16. lokakuuta 2017

About blogging...

Moi murut! Minua haastateltiin jokunen viikko sitten harrastukseni (bloggaamisen) johdosta yliopistoni kauppatieteilijöiden ainejärjestön lehteen, ja koska aihe sopii sattuneesta syystä hyvin blogiini, ajattelin jakaa hieman muokatun version kyseisestä tekstistä myös teidän kanssanne!

// Hi sweeties! I gave an interview about my hobby (blogging) to my University's economics student association's magazine and decided to share it also with you guys!

IMG_9961 (1)

1) Mikä sai sinut alun perin aloittamaan harrastuksesi? Kuinka pitkään olet harrastanut sitä?

Aloitin blogiharrastukseni tammikuussa 2011, joten vuodenvaihteessa tulee 7 vuotta täyteen julkisen päiväkirjani kirjoittelua. Idea bloggaamiseen lähti oikeastaan toisesta harrastuksestani, kilpacheerleadingista, sillä urheilin Suomen naisten maajoukkueessa, minkä koin kiinnostavan useita. Myös valokuvaamisen mielekkyydellä sekä bloggaavalla ystävälläni oli vaikutusta asiaan. Sitemmin bloggaaminen on muuttunut pelkästä harrastuksesta sivutyökseni.

2) Kuinka paljon keskimäärin käytät aikaa bloggaamiseen viikossa/kuukaudessa?

Riippuu täysin viikosta ja kuukaudesta, kuinka paljon aikaa käytän bloggaamiseen. Joinakin viikkoina tulee kirjoitettua vain yksi postaus ja toisina taas kolmekin per viikko. Yhden postauksen kirjoittamiseen menee noin viisi tuntia, jos mukaan lasketaan valokuvaaminen, kuvien editointi, tekstin kirjoittaminen ja oikolukeminen.

1) What made you initially start your hobby? How long have you done it?

I started to write this blog in January 2011. The main idea behind my blog was to write about my life, because back then I was in Finnish national cheerleading team. In addition, I have always liked to capture moments in pictures and one of my friends has a blog which also made me to start blogging. Afterwards, blogging has become a side job to me.

2) How much time do you spend on  blogging on average per week/month?

It depends on week/month. In some weeks I write only a one post and again other weeks I write even three posts per week. One post can take about 5 hours, if you count photographing, editing, writing, and proofreading. So, you do the math!

IMG_9982 (1)

3) Mikä on bloggaamisessa parasta? Entä haastavinta?

Parasta bloggaamisessa on mahdollisuus itsensä ilmaisuun; tuoda ajatuksiaan ja mielipiteitään julki, sekä vuorovaikutus lukijoiden kanssa. Haastavinta bloggaamisessa on ajan löytäminen postausten tekemiselle opintojen, töiden, harrastuksien ja muun elämän ohella sekä anonyymisti kirjoitettujen ilkeiden kommenttien vastaanottaminen.

4) Kuinka helposti bloggaamisen yhdistäminen muuhun arkeesi ja menoihisi onnistuu? Kerro vinkkisi tehdä tilaa bloggaamiselle tiukemmassakin aikataulussa.

Kuten edellisessä kohdassa totesin, bloggaamisen yhdistäminen muuhun arkeen ja menoihin on haastavaa, sillä siihen saisi tuhlattua loputtoman määrän aikaa, jos se vain olisi mahdollista. Bloggaaminen ei kuitenkaan ole minulle se ykkösprioriteetti, sillä fokukseni on tällä hetkellä opinnoissa, ihmissuhteissa ja urheilussa. Tämän takia minulla on tapana vapaapäivinä tehtailla useampi postaus luonnoksiin tekstejä vaille valmiiksi. Arkikiireiden lomassa on sitten helppo vain lisätä niihin tekstit ja julkaista.

3) What is the best/the most challenging thing in blogging?

The best things in blogging are the opportunity to express yourself and interaction with followers. The most challenging things in blogging are to find time to do posts along studies, work, sport and everyday life and to receive negative comments from anonymous people.

4) Is it easy to combine blogging with your everyday life? Tell your tip to make room for blogging on a tight schedule.

Like I just said; it's challenging to find time to do posts. Blogging isn't the number one priority in my life, while my focus is in my studies, human relationships, sport, and wellness. My tip to make room for blogging is to do more than one posts at once and then later just add the texts and publish them.

IMG_9967

5) Mikä auttaa sinua löytämään motivaation bloggaamista kohtaan hetkinä, jolloin et jaksaisi?

Motivaatiota bloggaamiseen saan lukijoideni ihanista kommenteista. Mikään ei tunnu paremmalta kuin kuulla esimerkiksi, että olen onnistunut teksteilläni ja kuvillani motivoimaan muita kohti terveellisempiä elämäntapoja tai positiivisempaa elämää.

6) Kuvaile, millaista kuvittelisit arkesi olevan ilman bloggaamista?

Luulen, että ilman bloggaamista nautittisin useista hetkistä enemmän, kun niitä ei tarvitsisi tarkastella puhelimen tai kameran linssin takaa. Toisaalta taas arkeni ei ehkä olisi yhtä tapahtumarikasta, sillä bloggaaminen pitää minut aktiivisena sekä tarjoaa useita unohtumattomia kokemuksia ja elämyksiä arjenkin keskellä.

5) What motivates you to blog?

I'll get motivated from my readers' comments. Nothing feels better than hearing that I have managed to inspire or motivate others towards healthier lifestyle or more positive life.

6) Describe what do you think your life would be without blogging?

I think, that without blogging I would enjoy more about some moments when I could experience them without watching them behind the lens of phone/camera. In other hand, my everyday life may not be as action-packed as it is now, since blogging keeps me active and offers a lot of opportunities and unforgettable experiences.

IMG_0004 (1)

7) Mitä sanoisit rohkaisuksi henkilölle, joka pohtii bloggaamisen aloittamista?

Bloggaaminen antaa enemmän kuin ottaa ja ilkeät kommentit kertovat usein ​enemmän niiden kirjoittajasta kuin vastaanottajasta! :-)

7) What would you say to encourage a person who is thinking about to start blogging?

Blogging gives you more than it takes and mean comments often tell more about their senders than their recipients! :-)

PS. Kertokaa ihmeessä, mitä mieltä olitte tälläisestä hieman erilaisesta postauksesta! Yay or nay? Ja noista englanninkielisistä käännöksistä sen verran, että tiedostan sieltä löytyvän vielä ihan hurjasti virheitä. Jos joku virke on ihan päin honkia kirjoitettu, niin vinkkaattehan siitä minulle korjausehdotuksen kera, jotta voin editoida sen pikimmiten! :-D Mun englanti ei ole täydellistä, mutta tärkeintä on, että postauksen pointti tulisi selväksi myös ulkomaalaisille seuraajille ja että minä itse kehittyisin tässä samalla noita tekstejä kääntäessä kirjoittamaan edes vähän parempaa englantia. Mulla on nimittäin joulukuun alussa toistamiseen kansainvälinen englanninkielitesti, josta mun olisi tällä kerralla aivan pakko saada tarpeeksi pisteitä raavittua kasaan!!! Voisin höpötellä kyseisestä aiheesta ja opiskelusta yleisesti hieman lisää myöhemmin.

Huippua alkavaa viikkoa kaikille!

9. lokakuuta 2017

Farewell Party @ Radisson Blu Seaside

In collaboration with Radisson Blu Seaside.

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa muruset!

Huomenna mulla tulee ensimmäinen viikko täyteen Saksassa eloa ja oloa, vaikka tuntuukin, että olisin ehtinyt olemaan täällä vasta muutaman päivän. Jos joku siellä ruudun toisella puolella vielä miettii miksi ylipäätään olen täällä, vastaus on, että lähdin tänne suorittamaan yliopistovaihtoa. Lukuvuosi pyörähtää virallisesti käyntiin viikon päästä maanantaina ja jatkuu aina maaliskuun 2018 loppuun saakka. Vaihdon jälkeen toiveenani olisi lähteä reissaamaan hieman kauemmaskin, jos vain rahat riittävät, mutta ei mennä siihen sen syvemmin tällä kertaa. Tämän vuoksi kuitenkin koin, että läksiäisjuhlat ovat paikallaan. Ystävänikin nimittäin ovat sen verran liikkuvaista sorttia, että halusin saada heidät kaikki kasaan vielä kerran ennen lähtöäni, sillä en tiedä vielä, milloin kohtaan heistä jokaisen seuraavan kerran. Lisäksi minusta tulisi muutenkin juhlia aina, kun on pienikin syy juhlaan, sillä elämä jo itsessään on juhlimisen arvoista!

Koska kutsttuja vieraita oli lähemmäs 30, ei minun ja siskoni kaksio ollut kaikista idyllisin vaihtoehto juhlapaikaksi. Näin ollen otin yhteyttä Radisson Blu Seaside -hotelliin, josta näytettiin vihreää valoa yhteistyöehdotukselleni. Kyseinen hotelli tarjosi kerrassaan upeat puitteet illallemme heidän vasta remontoidussa Katto Loungessa, joka soveltuu näppärästi jopa 50 hengen tilaisuuksiin. Katto Lounge käsittää ison päätilan ruokailuryhmineen, sohvineen ja pöytineen, upeat saunatilat ja kattoterassin merinäköaloineen sekä kaksi erillistä istuskeluloungea. Tilaa oli siis todellakin riittävästi meidän porukalle, sillä kutsutuista paikalle pääsivät reilu 20 mimmiä, mistä olin todella onnellinen, sillä yleensä kaikkien menot menevät aina aivan ristiin rastiin.

DSC_2326

DSC_2289

Radisson Blu Seaside -hotelli sijaitsee Helsingin Jätkäsaaressa, nimensä mukaisesti aivan meren tuntumassa. Vesi on klassisista alkuaineista eli elementeistä (vesi, maa, ilma ja tuli) ollut minulle aina se kaikista läheisin, joten merellinen Seaside-hotelli oli kuin minulle tehty.

DSC_2295

Erityiskiitos kyeisestä illasta menee tälle tehotriolle; Essille, joka auttoi minua emännöinnissä sekä ohjelman järjestämisessä, Katalle, joka auttoi taltioimaan illan kuviksi ja Nooralle, joka pysyi uskollisesti rinnallani pilkkuun saakka sekä antoi seuraavana päivänä tarkan raportin illan kulusta, sillä omassa muistissani oli muutamia mustia aukkoja. :-D

DSC_2333

DSC_2350

DSC_2361

DSC_2480 (2)

dress Nelly.com

DSC_2394

DSC_2372

DSC_2373

DSC_2381

DSC_2401

DSC_2378

DSC_2417

Upeaa saunaa merinäköalalla emme ehtineet valitettavasti tällä kertaa korkkaamaan, sillä tila oli varattu meille klo 19-23.00, minkä jälkeen jatkoimme iltaa vielä X by Skohan -yökerhoon, joten uudelleen laittautuminen olisi verottanut illasta turhan kauan aikaa.

DSC_2435

DSC_2510

DSC_2523

DSC_2541

DSC_2580

DSC_2555

DSC_2559

DSC_2556

DSC_2558

DSC_2590 (1)

Tarjoiltavat eivät olisi voineet onnistua paremmin; tosin määrällisesti ruokaa oli aivan tajuton määrä, sillä siitä olisi riittänyt 40 miehelle ja meitä oli syömässä vain 20 naista. Buffet-menu sisälsi vaikka mitä ihanaa ja söimmekin kaikki itsemme aivan ratkeamispisteeseen, sillä tarjoiltavat olivat niin herkullisia, että oli täysi mahdottomuus lopettaa hyvän sään aikaan. Siinä sitten oltiin loppuilta mahat pinkeinä kireissä mekoissamme.

DSC_2612

Untitled

Kokonaisuudessaan ilta oli ehdottomasti yksi onnistuneimpia tänä vuonna, mistä saan kiittää Radisson Blu Seaside -hotellia, joka mahdollisti kaiken tämän. Vielä suurempi kiitos menee kuitenkin rakkaille ystävilleni. Kuten kyynelten täyteisessä maljapuheessanikin totesin; ilman teitä en olisi tässä. Vaikka olenkin saavuttanut elämässäni monia upeita asioita, lasken silti yhdeksi suurimmista saavutuksistani sen, että olen onnistunut löytämään ja säilyttämään tälläiset ihmiset elämässäni. Mielestäni se, että onnistuu pysymään lapsuudenystäviensä kanssa läheisenä vielä aikuisiälläkin, kertoo ihmisestä paljon. Minun lapsuudenystävistäni suurinosa on vielä tänä päivänäkin parhaita ystäviäni, mistä olen ihan tajuttoman ylpeä. Myös uusiin ihmisiin tutustuminen ja verkostoituminen on taitolaji, ja siksi olen kiitollinen myös jokaisesta uudesta ystävästäni, joista on lyhyen ajan sisällä tullut minulle korvaamattomia. Minulla tulee hirveä ikävä heistä jokaista, mikä on kamalaa, mutta toisaalta on myös ihanaa ajatella, että minulla tosiaan on elämässä noin paljon ikävöimisen arvoisia ihmisiä.

// Greetings from Germany! I came here almost a week ago, because I'm having my exchange for one semester in Stuttgart University. Thus, about a week ago I had a big farewell party in Finland in collaboration with Radisson Blu Seaside hotel. Radisson Blu Seaside is located in Helsinki Jätkäsaari and offered us an amazing roof top lounge with sauna department. The milieu and the food were just great! We had an unforgettable evening with my friends. I'm so thankful that I have those people in my life. Having those friends from my childhood still as my best friends is one of my biggest achievement, even though, I have achieved quite a lot. I also have a handful of amazing new acquaintances, which have become really valuable to me within a short time period. It's hard when you miss people, but I think I'm lucky because I have so many people worth of missing in my life.

5. lokakuuta 2017

Keratiinisuoristus

Yhteistyössä Styleworkshop.fi kanssa.

Ihanaa torstaita muruset!

Nyt olisi kuulkaas vuorossa ensimmäinen postaus täältä Saksasta käsin kirjoitettuna. Kuvat ja aihe tosin sijoittuvat vielä Suomen maisemiin, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa! Istahdin noin viikko sitten pitkästä aikaa kampaajan tuoliin. Minulla on viime vuosina ollut tapana käydä noin kaksi kertaa vuodessa kampaajalla, milloin agendana on yleensä ollut raidoittaa hiukset vaalealla värillä ja taittaa sävyä kylmempään. Samalla kombolla jatkettiin tälläkin kertaa, mutta uutena juttuna kokeilin hiusten keratiinisuoristusta, josta kerron tuonnempana hieman tarkemmin.

IMG_0198

Olen viimeisen kolmen vuoden aikana asunut niin Järvenpäässä, Weinheimissa, Vaasassa kuin Helsingissäkin, joten minulle ei ole ehtinyt vakiintua omaa "luottokampaajaa" vaan olen käynyt melkein jokaisella kerralla eri paikassa. Tällä kertaa kävin katsastamassa Styleworkshopin uudet tilat Helsingin Jätkäsaaressa, jonne pääsin oikein näppärästi meiltä kotoa Lauttasaaresta. Style Workshop on kokonaisvaltainen kauneudenhoitokeskus, josta löytyy kauneudenhoitopalveluita joka lähtöön; kampaamo- ja parturipalvelut, meikkaus ja maskeeraus, ripsien pidennykset, kynsistudio, sokerointi, kestopigmentointi ja valokuvaus - kaikki tämä saman katon alta.

IMG_0187

IMG_0238

IMG_0202

Heti Jätkäsaaren liikkeeseen astuttuani minut valtasi hyvin miellyttävä tunne, sillä tilat olivat uudet ja avarat sekä vaalein, maanläheisin sävyin sisustetut. Olen todella visuaalinen ihminen, minkä vuoksi kiinnitän todella paljon huomiota puitteisiin - oli kyse sitten melkeinpä mistä tahansa palvelusta. Minut istutettiin välittömästi sohvalle odottamaan ja käteeni tuotiin kuppi latte macchiatoa. Hörpin kuumaa kahviani ja selailin uusimpia naistenlehtiä samalla, kun syksyinen aamuaurinko tulvi isoista ikkunoista sisään ja sai koko hoitolan hehkumaan kultaisena. Olin tyytyväinen olooni.

IMG_0218

IMG_0226

Pienen hetken odottelun jälkeen saimme kummatkin kampaajista paikalle ja pääsimme tositoimiin. Aloitimme raidottamalla hiukset vaalella sävyllä. Raitojen tekemiseen meni kahdelta tekijältä noin kaksi tuntia, mikä oli positiivista, sillä normaalisti yhdellä tekijällä menee lähemmäs kolme tuntia tämän hiusmäärän raidottamiseen.

IMG_0246

IMG_0255

IMG_0260

Kampaamokokemustani oli parantamassa pikkuruinen Minzy-hoitolakoira, joka suorastaan vaati päästä hoitojen ajaksi syliini nukkumaan. Se jopa kiipesi takaisin syliini, kun siirryimme pesemään raitoja. Voitteko kuvitella, kuinka ihanalta tuntuu, kun joku pesee hiuksiasi ja hieroo päätäsi (mikä jo itsessään on varsin miellyttävää) ja tuollainen parin kilon lämmin, tuhiseva käärö nukkuu sylissäsi, ja voit paijata sitä? Voin kertoa, että aika luksusta!

IMG_0252

Raidoituksen jälkeen vuorossa oli keratiinisuoristus. Keratiini on luonnollinen rikkipitoinen proteiini, joka on hiusten ja kynsien rakennusaine. Keratiinisuoristuksella voidaan luonnollisesti suoristaa luonnonkiharat, taipuisat ja pörröiset hiukset. Keratiinisuoristuksessa hiuksen ytimeen pakotetaan luonnon omia keratiineja, jolloin hiuksen rakennetta saadaan muokattua. Keratiini myös parantaa hiusten laatua ja suojaa niitä ulkoisilta vaurioilta. Hoito kestää noin neljätuntia hiusten pituudesta riippuen ja lopputuloksena ovat sileät, kiiltävät ja suorat hiukset.

IMG_0269

Minulla on luonnostaan ihan piikkisuorat hiukset, mutta vaaleissa hiuksissa pörröisyys ja katkeilleet hiukset erottuvat todella selkeästi, joten toivoin hoidoin tuovan sileyttä ja kiiltoa pitkiin hiuksiini. Minun hiuksiini keratiinisuoristuksen tekeminen kesti noin viisi tuntia. Aluksi märkiin hiuksiin levitettiin paksu kerros keratiinia, minkä jälkeen keratiini kuivattiin föönaamalla. Hiusten föönaamiseen kului suurin osa ajasta, minkä jälkeen hiukset vielä suoristettiin. Hoidon jälkeen hiukset ovat tahmeat ja niiden pesemistä tulee välttää vähintään kaksi tuntia. Hiuksia ei myöskään tulisi laittaa kiinni ennen pesua. Tämä oli omalta osaltani hieman huono homma, sillä minulla oli samana iltana työpaikkani päättäjäisjuhlat, joihin jouduin näin ollen osallistumaan tahmaisella tukalla. Onneksi keksin laittaa hiuspannan, joka pelasti tilannetta edes hitusen.

Hoito itsessään ei ollut täysin "kivuton" kokemus, sillä ensinnäkin viisi tuntia on aika hitsin pitkä aika istua kampaamotuolissa varsinkin, jos sitä ennen siinä on istuttu jo kaksi tuntia raidoituksen johdosta. Peppuhan siinä puutuu! Toisekseen tuo keinotekoisesti valmistettu keratiini on sen verran tujua tavaraa, että mulla vuoti koko hoidon ajan silmät ja nenä niin paljon, että lopulta mulle tuotiin oma nenäliinapaketti siihen viereen pöydälle. Varsinkin föönatessa keratiinin kuumentuessa siitä irtosi sen verran "höyryjä", että mulla alkoi valehtelematta olla hieman hengitysvaikeuksiakin. Mutta kauneuden eteen pitää kuulemma kärsiä, niin ne sanovat. :-D

IMG_0249

Onneksi lopussa kiitos seisoi ja mut palkittiin jäätelölläkin, kun selviydyin hoidosta varsin urheasti. Hiuksissa oli selkeä ero lähtötilanteeseen jo heti hoidon jälkeen, vaikka ne olivatkin vielä todella tahmeat. Kunnolla hoidon lopputuloksen näki kuitenkin vasta pesun jälkeen seuraavana päivänä, mikä sattui sopivasti, sillä vietimme juuri kyseisenä päivänä läksiäisiäni. Hiukseni eivät ole ehkä koskaan näyttäneet yhtä hyväkuntoisilta ja kiiltäviltä kuin tuona kyseisenä päivänä. Nyt noin viikon jälkeenpäinkin ero hiuksissa on huomattava. Pesuvälit ovat pidentyneet, eikä latvat ole enää samalla tavalla pörröiset. Voin siis lämpimästi suositella kyseistä hoitoa kaikille. Keratiinisuoristuksen lopputulosta ylläpitääkseen hiukset tulisi pestä sulffaatittomilla pesuaineilla sekä mielellään föönata kuiviksi.

IMG_0206

Ennen raidoitusta ja keratiinisuoristusta.

IMG_0273

Heti raidoituksen ja keratiinisuoristuksen jälkeen.

IMG_0264

PS. Ottamalla ylläolevasta kuvasta screenshotin ja näyttämällä sitä varauksen/hoidon yhteydessä, saatte kaikista Style Workshopin palveluista maanantaisin -25% lokakuun loppuun saakka! Friends Card -edut päivittyvät joka kuukausi.

Ihanaa loppuviikkoa ja alkavaa viikonloppua!

18. syyskuuta 2017

Oletko tyytyväinen itseesi ja elämääsi?

Eräs lukijani tiedusteli minulta tämän postauksen otsikoksi päätynyttä kysymystä. Kysymys herätti minussa paljon ajatuksia, ja sen inspiroimana ajattelin kirjoittaa aiheesta oman postauksen. Olenko tyytyväinen itseeni ja elämääni? Lähdetääs purkamaan tätä aihetta tarkastelemalla ensin, mitä tyytyväisyys oikeastaan on? Minusta tyytyväisyys kiteytyy hyvin lauseessa: "Hyvä näin." Koen siis tyytyväisyyden olevan yksinkertaisimmillaan sitä, ettei ihminen koe tarvitsevansa mitään yhtään sen enempää tai vähempää. Tyytyväinen ihminen kokee, että näin on nyt hyvä.

Yhdeksänvuotiaana äitini kysyessä minulta ja muutaman vuoden vanhemmalta siskoltani: "Asteikolla 1-10, kuinka tyytyväinen olet elämääsi?" Minä vastasin 8,5 ja siskoni vastasi 10+. Kuultuani siskoni vastauksen nostin tietenkin hieman omaa arvosanaani, mutta mielestäni tuo "8,5" kertoo aika paljon minusta. Olen nimittäin lapsesta asti ollut perusluonteeltani hieman tyytymätön, mikä on vaikuttanut kunnianhimoisuuteeni sekä ajanut minua kohti täydellisyyden tavoittelua. Nuorempana olin pesunkestävä perfektionisti. Kaiken piti olla just eikä melkein! Ja jos ei ollut, oli naama herkästi nurinpäin. Iän ja kokemuksen myötä olen kuitenkin oppinut olemaan sekä itseäni että muita kohtaan armollisempi; hyväksymään epäonnistumiset osana elämää ja hellittämään asettamieni vaatimusten suhteen. Mutta vaikka olenkin oppinut "chillaamaan", puskevat perfektionistiset luonteenpiirteeni kuitenkin valitettavasti aika ajoin esiin tietynlaisissa asioissa ja tilanteissa. Tälläinen asia on esimerkiksi se, että mulle on aina ollut aika vaikeaa olla täysin tyytyväinen itseeni ja elämääni preesensissä. 

"Sitten kun..." -ajatusmalli on minulle surullisen tuttu. Sitten kun voitan Suomen mestaruuden... Sitten kun minulla on vakituinen parisuhde... Sitten kun valmistun ylioppilaaksi... Sitten kun voitan Euroopan mestaruuden... Sitten kun pääsen yliopistoon lukemaan kauppatieteitä... Sitten kun minulla näkyy sixpack... Sitten kun olen saanut kandin valmiksi...  Sitten kun olen valmistunut maisteriksi... "...voin olla tyytyväinen." Mutta todellisuudessa tavoitteeni saavutettuani minulla onkin jo uusi päämäärä kiikarissa. Sanotaan, että tyytyväisyys tappaa kehityksen. Koen tyytymättömyyteni samaan aikaan sekä siunauksena että kirouksena. Ilman sitä en ehkä olisi yhtä kunnianhimoinen, enkä esimerkiksi saavuttanut elämässäni asioita, joista olen ylpeä. Mutta ilman sitä osaisin ehkä arvostaa niitä elämän pieniäkin asioista enemmän ja nauttia sekä iloita niistä isommin juuri silloin, kun ne tapahtuvat. On niin paljon helompaa selata vanhoja kuvia ja huokailla, kuinka hyvin asiat silloin olivatkaan. 

En tiedä, tappaako tyytyväisyys kehityksen, mutta sen tiedän, että kehitys piru vie tappaa tyytyväisyyden. Se nimittäin koukuttaa ja sitä alkaa janota jatkuvasti lisää. Itse löydän jatkuvasti kehitettävää ja parannettavaa. Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni usein imperfektissä. Ja jotten tulisi nyt täysin väärinymmärretyksi, haluan selventää, että tottakai järjellä ajateltuna tiedostan, että minulla on asiat paremmin kuin hyvin ja elämääni on mahtunut lyhyempiä ja pidempiäkin aikoja, kun olen ollut lähestulkoon täydellisen tyytyväinen olooni ja elooni. Jos nyt kuitenkin pitää lähteä yleistämään, niin tyytymättömyyden puolelle vaakakuppini kallistuu. Haluaisin kovasti omaksua vahvemmin seuraavassa lauseessa kiteytyvän ajattelutavan: "Be happy with what you have while working for what you want." Eli omin sanoin: olla ylpeä ja tyytyväinen sekä nauttia siitä, mitä on, samalla, kun tekee töitä peppu hiessä tavoitteidensa eteen!

IMG_9212 (1)

IMG_9108

IMG_9320 (1)

IMG_9179 (1)

IMG_8936

Huippua alkavaa viikkoa teille kaikille! Muistakaa olla ylpeitä jokaisesta askeleesta, jonka otatte päästäksenne lähemmäs tavoitteitanne ja unelmianne.