idyllisin opiskelukaupunki, kun on niin erillään kaikesta muusta elämästäni, mutta Vaasan yliopiston ajattelen sen sijaan olevan aika tasoiseni koulu, ja siksi sinne päädyinkin, vaikka minulla oli ensimmäisenä hakukohteena Aalto ja toisena Turku. Eivät nämä opinnotkaan onneksi ikuisesti kestä, joten koitan selvitä niistä kunnialla!

      Poista
  21. Äärettömän paljon tsemppiä sulle Anni, oot mahtava ja vahva pieni ihminen ja selviät mistä vaan vaikka nyt tuntuukin pahalta <3 iso hali sulle, ja ne vauvapalstat kannattaa jättää omaan arvoonsa olemattomaan!

    VastaaPoista
  22. Mikset aloittaisi tai jatkaisi opintoja lähempänä kotikontujasi, vaikka Aalto yliopistossa tai mitä muita sielläpäin nyt onkaan? :) Ja jatkaisi cheerleading harrastustasi? Olit siinä niin hyvä ja vaikutit niin onnelliselta ja ylpeältä urheilusaavutuksistasi. (ja voin myöntää että kaipaan sun cheerkokemuksista postauksia :D)

    älä ainakaan jää sinne vaasaan jos siellä on paha olla - tee sellaista mikä tekee SINUT onnelliseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Aaltoon mennä noin vaan jatkamaan opintoja, ihan samanlailla Anninkin pitäis sinne pyrkiä kuin kenen tahansa muunkin, ei Vaasasta voi mitenkään automaattisesti siirtyä Aaltoon :D

      Poista
    2. No Anni nyt on itse kertonut saaneensa lukiosta huippuarvosanoja, joten oletin hänellä olevan hyvät mahdollisuudet sinne päästä, mutta voi olla että olen saanut blogin kautta väärän käsityksen Annin koulumenestyksestä :)

      Poista
    3. Ei ainakaan yo-kirjoituksista huippuarvosanoja tullut, joten vaikea saada parempaa paikkaa kuin Vaasa, ellei sitten loista pääsykokeissa. Joten en tiedä mistä ylempi ano on repinyt Annin "koulumenestyksen".

      Poista
    4. Annihan tietäkseni haki ensisijaisesti Aaltoon ja toisena oli Turku. Ei sitä tosiaan Aaltoon noin vaan mennä.

      Poista
    5. En tarkoittanut mitään pahaa kommentillani. En tiennyt, että Annin yo-arvosanat eivät riitä Aaltoon.

      Poista
    6. Näimpä juu. Vaasahan on se helpoin kaupunki päästä opiskelemaan.. ihan surkea taso :D

      Poista
    7. Miten tästäkin piti vetää näin iso keskustelu? Kommenttini pointti nyt ei ollut arvosanat tai pääsykoneet ja sen varmaan kaikki tajuavat.. On tämä annin blogi kyllä niin negatiivinen paikka :(

      Eka ano

      Poista
    8. Just tämän takia olisi kiva jos Anni viitsisit vastata kommentteihin sitä mukaa kun julkaiset ne. Taisipa olla viimeinen kerta kun kommenttikentässäsi vierailen. Ymmärrän, että kun sallittu ikävät kommentit niin saat ehkä enemmän lukijoita ja huomiota keskustelupalstoilla, mutta menetät sitten nyt näitä lukijoita jotka arvostavat enemmän blogeissa mukavaa ilmapiiriä :/ sun blogin jokaikisen postauksen kommentteja lukiessa tulee paha mieli, joten en tajua miksen ole lopettanut lukemista aiemmin..

      Poista
    9. Tosiaan hain ensimmäisenä hakukohteena Aaltoon, toisena Turkuun ja kolmantena Vaasaan, jonne lopulta sitten päädyinnkin. Koulun vaihtaminen tässä vaiheessa ei ole helppoa vaan pitäisi käytännössä lukea pääsykokeisiin uudelleen, ja mielestäni on järkevämpää käyttää se puolivuotta mielummin opintojeni suorittamiseen. Vaasan yliopisto on minuntasoiseni koulu, mutta Vaasa kaupunkina ei ehkä se idyllisin opiskelukaupunki, kun se on niin erillään kaikesta muusta elämästäni. Ehkä sitten maisterivaiheessa harkitsen uudelleen hakemista, muttei sekään ole tietenkään kovin helppoa vaan pitäisi olla ymmärtääkseni huippukeskiarvo.

      Poista
  23. Kun sä kirjoitit, että oot tyytymätön itseesi ja elämääsi, niin mitä sä koet että tarvitset jotta olisit onnellinen ja tyytyväinen? Mielenkiintoisen opiskelupaikan koulussa ja paikkakunnassa jossa viihdyt ja jonka parissa koet olevasi hyvä, rahaa, menestystä urheilun parissa..? Onhan tuo totta että ennen vedit huippuarvosanoja koulussa, urheilit korkealla tasolla ja sielläkin vedit palkintoja joka kisoissa, niin tottakai se tavallinen keskivertoinen arki tuntuu tyhjältä sen aiemman rinnalla.. Mutta sen tavallisen "tylsän" arjen voi joko hyväksyä ja niellä kiukuttelun, tai sitten voi pyrkiä takaisin siihen yhtä "tasokkaaseen" arkeen mihin ennenkin olet pystynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymykseesi on todella vaikea vastata, ja se varmaan onkin syy, miksi tässä tilanteessa ollaan.

      Poista
  24. Opiskeletko jossain? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelen kauppatieteitä Vaasan yliopistossa.

      Poista
  25. aivan ihana teksti Anni. Heti kun ymmärsin mitä aihetta postaus käsittelee, en pystynyt kun alkaa vollottamaan kuin pikkulapsi.. Olen tuntenut pitkään samanlaisia tyytymättömyyden tunteita elämääni, etenkin itseeni ja tuntuu pahalta, kun ei pysty antamaan kaikkea omalle rakkaalle poikaystävälle, joka tuntuu olevan horjumaton kuin kivi. Vielä toistaiseksi ollaan yhdessä, mutta annat esimerkilläsi voimaa, tapahtuipa mitä tahansa niin kyllä elämä korjaa :)

    VastaaPoista
  26. Voimia Anni! Näin lyhyesti sanottuna olen itse hieman samankaltaisen kuuloisessa tilanteessa ja miettinyt eroa jo pitkään. Mutta jotenkin en vain uskalla! Pelkään liikaa sittenkin katuvani. Tiedän, että olisin varmasti onnellisempi yksin, mutta kai se on tämä "yhteiskunnan paine", että pitää mennä naimisiin, hankkia lapsia jne, jonka vuoksi tuntuu, että ns täytyy seurustella.

    VastaaPoista
  27. Tsemppiä! V tuossa asiassa voitti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, V:n elämä muuttuu ainakin paremmaksi nyt :)

      Poista
    2. Musta tämä on hassu kommentti. En oikein tiedä, onko tämä pahalla vai hyvällä, että parempi kummallekkin :o tsemppiä vaikeaan tilanteeseen Anni <3 elämällä on tapana kantaa!

      Poista
    3. Kaksi ensimmäistä anoa olisi voinut pitää mielipiteensä itsellään. Hieman törkeää tulla kommentoimaan tuommoisia juttuja tänne, varsinkin anonyyminä, sillä voisin veikata, ettei teistä kumpikaan oikeasti tiedä tästä tilanteesta juuri mitään. :)

      Poista
  28. Jotain tälläistä aavistelin ja pahoin pelkäsinkin pitkäaikaisena lukijana, vaikken ole yhtäkään huhua kuullut. Tämä postaus oli kirjoitettu todella kauniisti ja vaikuttaa siltä, että olet käsitellyt asiaa hyvin viisaasti ja aikuismaisesti. Ja ihailen erityisesti myös sitä, että kirjoitat blogiisi näin rehellisesti myös negatiivisista tunteista, sillä myös ne kuuluvat aivan jokaisen ihmisen elämään. Mielestäni se on tärkeää blogimaailmassa ja sen aitona pitämisessä, sillä usein bloggaajien elämä vaikuttaa tietokoneen ruudulla niin kiiltokuvamaisen täydelliseltä. Harmi, että jouduit olosuhteiden pakosta tämän kirjoittamaan, jos et kokenut siihen olevasi vielä täysin valmis. Huomasin edellisen postauksen ilkeänsävyiset kommentit ja suututtaa todella kovasti ihmisten itsekkyys ja ymmärtämättömyys. Paljon tsemppiä tulevaan teille kummalekin! Kyllä elämä kuljettaa oikeaan suuntaan, vaikka matkalla onkin mutkaisia polkuja ja raskaita päätöksiä.

    Ihanaa loppukesää ja tulevaa syksyä! <3
    p.s. taisi muuten olla ensimmäinen kommenttini, vaikka oon vieraillut täällä blogissa varmaan tuhansia kertoja jo! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos kovasti ensimmäisestä kommentista <3 Pyrin pitämään blogini mahdollisimman aitona ja minunnäköisenäni, tietenkin pientä suodatinta käyttäen. :)

      Poista
  29. Ihana, aito Anni <3! Paljon jaksamista ja tsemppihaleja siihen suuntaan, oot mahdottoman rohkea nainen!

    Ps. Postauksen kuvien värimaailma on tosi onnistunut!

    VastaaPoista
  30. Kauniisti kirjoitettu postaus. Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja voimia arkeesi. Kyseessä on varmasti iso muutos, en oikein itse sitä voi edes ymmärtää, joten en osaa oikein sanoa muuta kuin että olet fiksu nuori nainen jolla on varmasti edessään hyvä tulevaisuus, huolimatta tämänhetkisistä olosuhteista :) Kaikista elämän vaikeuksista voi tosiaan oppia jotain, vaikka ne sillä hetkellä tuntuisivat musertavilta. Suru täytyy surra pois ajan kanssa ja sen jälkeen voi pikkuhiljaa aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
  31. Tsemppiä! Eroaminen ei oo koskaan helppoa, varsinkaan noin pitkän suhteen jälkeen. Nyt vaan nokka kohti uusiin tuuliin ja seikkailuihin! <3

    Asiasta toiseen. Meinaatko palata vielä takaisin Vaasaan opiskelemaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tarkoituksenani on palata takaisin Vaasaan, vaikka aluksi tuntui siltä, etten missään nimesää kykene palata sinne yksinäni... Katsotaan, miten selviän! :)

      Poista
  32. "It's one of those things that people say, you can't move on until you let go of the past. Letting go is the easy part, it's the moving on that's painful. So sometimes we fight it, try and keep things the same. Things can't stay the same though. At some point, you just have to let go. Move on. Because no matter how painful it is, it's the only way we grow."
    -Meredith Grey
    Jätän tän vaan tähän <3

    VastaaPoista
  33. Ihanan rehellinen teksti<3 olen itsekin ihan samassa tilanteessa ja vaikka ero tuntui sillon oikealle en edelleenkään ole pystynyt päättämään pitäisikö koetta vielä uudestaan koska ei se ihminen väärälle tuntunut. Tsemppiä, toivottavasti tämänkin tekstin kirjoittaminen sai painoa pois hartioiltasi, vaikka vaati varmasti rohkeutta :)

    VastaaPoista
  34. Kauniisti kirjoitettu. Olisitpa vain armollisempi itsellesi. <3 Joskus on lupa epäonnistua eikä se tarkoita sitä, että itseensä tai elämäänsä pitäisi olla tyytymätön.

    Toivon, että sinä ja V löydätte takaisin yhteen! Olitte te kyllä aikamoinen pari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyydyn taas vaan komppaamaan toista kommentoijaa. Toivon todella että löydätte vielä toisenne. Anna aikaa itsellesi❤

      Poista
    2. Kiitos teille molemmille ihanat <3

      Poista
    3. Toivon todella, ettette löydä. En tiedä yhtään yhteenpaluu rakkaustarinaa, joka olisi päättynyt edeltäjäänsä paremmin. Ja SIITÄ jos jostain tulee syyllinen olo. Anni, älä millään elämän osa-alueella kaivele vanhoja vaan mene eteenpäin!<3 Kommentin ei ole tarkoitus olla ikävä, enkä ole millään tapaa katkera, sillä elän tällä hetkellä rakastamani miehen kanssa kihloissa. Haluan vain, että ymmärrät eroihin aina olevan syynsä!

      Poista
  35. Paljon tsemppiä ja voimia sulle!! <3

    VastaaPoista
  36. Sinä se osaat kyllä kirjoittaa! Jätä arvostelijat omaan arvoonsa, olet upea ihminen sekä ulkoisesti että sisäisesti! Inspiroit aina niin mahdottomasti ja treenipostaukset sekä asupostaukset on aivan ihania kuten tietysti myöskin tällaiset syvällisemmät. Tsemppiä paljon ja vietä ihana loppukesä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että kirjoitustyylini miellyttää. <3 Parhaani teen, jotta loppukesästä tulisi superonnistunut!

      Poista
  37. Tärkeä asia on suhteessa tehdä ihan tietoisesti arjesta kivaa ja kivoja yllätyksiä ja yhdessä kivaa tekemistä, vaikka treenaamista ja lenkkiä vaan. Ja ihan joka suhteessa tulee arki vastaan roskapusseineen... mutta sulla on perhe tukena ja saat parhaimmat neuvot sieltä. :3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, ja toki sen itsekin tiedostan kuusi vuotta seurustelleena. Mutta silloin, kun on itse hukassa, on vaikea saada itsestään irti mitään.

      Poista
  38. Älyttömän isot halit ja tsempit sulle Anni <3 Oot vahva nainen!

    VastaaPoista
  39. Olen sinkku, mutta ajattelen kanssa, ettei minulla olisi mitään annettavaa parisuhteeseen tällä hetkellä, koska en ole tyytyväinen elämäntilanteeseeni. Pitäisi varmaan olla armollisempi itselleen. Hassua kuulla, että sinullakin on samantapaisia tunteita, sillä on tuntunut, etteivät kovin monet ihmiset ymmärrä tätä olotilaa.

    Mutta eiköhän se aurinko vielä paista risukasaankin, meille molemmille! :D

    VastaaPoista
  40. Olet Anni niin ihana, aito ja rehellinen ihminen, että mun mielestä on kauheeta, millasia juoruja susta on jossain keskustelupalstoilla pyörinyt. Tsemppiä ja voimia ihan älyttömästi. Kaikki kääntyy parhain päin, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan, ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen on aina vähän vahvempi. Ja kuka tietää, ehkäpä sun ja V:n tiet vielä kohtaa. Aikuisuuden kynnyksellä saattaa monesti tuntea olevansa vähän hukassa, kun ei tosiaan enää ole se 18-kesäinen muttei ehkä vielä ihan selkeästi aikuinen. Mitä ikinä tapahtuukin ja minne elämä vie, sinä Anni ansaitset myös kultaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin aivan ihana ja ymmärtäväinen kommentti, kiitos <3

      Poista
  41. Tsemppia Anni sulle! <3 vaikutat näin blogin välitykseltä aivan ihanalta ihmiseltä ja oonkin seuraillut sun blogitaivalta jo useemmankin vuoden! Kaikkee hyvää sinulle! :)

    VastaaPoista
  42. Tuntuu että sulla on tai oli vähän liian korkeat odotukset sille mitä se todellinen, tavallinen arki on suurimmalle osalle meistä. Itse koin vähän saman kun muutin omaan asuntoon ja aloin opiskelemaan yliopistossa. "Ai tätäkö se elämä nyt sitten vain onkin?".. Mutta sulla kyllä nyt oikeasti on asiat paljon paremmin kuin monilla muilla, on varaa matkustella, paljon läheisiä tukena jne :/ harmi, ettet osaa arvostaa itseäsi ja elämääsi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta asia ei ole ihan niin. Elämä on sitä, mitä siitä itse tekee, eikä mielestäni kenenkään tulisi tyytyä epämieluiseen arkeen. Sitten on vain tehtävä aivan hemmetisti töitä sen eteen, että se arki alkaa maistua siltä kuin pitääkin. Olen tuntenut olevani hukassa ja etsiväni sitä "omaa juttuani", enkä siksi ole pystynyt antamaan 100% parisuhteelleni. Nyt on aika keskittyä itseeni ja tehdä töitä unelmieni eteen.

      Poista
  43. Kaikki järjestyy varmasti, tsemppiä tulevaan!:) ja kiitos oot mulle yks tsemppaaja ruudun välityksellä treenaamisen ja terveellisten elämäntapojen suhteen. Varsinkin snapchat on loistava kun laitat sinne videoita! Oon innostunut leuanvedoista ja siitä rullasta sun ansiosta ;S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huippua kuulla! Se on tavoitteenikin, että onnistuisin motivoimaan muita ihmisiä. :) Kiitos <3

      Poista
  44. Suututtaa sun puolesta ne typerien juorujen levittäjät keskustelupalstoilla, ihan kun sulla ei ois ilman niitäkin surua... Kuinka sairaita voi ihmiset olla, että halutaan toiselle pahaa ja spekuloidaan toisen asioita. Mut sä oot näiden ihmisten yläpuolella, ne keskustelupalstojen ihmiset ovat omaan elämäänsä tylsistyneitä surkimuksia.

    Voimia sulle, ota aikaa toipumiselle. <3 Ajan kuluessa alkaa helpottamaan, oon nimittäin kokenu melkein saman kun sinä.

    VastaaPoista
  45. Ero on aina rankka kokemus :( Onneks sulla on hyvä tukiverkko ympärillä- ystävistä ja perheenjäsenistä saa paljon voimaa. Mä uskon kanssa, että kaikella on joku tarkotus, vaikka sitä voikin olla vaikee just nyt nähdä. Kauniisti kirjotit V:stä. Sä oot ihanan olonen ihminen, mä toivon sulle kaikkea hyvää ja paljon voimia <3 Muista olla armollinen itselles, täällä on monta ihmistä jotka ois niiiin mielellään samanlainen kun sinä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävien ja perheen tuki on kyllä sanoinkuvaamattoman arvokasta <3 Kiitos myös virtuaalisesta tuesta!

      Poista
  46. Tositosi paljon tsemppiä ja jaksuhaleja, murunen!<3
    T.Elisabet

    VastaaPoista
  47. Tästä selvittyäsi olet niin sisäisen, kuin ulkoisenkin kauneutesi lisäksi entistä vahvempi ihminen. <3 Tsemppiä Anni ihan mielettömän paljon!

    VastaaPoista
  48. Oon suhteellisen uusi lukija, mutta lyhyessä ajassa sun blogista on tullut yksi ehdottomista suosikeista! Tykkään sun tyylistä kirjottaa ja ihailen erityisesti sitä, miten avoimesti kerrot sun elämästä ja annat meidän lukijoiden "vierailla" siinä. Kenenkään elämä ei oo pelkkää ruusuilla tanssimista ja varmasti vaatii paljon rohkeutta avautua läheisistä asioista tuhansille ihmisille...
    Itse en oo ikinä sun tilanteessa ollut, mutta varsinkin sun kirjoitukset siitä, miten toisen ihmisen arvon ymmärtää vasta, kun hänet menettää. Se jotenkin tuppaa normi arjessa unohtumaan, mutta elämässä sattuvat takaiskut palauttavat asiat tärkeysjärjestykseen. Mun sulhanen sai alkukesästä yhtäkkiä huippukesätyöpaikan tuhannen kilometrin päästä, joten kaikki yhteiset lomasuunnitelmat vaihtui ikävään ja lyhyisiin varastettuihin yhteisiin hetkiin noin kuukauden välein... Kuten arvata saattaa, kaikki arkiset kauppareissut ja siivouspäivät alkoi kuulostaa ihanalta utopialta, joka onneksi koittaa jo kuukauden päästä. Meidän tilanne ei siis ole lainkaan lopullinen, mutta antaa tarpeellisen muistutuksen toisen ihmisen tärkeydestä ♡ Toivon todella, että jos ero ei tunnu oikealta, niin jossain vaiheessa löydätte toisenne jälleen ja aloitatte ehkä puhtaalta pöydältä :) Tai jos tuntuu, niin löydätte onnen ensin itseksenne ja sitten mahdollisesti jonkun muun kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti. :-( <3 Kiitos niin paljon! Toisen todellisen arvon tosiaankin ymmärtää vasta sitten, kun yhdessäolo ei enää olekaan itsestäänselvyys...

      Poista
  49. Toivon myös että sinä ja v kohtaisitte myöhemmin uudelleen! Tsemppiä sinulle ja ole armollinen, rakasta itseäsi ja elä kuin viimeistä päivää <3 ikinä ei tiedä mitä vastaan tulee ja jonain päivänä olet valmis kohtaamaan tulevan! :)

    VastaaPoista
  50. Tsemppiä. Oot mahtava tyttö. <3
    Hitto miten riipas lukea tämä teksti. Pakko myöntää, että jotenkin ihan vihlas sydämestä ja tuli kyyneleet silmäkulmiin. Kirjoitit niin äärimmäisen kauniisti niin äärimmäisen surullisesta asiasta. Toivon sulle kaikkea hyvää.
    Ja olisihan se upeaa, jos vielä myöhemmin löytäisitte toisenne uudelleen. Aika näyttää mitä elämä tuo tullessaan. :)

    Hali sulle ja muista miten arvokas ihminen olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kyllä riipas kirjoittaakin tämä teksti! Ihana kuulla, jos kirjoitus kosketti... <3 Kiitos sinulle.

      Poista
  51. Minullakin päättyi nyt alku kesästä pitkä parisuhde. Asuimme yhdessä, meillä on eläimiä yhdessä.. Ja vaikka väleissä päädyttiin eri teille, kannan myös isompaa osaa eropäätöksessä. Ainakin omasta mielestä. Koin nimittäin juuri tuota tyytymättömyyden tunnetta koko kevään ja parisuhde tietysti kärsi. Ja nyt vasta kun huomaa päästävänsä irti, sitä alkaa kaipaamaan toista ja miettimään että tekikö oikean päätöksen? Uskon kuitenkin, että olemme vielä niin nuoria (olen saman ikäinen kuin sinä) että ehdimme löytää toisemme jos niin on tarkoitus. :) Kesäni on samaan aikaan ollut paras ikinä, kun taas kannan koko ajan tyhjää tunnetta mukanani. Kiitos ihanasta kirjoituksesta ja kaikkea hyvää sulle Anni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea hyvää ja jaksamista myös sinulle suuren muutoksen reunalla! <3

      Poista
  52. Jääkö asunto nyt sinulle vai poikaystävällesi :) vai jääkö teistä siis jompikumpi asumaan siihen ja toinen muuttaa pois :/ ? Toivon myös että löytäisitte takaisin yhteen <3 te vaan kuulutte yhteen ootte(olitte) niin nätti pari! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä asustelen siinä nyt syksyllä sen aikaa, kunnes löydän itselleni pienemmän/edullisemman asunnon. :)

      Poista
  53. Tulee tosi tosi paha olo kun luin tätä :( toivon että palaatte yhteen, sillä kuulutte toisillenne :) voisinpa auttaa jotenkin <3

    VastaaPoista
  54. Voimia sinulle Anni suuren elämänmuutoksen keskelle! Itsekin koin vaikean ja kipeän eron, joten tiedän kyllä, kuinka pahalta yksinolo ja muutkin eron tuomat muutokset voivat ajoittain tuntua. Asiat kääntyvät kyllä parhain päin, kunhan vain itse tekee parhaansa ja on kiitollinen siitä, mitä kulloinkin on elämässä. :)

    VastaaPoista
  55. Hei Anni ja voimia rohkeutta sinulle! Itse olen kokenut myös samoja tuntemuksia kun kolme vuotta sitten poikäystäväni jätti minut. Palasimme kyllä yhteen puolen vuoden eron jälkeen, mutta tärkeimpänä asiana mitä sain erostamme oli se valtava henkinen kasvu. Toki olin vasta 17 silloin, mutta koen että ilman eroa en olisi se ihminen mikä olen nyt.
    Tärkeimpänä on että asian käy läpi kunnolla itselleen ja työstää sitä, ei kiellä tai yritä paeta sitä. Kaikki tämä tuntuu kyllä pahalta ja litra tolkulla kyyneliä tuli vuodatettua, mutta kun ymmärtää ja hyväksyy asiat alkaa elämä voittamaan, ainakin välillä. Eron aikana opin itsestäni niin paljon ja aloin taas arvostamaan itseäni ja olemaan kiitollinen kaikesta muusta elämässäni. Jokaisen meistä on hyvä oppia olemaan yksin, koska loppujen lopuksi olemme täällä vain itsemme kanssa. Palatessamme yhteen olimme kasvaneet ja muuttuneet paremmiksi ihmisiksi toisillemme. Vaikka parisuhde on yksiä parhaimpia asioita elämässäni, arvostan eroa melkein jopa yhtä paljon. Vaikka tiemme eivät olisi enää kohdanneet uudestaan, uskon että kokisin tilanteen ihan samalla tavalla. Parhaimpana neuvona sain, että asiat kääntyvät AINA parhain päin, vaikka siltä ei aina tuntuisi. Kaikella on AINA jokin tarkoitus.
    Pystyn myös samaistua pieneen pelkoosi palata opiskelukunnallesi. Itsekin kauppatieteitä toista vuotta aloittavana palaan yksin opiskelukaupunkiini. Kerkesimme asuan poikaystäväni kanssa vuoden yhdessä, mutta nyt hän muuttaa pois omien opiskeluiden perässä, koska asiat eivät mene aina suunnitelmien mukaan. Opiskelukaupunkini on 300 km päästä kotikunnastani, jossa parhaimmat ystäväni ovat. Sain kuitenkin ekan vuoden aikana kolme hyvää ystävää, enkä enempää tarvitsekkaan, joiden kanssa saan opiskeluajan viettää.
    Vaikka syksy pelottaa kun joutuu asumaan yhtäkkiä yksin, odotan sitä koska tiedän, että niin taas pystyn kasvamaan ihmisenä, paremmaksi itselleni ja muille <3 Blogisi perusteella olet ihana ihminen, johon varmasti olisi mukava tutustua, paljon tsemppiä sinne! <3 Ei nämä opiskelut koko elämää kestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, miten tsemppaava kommentti! Kiitos sinulle ihan hurjasti... <3 Toivotaan, että kaikki järjestyy parhain päin. :)

      Poista
  56. Voi Anni <3 Kiitos avoimuudestasi ja onnea jatkoon, noin ihanan positiivinen ja reipas huipputyyppi selviää mistä vaan! :)

    VastaaPoista
  57. Wau, kirjotit kyllä ihan älyttömän kauniisti. Pitkän suhteen jälkeen ero ottaa aina koville, mutta oot vahvan olonen mimmi. Paljon tsemppiä tulevaan, asioilla on tapana järjestyä :)

    VastaaPoista
  58. Kaikella on aikansa ,niin rakkaudella kun itkulla ja naurulla .
    Tää oli hieno kirjoitus .ihan sattumalta tuli esiin. Haleja ��

    VastaaPoista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!