26. syyskuuta 2016

Katkaistaan kateuden kierre

Sanotaan, että suomalaiset ovat kateellista kansaa. Mielestäni tämän väitteen kiteyttää hyvin vanha, suomalainen runo: 

Laulu onnesta

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.


Eino Leino
Oletko koskaan huomannut vastaavasi kysymykseen: "Mitä sinulle kuuluu?", että: "Ihan okei, kiitos.", vaikka todellisuudessa paremmin ei voisi ehkä edes mennä? Olet esimerkiksi juuri saanut tiedon, että sinut on valittu havittelemaasi työtehtävään, johon oli montakymmentä potentiaalista kandidaattia, parisuhteessasi on meneillään kausi, kun tuntuu, että olisitte kumppanisi kanssa vastarakastuneita, mahtavat lomasuunnitelmat häämöttävät muutaman viikon päässä ja treenikin luistaa kuin rasvattu, mikä heijastuu sekä rentoutuneeseen mieleen että kiristyneeseen kroppaan. Oletko koskaan miettinyt, miksi meillä suomalaisilla on usein tapana vähätellä ja vähän kuin pyydellä anteeksi, jos meillä menee hyvin? Aivan kuin siinä olisi jotain väärää olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.
Kun joku toinen tulla töräyttää, että kylläpä nyt pyyhkii ihan hemmetin hyvin, koetaan se usein kerskumisena, leveilynä tai ylpeilynä, ellei sitten kyseisellä henkilöllä ole erityisen raskas ajanjakso elämässään takanaan, jolloin tätä pientä onnenkantamoista voidaan tarkastella läpi sormien ja ajatella, että nallekarkkien on mentävä tasan. Yleisesti ottaen usein tuntuu kuitenkin siltä, että ihmiset suhtautuvat sinuun huomattavasti suopeammin, kun sinulla pyyhkii hieman huonommin tai edes tasaisesti, koska jos sinulla pyyhkii normaalia paremmin, astuu kuvioihin helposti mukaan kateus.
Kateus on tunne, joka pimentää mielen, sumentaa ajatukset ja aiheuttaa jopa vihaa. Vaikka järki, kuinka yrittäisi takoa kalloon, että kadehtiminen on täysin turhaa ja kuluttaa vain omia energiavaroja, jotka voisi käyttää monin verroin tehokkaammin esimerkiksi omien tavoitteiden ja unelmien saavuttamiseksi, ei kateudentunne välttämättä tottele järkeä - aivan kuten tunteilla on tunnetusti tapana... Kateushan kumpuaa pitkälti omista tarpeistamme, haluistamme ja unelmistamme. Meistä tulee kateellisia, kun huomaamme jonkun toisen heijastavan tai jollain toisella olevan jotakin sellaista, mitä itse haluaisimme olla tai omistaa. Jos kateuden ei antaisi täysin pimentää mieltä ja sumentaa ajatuksia, voisi sen avulla oppia tuntemaan itsensä paremmin. Voisi pysähtyä ajattelemaan, miksi tuntee kateutta, ja ehkä tunnistaisi jonkin tarpeen, halun taikka pienen unelman, jonka olemassaolosta ei ollut aavistustakaan.

Oletko koskaan miettinyt, mitä tapahtuisi, jos muuttaisi negatiiviset kateudentunteen positiivisiksi? Jos kadehtimisen sijaan olisikin iloinen toisen menestyksestä ja onnesta? Luuletko, että se tekisi menestymisestä epätodennäköisempää? Vai olisiko niin, että silloin tulisi onnettomammaksi? En usko. Päinvastoin. Kateus nimittäin syövyttää ihmismielen ja saa omassa elämässä nekin asiat, joista aiemmin on voinut olla ylpeä ja onnellinen, tuntumaan huonoilta tai vähintäänkin merkityksettömiltä. Se lamaannuttaa ihmisen ja asettuu poikittain makaamaan sekä menestyksen että onnen tielle. Entä jos onnistuisi muuttamaan kateuden positiiviseksi energiaksi; ihailuksi ja motivaatioksi? Ajattelisi, että: "Vau, jos hänkin pystyi siihen, niin minäkin pystyn!", tekisi kovasti töitä ja onnistuisi?

IMG_6027

IMG_6020

IMG_6074 

IMG_6093 (1)


Jos sinulla on unelma, usko siihen. Usko itseesi. Ja vaikka joku toinen olisikin jo lähempänä omaa unelmaansa, älä anna sen horjuttaa uskoasi. Iloitse hänen puolestaan, hän on varmasti tehnyt kovasti töitä unelmansa eteen. Anna sen motivoida sinua ja käytä kaikki energiasi oman unelmasi saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin.

Motivoivaa maanantaita ja alkavaa viikkoa murut!

32 kommenttia:

  1. Todella hyvin kiteytetty ja kirjoitettu! Puhut niin asiaa ja saat ajattelemaan lukijan. :) Kiitos tästä päivän piristyksestä! Olen nimittäin juuri tänään miettinyt harmissani, miksi joidenkin on niin hankala saada (mm minä itse) kavereita vapaa-ajalle. Itselläni on koulussa vain yksi hyvä kaveri ja oma poikaystävä. Muuten ihmiset pyrkivät jollain oudolla tapaa sivuuttamaan minut..
    Mutta tekstisi ansiosta satun juuri nauttimaan tästä hetkestä, kun istun yksin kotona kynttilän valossa ja katsomaan lempisarjaani Netflixistä. :) Ihanaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle kommentistasi ja ihana kuulla, jos postaus teki päivästäsi paremman! <3 Ihanaa syksyä myös sinne. :)

      Poista
  2. Word!! Oon niin samaa mieltä sun kanssa ja vihaan tota "kel onni on se onnen kätkeköön" -sanontaa niin paljon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis eikö olekin jotenkin ihan supermasentava sanonta?! :-D Sitä olisi hyvin hankala selittää esimerkiksi ulkomaalaiselle ihmiselle, että miksi ihmeessä onni pitäisi muka kätkeä ja piilottaa.

      Poista
  3. Itse en oo koskaan ymmärtänyt sellasta negatiivista kateutta, enkä muista tunteneeni sellaista (no ehkä joskus lapsena). Kun jollain toisella menee todella hyvin tai on jotain mitä itsekin haluaisin, näen sen vähän niinkuin "esimerkkinä". Että vau, toikin pystyi tohon, minäkin haluan! :)

    Se on kyllä ihan totta, ettei omilla onnistumisillaan viitsi kamalasti "leveillä"! Se liittyy jotenkin siihen, kun tietää joidenkin ihmisten olevan kateellisia huonolla tavalla! Omat parhaat ystävät on kyllä sellaisia, jotka osaa olla iloisia mun puolesta ja mä oon niiden onnistumisista iloinen myös aina :)

    Sitäkään en ymmärrä, että voidaan olla kateellisia jopa tuntemattomille ihmisille!? Kuten vaikka nyt sitten bloggaajalle! Mä ainakin oon ilonen myös tuntemattomien onnistumisista, ei kenenkään hyvät jutut oo multa pois!! Jos vaikka joku treenaa ittensä tosi hyvään kuntoon, niin se ei vähennä millään tapaa mun mahdollisuuksia tehdä samaa! Tai jos joku saa tosi hyvän työpaikan, niin todennäkösesti se nyt ei ole ihan sama työ johon itse hakisin, joten en tiä miks pitäs vihata :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, tuo on kyllä ihailtavaa! Minun on pakko myöntää, että joskus harvoin saattan tuntea pieniä "kateuden pistoksia", mutta onneksi olen iän myötä oppinut tunnistamaan ne ajoissa ennen kuin ne ehtivät myrkyttää mieltäni yhtään sen enempää. Usein pysähdyn juurikin miettimään, että miksi tunnen näin, mitä se kertoo minun tarpeistani, haluistani ja unelmistani ja mitä voisin itse tehdä, jotta pääsisin lähemmäs omia tavoitteitani. :)

      Poista
  4. Hienosti kirjotettu!

    VastaaPoista
  5. Niin hyvä postaus ja hyvin kiteytetty!! :) täyttä asiaa koko teksti :D

    VastaaPoista
  6. Itse en koe, että kateuden täytyy poissulkea iloa toisen puolesta. Itse olen helposti kateellinen ja tunnistan tunteen itsessäni nopeasti, tällöin heti sanon toiselle että vitsi olen kateellinen. Kun tämän kertoo avoimesti toiselle, ei kateus ainakaan omalla kohdallani käänny negatiiviseksi, vaan voin samanaikaisesti olla todella onnellinen toisen puolesta ja toivoa samaa onnea myös itselle. :-)

    Tuli tämä vaan mieleen snäppistorysta kun sanoit että tekis mieli sanoa olevas kateellinen, muttet sano.. Mulla se ainakin vaan tekee asiat entistä paremmaksi kun kerron että nyt iski kateus! Kateus ei aina tarkoita että toivoo toiselle huonoa tuuria, se voi myös tarkoittaa että toivoisi itselle samaa :-)

    Kiitos entlstä paremmasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oikeassa olet, että kateutta on hyvin montaa eri laatua, varmaan niin montaa kuin meitä ihmisiäkin on, ja tässä postauksessa käsittelin vain tuota kaikista kärjistetyintä ja negatiivisinta muotoa. Ja snäpissä minusta oli vain ironista, kun olin juuri julkaissut postauksen otsikolla: "Katkaistaan kateuden kierre", ja sitten aloittaisin heti seuraavan snäppini sanomalla, kuinka kateellinen olen... :-D Mutta you got the point, ja kyllä mäkin olen tosin usein "kateellinen" monesta asiasta, vaikken oikeasti sillä negatiivisella tavalla kateellinen olisikaan. :)

      Kiitos <3

      Poista
  7. Olipa kiva pohdiskeleva postaus. Ja melkoisen totta joka sana. Onneksi vähitellen sukupolvien vaihtuessa nämä ominaisuudet alkavat muuttua ja pikkuhiljaa poistua. Näin olen itse ainakin huomannut omassa lähipiirissäni, kun kasvatustavat muuttuvat ja esim. Matkustelu on yleistynyt ja sieltä tuodaan paikallista kulttuuria mukana. :) Toki pakko tähän väliin sanoa, että itseä kyllä alkaisi ärsyttämään jossain vaiheessa jos joku koko aika puhuisi vaan omista saavutuksistaan ja hehkuttaisi jatkuvasti omaa elämäänsä - mutta tuskin tuota tässä tarkoitit vaan ihan sellaista normaalia itsestään ylpeä olemista :D All in all, kiva postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olet kyllä ihan oikeassa! On huippua huomata, miten nykynoret alkavat olla paljon avarakatseisempia ja suvaitsevaisempia, ihan noin niinkun elämän jokaisella osa-alueella! :)

      Poista
  8. Huhhuh, tää kolahti! Oon kamppaillut näiden asioiden kanssa koko elämäni, vaikkei mun elämässä ole mitään mistä pitäisi olla erityisen kateellinen. Kaikki mitä on, on saavutettu työllä. Pitkä parisuhde, opiskelu yliopistossa ja työpaikat on kaikki ison työn, itkun ja stressin takana.

    Mulla on yksi esimerkki tästä ajattelutavasta, mistä puhuit kirjotuksessasi. Mä muistan hyvin, että vielä muutamia vuosia sitten mietin, että voi kun mulla olisi jotain ikävää kerrottavaa mun kavereille. Ihan järkyttävää, mutta aina kun kerroin jotain huonoa (esim. tentissä feilaamisesta tai riidasta poikaystävän kanssa) kavereiden silmät oikein kiiluivat ja näille jutuille löytyi paljon enemmän kiinnostusta kuin onnistumisille. How sick? Onneks nämä kaverit on jätetty jo taakse päin, ja nykyään kavereina löytyy tyyppejä, jotka osaavat iloita toisten puolesta.

    Mun mielestä tässä asiassa on ehdottomasti kyse siitä, ketä valitsee kavereikseen. Toki kateus ja uteliaisuus on inhimillistä, mutta ikäviä kateellisia tyyppejä ei saa "palkita" sillä, että heidän seuraansa edelleen hakeutuu.

    Mukavaa viikkoa sulle Anni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh mitä kavereita! Onneks oot heivannu tollaset tyypit elämästäs, ihan järkyttävää. Musta tuntuu kans tosi pahalle, kun niin moni tulee aina mulle sanomaan että ne on mulle kateellisia, vaikka musta tuntuu ettei niillä ois mitään syytä siihen jos näkisivät et mitä kaikkee mä oon elämäni eteen tehny. Ei mulle mikään oo koskaan vaan tupsahtanut eteen (paitsi ehkä poikaystävä, mut näin neljän vuoden seurustelun jälkeen sekään ei enää oo mikään itsestäänselvyys vaan töitä on tehty suhteen eteen), unelmien opiskelupaikkaan päästäkseni pänttäsin ja stressasin perseeni irti ja itkin, mut voi sitä palkintoa kun pääsin ensimmäisellä yrityksellä sisään! Oon törmännyt kans kateellisiin ihmisiin, joille tuntuu olevan ihan ylitsepääsemätöntä hyväksyä se että mulla menee hyvin ja oon tyytyväinen elämääni. Kyllä mä ymmärrän että tietyllä tapaa voidaan olla kateellisia vaikka esim mun parisuhteesta, mut se mun parisuhteen kadehtiminen ei ainakaan edistä tai paranna millään tavalla sitä omaa rakkauselämää :D

      Osaispa kaikki vaan olla aina onnellisia toisten puolesta, mä ainakin teen parhaani vaikka joskus omaankin mieleen se kateuden siemen hiipii :)

      Ja kiitos muuten Anni ihanasta postauksesta, tykkään susta ja sun tavasta kirjoittaa jokaisen postauksen jälkeen vaan enemmän <3

      Poista
    2. Kuulostaa kyllä aika raffilta! Tässä asiassa on tosiaan kyse siitä, millaisilla ihmisillä itsensä ympäröi. Niistä ystävistä, jotka jakavat kanssasmme sekä ilot että surut, tulee totisesti pitää kiinni - ja tiukasti! Koska liikaa löytyy niitä ihmisiä, jotka iloitsevat epäonnistumisistamme.

      Kiitos teille kommenteistanne! <3

      Poista
    3. Ja tähän haluan vielä lisätä, että kateelliset ihmiset harvoin näkevät sitä kokonaisuutta, mikä jonkin asian saavuttamiseksi tarvitaan. He näkevät vain tämän positiivisen lopputuloksen, työn hedelmän, eikä sitä koko raskasta työprosessia, joka on jouduttu ensin läpikäymään.

      Poista
  9. Tämä aihe onkin varsinkin somekulttuurin takia ajankohtainen ja onnistuit hyvin kirjoituksessasi ☺️ Oma kantasi asiaan jäi kyllä vielä mietityttämään yleisemmän pohdiskelun rinnalla. Tunnetko itse kateutta helposti, millaisissa tilanteissa ja mitä olet silloin pyrkinyt tekemään? Tietysti nämä aspektit ovat jo henkilökohtaisempia ja ymmärrän ettei kaikesta halua/tarvitse avautua ja se on ok. Tietyllä tavalla kuitenkin tykkään henkilökohtaisista kirjoituksista, ne tuovat usein kirjoittajan persoonaa paremmin esiin ja helpompi samaistua/saada jopa vertaistukea ☺️ Ihanaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi, että somekulttuuri tekee aiheesta hyvin ajankohtaisen! Ja todella kiva kuulla, että kirjoitus on mielestäsi onnistunut. Rakastan saada palautetta tekstistäni, sillä tuntuu että nykypäivänä tekstit jäävät usein kuvien varjoon, eivätkä lukijat meinaa malttaa lukea hieman pidempiä tekstejä.

      Aiemmissa kommenteissa ehdinkin hieman jo avaamaan omaa kantaani, ja kyllä se taitaa tuolta tekstistäkin hieman paistaa läpi eli kuten tuolla ylempänä totesin: "Minun on pakko myöntää, että joskus harvoin saattan tuntea pieniä "kateuden pistoksia", mutta onneksi olen iän myötä oppinut tunnistamaan ne ajoissa ennen kuin ne ehtivät myrkyttää mieltäni yhtään sen enempää. Usein pysähdyn juurikin miettimään, että miksi tunnen näin, mitä se kertoo minun tarpeistani, haluistani ja unelmistani ja mitä voisin itse tehdä, jotta pääsisin lähemmäs omia tavoitteitani. :)"

      Ja kateutta tunnen juurikin näissä tilanteissa, kun joku henkilö esimerkiksi heijastaa jotakin sellaista, mistä minä unelmoin. Mutta onneksi tämä kateus tosiaan pysyy aisoissa, eikä purkaudu ulos negatiivisena möykkynä vaan enemminkin motvioi minua tekemään enemmän duunia omien tavoitteideni eteen! :)

      Poista
  10. Hyvin onnistunut teksti! Tästä todella näkee, miten olet kehittynyt kirjoittajana. Toivottavasti tämänkaltaista syvällistä pohdintaa saa nähdä täällä myös jatkossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, ihana kuulla! Kiitos <3 Pyrin kirjoittelemaan syvällisempääkin pohdintaa aina silloin, kun on sellanen fiilis ja hyvä aihe mielessä. :)

      Poista
  11. Tää oli ihan loistava postaus ja niin hyvin kirjoitettu! Itsekkin inhoan vanhoja suomalaisia sanontoja juurikin tuo onni ja "ken kuusen kurkottaa se katajaan kapsahtaa" vai miten menikään :D miksi ei saisi tavoitella huikeita asioita ja olla onnellinen omista saavutuksistaan tai hyvästä elämäntilanteesta? Niiden eteen on nähty vaivaa ja minusta nuo sanonnat ol vain masentavia. Onneksi nuorempi sukupolvi on fiksumpaa ja avarakatseisempaa ;o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi apua! Olet kyllä niin oikeassa. Mikä meitä suomalaisia vaivaa?! :-D

      Poista
  12. Ihanasti kirjoitettu ja totta joka sana <3

    VastaaPoista
  13. Koska ehdit tehdä vastauspostauksen meijän lukijoiden esittämiin kysymyksiin :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaoin kysymykset kahteen osaan, ja pyrin vastaamaan ensimmäiseen osaan tällä viikolla! :)

      Poista
  14. Annniii sun pitäis vaihtaa toi blogin banneri! Oot muuttunut jo niin paljon tuosta kuvasta, että se alkaa olla liian vanha ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitäisi, mutta ei vaan oo ollut aikaa eikä motivaatiota, kun se ei ole mikään pikkuprosessi vaihata banneria... :'( :-D

      Poista
  15. Onks toi ade(liina?) ottanu jotain täytettä huuliinsa? Ja en kysy tätä pahalla, sillä on ihanat huulet mut haluisin tietää onks toi oikeesti mahdollista pelkillä geeneillä :D t. ei-kateellinen, vähän vaan epätoivoinen tyttö ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuisi hölmöltä vastata kysymykseen ystäväni puolesta, kun asia ei millään tavalla minuun liity, joten suosittelen, että käyt itse kysäisemässä vaikkapa hänen Instagramissaan (@adebis) :)

      Poista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!