14. lokakuuta 2016

Nordic Fitness Expo 2016

Heippa murut!

Ajattelin Fitness Fridayn innoittamana kirjoitella teille hieman kokemuksistani ja fiiliksistäni ihan yleisesti fitneksestä sekä viime viikonlopun Nordic Fitness Expo -messuilta, jotka järjestettiin Lahden messukeskuksessa. Kyseessä on kaksipäiväiset messut, joiden yhteydessä järjestettiin myös Ben Weider Legacy Cup -fitnesskilpailut sekä Fitneksen Suomen mestaruuskilpailut. 

Olen itse treenannut kuntosalilla jo reilun viiden vuoden ajan, ja ollut aika ajoin todella kiinnostunut myös fitneksestä, ja siinä kilpailemisesta. Nämä kyseiset messut olivat minulle kuitenkin ensikosketus tähän fitnessmaailmaan, jos kuntosalilla hääräämistä ei lasketa. Viime aikoina, ja varsinkin kyseisten messujen jäljiltä, fiilikseni fitnestä, ja siinä kilpailemista kohtaan ovat olleet todella ristiriitaiset. Aiemmin olen ajatellut, että miksen lähtisi joskus kokeilemaan kilpailemista fitneksessä, kun treenaan kuitenkin jo nyt säännöllisen epäsäännöllisesti lähes päivittäin, usein noin kuusi kertaa viikossa, kuntosalilla ja omaan kilpaurheilutaustani johdosta lajiin soveltuvan fysiikan, joten lähtökohdat olisivat oikein suotuisat lajin aloittamiselle. Lähiaikoina muutaman fitnessmimmin matkaa sivusta ja somesta seuranneena on tämä ajatus kuitenkin alkanut hieman haihtua. En sano, että kaikkien, mutta monen fitnessurheilijan elämä tuntuu nimittäin pyörivän vaan ja ainoastaan ruoan ja treenin ympärillä. Ja kyllä, niinhän se monilla ammatti- ja huippu-urheilijoilla usein meneekin, mutta jotenkin tämä yksitoikkoisuus (vai pitäisikö sanoa kaksitoikkoisuus: ruoka+treeni) tuntuu korostuvan erityisesti fitneksessä, ja menevän joskus ihan äärimmilleenkin, varsinkin dieetin kiristyessä ja energiavarojen huvetessa. Tämän yksi-kaksitoikkoisuuden lisäksi ajastus oman kropan äärirajoille viemisestä hieman hirvittää, varsinkin näin naisena, sillä meitä kun ei ole tarkoitettu täysin rasvattomiksi. Fitness on elimistölle hyvin rankka koettelemus, ja voi olla väärin toteutettuna todella haitallistakin. Ymmärtääkseni monet fitnessurheilijat kuitenkin onneksi turvautuvat ammattilaisten oppeihin, joten luotan heidän tietävän, mitä tekevät!

En tiedä, olisinko itse valmis omistautumaan kyseiselle, varsin tiukalle elämäntyylille näyttääkseni hyvältä muutamana viikonloppuna vuodessa. Ja kyllä, kärjistän nyt vahvasti, sillä kyllähän fitnessurheilijat näyttävät hyvältä ympäri vuoden, mutta tavoitteena kuitenkin on viedä se paras versio itsestään sinne kisalavalle vain muutamana viikonloppuna vuodessa, joten you got the point. Ja tiedän, että se, mitä aion seuraavaksi sanoa, nostattaa monilla karvat pystyyn, mutta mielipideasioista on turha lähteä kiistelemään, ja minun mielipiteeni on, että fitnesskilpailut muistuttavat enemmän kauneuskilpailuja kuin kilpaurheilua. Kyllä, fitnessurheilijat tekevät ihan mielettömän suuren ja arvostettavan duunin treenatessaan kuntosalilla ja syödessään todella kurinalaisesti useita kuukausia ennen kilpailuja päästäkseen siihen kuntoon, missä he lavalle astelevat, mutta itse kilpailuosuus on mielestäni hyvin kaukana kilpaurheilusta vaan muistuttaa pitkälti kauneuskilpailuja poseerauksineen, tekorusketuksineen, kimaltelevine bikineineen ja koruineen sekä voimakkaine meikkeineen. Ja tämä kommentti paljastaa, että olen siis seurannut lähinnä bikini fitnesstä, jossa nämä edellämainitut seikat ymmärtääkseni vielä korostuvat? Joissain sarjoissa (en edes tiedä näiden sarjojen virallisia nimiä) mukaan kuuluu koreografia, jossa on poseerauksien lisäksi myös akrobatia- ja tanssiosuuksia, mikä puolestaan näin ex-kilpacheerleaderin näkökulmasta on tietenkin kilpaurheilua isolla K:lla. Ja niille, joilla on nyt ne karvat siellä pystyssä, haluan sanoa, etten näe siinä mitään väärää, että halutaan kilpailla siitä, kenellä on parhaimman näköinen tai lihaksikkain kroppa. Kautta aikojenhan ihmiset ovat järjestäneet erilaisia kauneuskilpailuja, ja se on mielestäni ihan fine. Haluan puolestani esittää kysymyksen: mikä tekee fitnessurheilijasta huippu-/kilpaurheilijan? Eli missä menee se raja ja mikä tavallaan erottaa tavoitteellisen kuntosalitreenaajan ja fitnesskilpaurheilijan? Onko se teidän mielestänne se lisenssin ostaminen, kova dieetti vaiko fitnesslavalle astuminen? Tarkoitukseni ei ole kysymyksellä mitenkään vähätellä fitnesstä, mutta koska itse jouduin aikoinani painimaan tuon saman kysymyksen esittäneiden kanssa kilpacheerleadingin osalta, olisi minusta mielenkiintoista kuulla teidän mietteitänne. Rohkenen nimittäin väittää, että on monia, jotka treenaavat siellä kuntosalilla ihan yhtä ahkerasti ja kovaa kuin fitnessurheilijat, mutta heiltä vaan puuttuu lisenssi, he eivät kuihduta kroppaansa dieettaamalla tai he eivät koe tarvetta astua lavalle vertailemaan treenillä saavuttamaansa ulkomuotoa muiden kanssa. Olen kuitenkin avoin kaikille uusille ajatuksille! :-)

Ja kuten alussa totesin, fiilikseni fitnestä kohtaan ovat hyvin ristiriitaiset, enkä todellakaan tuomitse ketään kyseisen lajin parissa viihtyvää, sillä kaikesta yllämainitusta huolimatta joku siinä fitneksessä kiinnostaa kuitenkin allekirjoittanuttakin todella paljon, vaikka se osittain sotiikin arvomaailmaani vastaan. Ehkä kiinnostukseni lajia kohtaan kumpuaa urheilullisesta kauneusihanteestani, kilpaurheilutaustasta johtuvasta kilpailuhenkisyydestäni ja kunnianhimoisuudestani tai monen pikkutytön tavoin lapsuudenhaavestani voittaa kauneuskilpailu, haha! Joten never say never, eihän sit koskaan tiedä, jos joskus vaikka innostuisinkin lähtemään haastamaan sekä itseäni että kroppaani, ja aloittaa kilpailemisen. Esimerkiksi sitten, kun olen pyöräyttänyt (toivottavasti) pari tervettä muksua maailmaan, niin mikä olisikaan parempi motivaattori saada itsensä takaisin minttiin raskauden jäljiltä kuin fitnesskilpailut?

Millaisia ajatuksia fitness herättää teissä?

IMG_1080

IMG_1162 (1)

Sitten niihin itse messuihin! Lähdin lyhyellä varoitusajalla ystävieni kanssa töihin ruotsalaisen BMR-urheiluravinnebrändin messupisteelle, ja voi vitsit meillä oli hauska viikonloppu! Meillä oli kasassa ihan huikea työporukka, johon kuului ystävieni lisäksi BMR:n Ruotsin tiimi, eikä 10 tunnin työpäivä tuntunut lainkaan työnteolta, kun sai olla koko ajan höpöttelemässä työkavereiden, paikallaolleiden tuttujen ja uusien tuttavuuksien kanssa, maistella erilaisia lisäravinteita niin paljon kuin napaan vain suinkin mahtui sekä seurata viereisellä lavalla käynnissä olevia fitnesskilpailuja. Tauot puolestaan hyödynsin tehokkaasti tutustumalla muihin messupisteisiin. Yövyimme viikonlopun ajan Vierumäellä, jossa työkaverimme Ako piti meille tytöille tunninmittaisen killerikokovartalotreenin ja illalla kävimme vielä koko tiimin voimin illallisella. Kokonaisuudessaan viikonloppu oli todella onnistunut ja mielelläni vierailisin tai työskentelisin kyseisillä messuilla myös tulevaisuudessa!

IMG_1130 (1)

IMG_1169 (1)

IMG_1132 (1)

IMG_1086

IMG_1212

IMG_1105 (1)

IMG_1208

IMG_1220

IMG_1093

IMG_1108

IMG_1109

IMG_1224

IMG_1217

IMG_1122

IMG_1195

IMG_1232

IMG_1234

Ja mikä parasta, nappasin messuilta mukaan aimo annoksen treenimotivaatiota, sillä verratessaan itseään niihin kisakireisiin fitnessurheilijoihin pikkupikkubikineissään, oli fiilis ylläolevan kuvan mukainen. :-D

Hauskaa viikonloppua teille!

50 kommenttia:

  1. Mitä tarkoitit lajiin soveltuvalla fysiikalla? Kilpaurheilutausta ei millään tavalla tarkoita lajiin soveltuvaa fysiikkaa. Fysiikka on synnynnäinen ja valitettavasti kaikki eivät omaa lajiin sopivaa fysiikkaa vaikka kuinka treenaisivat, puhutaan sitten bikinistä tai bodysta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lajiin soveltuvalla fysiikalla tarkoitan vartaloni mallia, jota on varmasti muovannut lapsena aloitettu telinevoimistelu. Myös lihasmassan kasvattaminen on ymmärtääkseni aikuisiällä helpompaa, jos on aloittanut urheilun jo lapsena. :)

      Poista
    2. Ja tosiaan oikeassa olet, että geeniperimällä on se suurin vaikutus, mutta kyllä lapsena aloitettu urheiluharrastus muokkaa vartalon mallia. :)

      Poista
  2. Mitä mieltä olet naisten jääkiekosta/ringetestä ? Ihan vain niiku yleisesti molemmista, kiinnostaa nimittäin näkemyksesi tämmöiseen haastavampaan kilpaurheiluun, jossa pärjää vain taidolla ja ilman sitä tippuu matkan mukana. :) Vertaan siis tätä esim fitnesseen, joissa ns. kuka vain pärjää kunhan käy salilla ja syö puhtaasti, mutta tämmöisiin urheilulajeihin tarvii ketteryyttä luisteluun ja kovuutta ja taitoa hallita peliväline, ja kaikki tässä ei pärjää vaikka kuinka harjoittelee. Toivottavasti ymmmärrät pointin tästä selityksestä, enkä siis yhtään väheksy/ylistä kumpaakaan. Nämä ovat vain niin erilaisia urheiluja, joita pystyy verrata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat todella kovia lajeja, joissa nimenomaan pitää olla sitä lajilahjakkuutta ja -taitoa, jotta pärjää! :)

      Poista
  3. Moi Anni,
    olipas kiva teksti ja erityisesti tämä kysymys oli ajatuksia herättävä:
    "mikä tekee fitnessurheilijasta huippu-/kilpaurheilijan? Eli missä menee se raja ja mikä tavallaan erottaa tavoitteellisen kuntosalitreenaajan ja fitnesskilpaurheilijan? Onko se teidän mielestänne se lisenssin ostaminen, kova dieetti vaiko fitnesslavalle astuminen?"
    --> En ole itse aiemmin ajatellut asiaa tuolta kantilta. Ajatus on siinä mielessä lohduttava tällaiselle tavalliselle treenaajalle, että tosiaan, hyvän salitreenaamista ja onnistunutta ruokavaliota ei todellakaan voi määrittää pelkästään lajissa kisaamisella. Kiitos tästä oivalluksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Itse ahkerana kuntosalitreenaajana olen miettinyt asiaa useinkin tältä kantilta, koska en jotenkin osaisi puhua itsestäni huippu-/kilpaurheilijana, jos "lajini" olisi kuntosalilla käyminen, kun minulla on kilpaurheilutaustaa sekä tleinevoimistelusta että kilpacheerleadingista, joissa kuntosaliharjoittelu oli vain oheistreeniä.

      Poista
  4. Oon ihan samaa mieltä sun kanssa! Hyvä postaus :) Harmi vain, kun tälläisistä asioista kirjoittaessa joutuu tavallaan puolustelemaan omia mielipiteitään tosi paljon, jottei saa kaikkia toista mieltä olevia kimppuunsa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No minua hieman jänskätti, että millaistakohan keskustelua aihe saisi aikaiseksi, mutta yllättävän samoilla linjoilla te lukijat tunnutte olevan kanssani. :)

      Poista
  5. Munkin mielestä fitnesskilpailut on aika paljon kauneuskilpailuja, ja jollain lailla etoo kilpailijoiden puhe "prinsessaviikoista" eli kisaviikoista, joiden aikana luonnottoman rasvaton ja kuihtunut kroppa koristellaan prinsessamaalilla ja kimaltavalla tilpehöörillä :D jotenkin outoa mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, lajista saisi ehkä hieman urheilullisemman kuvan, jos hiuksien, meikkien, korujen yms. suhteen ei vedettäisi ihan niin överiksi.

      Poista
  6. Moikka!
    Ite oon miettinyt nimenomaan bikini fitnesin kilpaurheiluimagoa. Mikä siitä tekee kilpaurheilua tai mikä tekee muista urheilulajeista juuri kilpaurheilua. Olen päätynyt siihen tulokseen, että muissa lajeissa, kuin bikini fitneksessä harjoitellaan jotakin tiettyä taitoa, joka esitetään itse kilpailutilanteessa. Tätä taitoa tukee erilaiset fyysiset harjoitteet,eli itse urheilu. Jos alkaa miettimään muita lajeja, niin kaikissa on kyse jostain taidosta. Juoksijoilla taito juosta mahdollisimman nopeasti ja jousiampujilla taito ampua mahdollisimman tarkasti. Bikinissä tämä taito-osio puuttuu. En itse laske taidoksi sitä, että osaat oikeanlaisen kilpailuasennon, missä lihakset näyttävät parhaimmalta. Muissa lajeissa ei näyttävällä sixpackillä pärjää, vaan se auttaa urheiliaa tuomaan lajin vaatiman taidon esiin. Siksipä minun on hyvin vaikea mieltää tätä oikeaksi kilpaurheiluksi, minusta fitness on fitness-urheilua.
    Kiva huomata, että olet kanssani jotenkuten samaa mieltä. Itse, jos on esittänyt tämän teorian jossain, niin saa heti hirveän paskamyrskyn aikaan. Varsinkin nyt, kun koko fitness on niin pinnalla! Iloista syksyn jatkoa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tosi samankaltainen ajatus aiheesta; fitneksessä tavoitteena ei ole suoranaisesti minkään suorituksen tai toiminnan kehittyminen, vaan kyse on pelkästä ulkonäöstä (toki ottaen huomioon poseerausasennot jne.). Esim. itse pelaan jalkapalloa SM-tasolla, ja tässä se ero mielestäni konkretisoituu: kun treenaan salilla, en mieti, miltä reiteni näyttävät, kun nyt kyykkään ahkerasti, vaan mietin, miten tämä parantaa suoritustani kentällä. Tai lenkillä en ajattele aerobisen liikunnan pienentävän rasvaprosenttiani, vaan ajattelen tällä tietyllä sykealueella treenatessani harjaantuvani kestävyydessä.

      Arvostan fitness-urheilijoiden työmäärää ja itsekuria, mutta omassa arvo- ja ajatusmaailmassani työ menee "hukkaan". Minua ei niinkään kiinnosta jalkojeni ulkonäkö, vaan se, mitä pystyn niillä tekemään. Ja fysioterapeuttina haluan mainita, että ihminen kehittyy vain siinä, mitä harjoittelee: hauiskääntö salilla kehittää hauiskääntöä salilla. Ei mitään laajemman ketjun toiminnallista suoritusta.

      Poista
    2. Minäkin ajattelin, että tämä postaus olisi kirvoittanut enemmän eriäviä mielipiteitä sekä negatiivisia kommentteja, mutta aika samanhenkistä porukkaa tuntuu täällä blogissa olevan! :) Ja kyllä, heidän tekemä työ, itsekuri ja omistautuminen tosiaan on arvostettavaa, mutta jotenkin lajin arvomaailma poikkeaa ainakin omastani jonkin verran.

      Poista
  7. Ihan kuin omasta päästäni nää sun ajatukset! En pysty millään näkemään fitness-kilpailijoita kilpa_urheilijoina_, kun kyse ei ole siitä kenellä olisi eniten lajin vaatimaa taitoa vaan sen sijaan siitä että kuka näyttää parhaimmalta... Nään nuo kilpailut vain kauneuskilpailuina, en mahda sille mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, hauska kuulla, että ajatellaan samalla tavalla! :)

      Poista
  8. Jos siellä lavalla oltais ilman meikkiä, rusketusta ja koruja ym. blingiä kaikille samanlaisissa mustissa perusbikineissä ja silikonit kiellettäis, vois olla aika paljon vähemmän osallistujia... Mahtaiskohan urheileminen sitten enää olla niin kiinnostavaa.

    VastaaPoista
  9. Sä osasit jotenkin pukea mun ajatukset tosi hyvin sanalliseen muotoon. Ei mulla oo oikeastaan mitään lisättävää asiaan. :)

    VastaaPoista
  10. Koska aiot vastata kysymyspostauksen kysymyksiin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti mahdollisimman pian! Olen viimeiset pari viikkoa ollut koko ajan menossa tai sitten hoitanut kouluhommia kuin hullu :-D Tälläkin viikolla kaksi tenttiä ja muutama ryhmätyön palautus...

      Poista
  11. Hulvaton tuo lopetus! :D

    VastaaPoista
  12. Minulla olisi fitneksestä niiiin paljon sanottavaa, mutta tyydyn vain lyhyesti toteamaan, että olen samaa mieltä kanssasi. Esimerkiksi itselläni on anoreksiatausta, minkä vuoksi pitäisin fitnessurheilua hyvin riskialttiina lajina minulle. Silti tykkään treenata salilla, käydä lenkillä ja uida. Tahdon harrastaa urheilua hyvän olon ja fyysisen kunnon takia, en ulkonäön vuoksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, itsekin olen niin kunnianhimoinen, että voisi olla että tuollaisen lajin aloittaminen menisi överiksi itselläni. Ja tuo vika lause kuulostaa todella hyvältä! :)

      Poista
  13. Mulle fitness jo sanana aiheuttaa ärsytystä ja pahaa mieltä. Urheilu ja terveellisesti syöminen on tietysti ihmiselle hyväksi, mutta fitneksessä nuo asiat vedetään niin ääriin, että se ylittää terveellisen rajan. Fitness on luultavasti pinnallisin urheilulaji ja mä esimerkiksi toivon ettei mun lapset ikinä kyseistä lajia aloittaisi. Arvostan ja ihailein kuitenkin fitness kiljapilijoiden, siinä missä muidenkin urheilijoiden, kunnianhimoa ja sitoutumista omaan lajiinsa. Lyhyesti siis oma mielipiteeni on se, että fitness on tietyllä tavalla syömishäiriö ja toivon ettei kukaan läheiseni siihen hurahtaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, fitneksessä tuntuu menevän helposti hommat överiksi.

      Poista
  14. Hyviä mietteitä taidokkaasti ilmaistuna. Itseäni ihmetyttää se että bikinifitneksessä arvioidaan myös hiukset ja kasvot. Olen aina mieltänyt kilpaurheilun vapaaksi tälläisestä arvostelusta johon treenauksella ei voi vaikuttaa.

    VastaaPoista
  15. Hyvä postaus! Oon ihan samaa mieltä kanssasi! :)

    VastaaPoista
  16. Kysyitkö jo sun kaverilta siltä isabellalta että kuin pitkä hän on �� :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikset kysy itse vaikka Isabellan blogissa tai instassa?

      Poista
    2. Kysyin. Isabel on 160 cm pitkä. :)

      Poista
  17. Elä pliis pilaa terveyttäs bikini fitnesillä mee vaikka fitness malli kilpailuun kun siellä normaalit rasva% mutta myös kauneuskilpailu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä ne mallitkaan valitettavasti lähellekkään tervettä painoa tai rasvaprosenttia ole. Itse ihmettelen mistä tämä hirveä huomionhakuisuus ihmisillä tulee? Miksi on pakko vaikka terveytensä uhalla päästä esille? Surullista ettei voi vaan treenata oman hyvinvoinnin takia ja näyttää hyvältä oman itsensä takia vaan se kaikki täytyy tehdä julkisesti ja sen huomion kautta vasta saada tyydytystä suorituksistaan :(

      Poista
    2. Allaolevan Anonyymin kommentissa on kyllä hyvä pointti. Tuohon kysymykseen on hyvin vaikea vastata. Onko se jotenkin tämä nykymaailma ja some, joka vaikuttaa niin paljon ihmisten käytökseen?

      Poista
  18. Mun mielestä sä olet myös paremmannäköinen, kun ne nollakaloriset fitnessbeibet!

    VastaaPoista
  19. Mä oon aikalailla samaa mieltä sun kanssa fitnesskisoista. Kilpailijat joutuvat treenaamaan hurjan paljon pärjätääkseen kisoissa, mutta eihän se kisasuoritus itsessään urheilua ole. Lisäksi en oikein ymmärrä miksi kilpailijoilla pitää olla blingibikinit ja korkokengät. Eikö urheilullisempaa olisi olla vaikka urheilulliset hotpantsit ja urheilurintsikat, ja jalassa urheilulliset kengät kuten jotkut lenkkarit, jos sitä lajin urheilullisuutta kuitenkin halutaan korostaa? Rusketuksen toki ymmärrän kun se korostaa lihaksia ja onhan se hauska meikata kisoihin vähän överimmin.

    Lisäksi mua hirvittää naisena se alhainen rasvaprosentti joka lavalla pitää olla pärjätäkseen kisoissa. Oon lukenut, ettei ole mitenkään epätavallista että kuukautiset jäävät pois kun rasvaprosentti menee noin alas ja se ei nyt millään voi olla terveellistä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja ja olen samaa mieltä kanssasi! :)

      Poista
  20. Hei Anni! Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitkä on sun vartalon mitat (lantio, vyötärö, rinta, pituus, paino)? Näytät kauheen pitkältä mun silmään! Ps. oot kaunis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! En edes muista milloin multa olisi otettu viimeksi noita mittoja, mutta pituus on n. 166-167 cm ja paino jotain n. 58 kg, luulen :-D

      Poista
  21. Moi Anni! Oon tovi sitten laittanut spostia, ois kiva jos ehtisit vastata siihen :) toivottavasti se on tullut perille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mulla on tainnut mennä ihan ohitse. Mihis osoitteeseen olet sen laittanut tulemaan? :) Mulla käytössä tällä hetkellä tuo maaninkaanni@gmail.com.

      Poista
    2. Olen laittanut juurikin tuohon kyseiseen osoitteeseen postia tulemaan :)

      Poista
    3. Pitääpä sitten etsiskellä, olisiko eksynyt roskapostien joukkoon!

      Poista
  22. Luitko jo jht kirjan :) mp jos luit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vielä. Koulu- ja blogihommat ovat menneet viime aikoina sen edelle. :) Mutta hyvältä vaikuttaa!

      Poista
  23. mua itteeni henkilökohtasesti etoo se, että nuoret mimmit lähtevät tähän wannabe -kilpaurheiluun mukaan vaan sen takia että se sattu tulemaan muotiin pari vuotta sitten kisata fitneksessä. Kukaan ei vakavasti mieti terveysriskejä ja sitä että herran jumala siellä on kisannu nuoria naisia kenellä on ollu tulevaisuudessa ongelmia saada lapsia tämän pelleilyn takia!!semmonen haitta muutaman viikonlopun takia vuodessa.. ei huhhuh..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näiden terveysseikkojen vuoksi olisi erittäin tärkeää, että kyseisillä urheilijoilla olisi ammattitaitoiset valmentajat.

      Poista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!