18. syyskuuta 2017

Oletko tyytyväinen itseesi ja elämääsi?

Eräs lukijani tiedusteli minulta tämän postauksen otsikoksi päätynyttä kysymystä. Kysymys herätti minussa paljon ajatuksia, ja sen inspiroimana ajattelin kirjoittaa aiheesta oman postauksen. Olenko tyytyväinen itseeni ja elämääni? Lähdetääs purkamaan tätä aihetta tarkastelemalla ensin, mitä tyytyväisyys oikeastaan on? Minusta tyytyväisyys kiteytyy hyvin lauseessa: "Hyvä näin." Koen siis tyytyväisyyden olevan yksinkertaisimmillaan sitä, ettei ihminen koe tarvitsevansa mitään yhtään sen enempää tai vähempää. Tyytyväinen ihminen kokee, että näin on nyt hyvä.

Yhdeksänvuotiaana äitini kysyessä minulta ja muutaman vuoden vanhemmalta siskoltani: "Asteikolla 1-10, kuinka tyytyväinen olet elämääsi?" Minä vastasin 8,5 ja siskoni vastasi 10+. Kuultuani siskoni vastauksen nostin tietenkin hieman omaa arvosanaani, mutta mielestäni tuo "8,5" kertoo aika paljon minusta. Olen nimittäin lapsesta asti ollut perusluonteeltani hieman tyytymätön, mikä on vaikuttanut kunnianhimoisuuteeni sekä ajanut minua kohti täydellisyyden tavoittelua. Nuorempana olin pesunkestävä perfektionisti. Kaiken piti olla just eikä melkein! Ja jos ei ollut, oli naama herkästi nurinpäin. Iän ja kokemuksen myötä olen kuitenkin oppinut olemaan sekä itseäni että muita kohtaan armollisempi; hyväksymään epäonnistumiset osana elämää ja hellittämään asettamieni vaatimusten suhteen. Mutta vaikka olenkin oppinut "chillaamaan", puskevat perfektionistiset luonteenpiirteeni kuitenkin valitettavasti aika ajoin esiin tietynlaisissa asioissa ja tilanteissa. Tälläinen asia on esimerkiksi se, että mulle on aina ollut aika vaikeaa olla täysin tyytyväinen itseeni ja elämääni preesensissä. 

"Sitten kun..." -ajatusmalli on minulle surullisen tuttu. Sitten kun voitan Suomen mestaruuden... Sitten kun minulla on vakituinen parisuhde... Sitten kun valmistun ylioppilaaksi... Sitten kun voitan Euroopan mestaruuden... Sitten kun pääsen yliopistoon lukemaan kauppatieteitä... Sitten kun minulla näkyy sixpack... Sitten kun olen saanut kandin valmiksi...  Sitten kun olen valmistunut maisteriksi... "...voin olla tyytyväinen." Mutta todellisuudessa tavoitteeni saavutettuani minulla onkin jo uusi päämäärä kiikarissa. Sanotaan, että tyytyväisyys tappaa kehityksen. Koen tyytymättömyyteni samaan aikaan sekä siunauksena että kirouksena. Ilman sitä en ehkä olisi yhtä kunnianhimoinen, enkä esimerkiksi saavuttanut elämässäni asioita, joista olen ylpeä. Mutta ilman sitä osaisin ehkä arvostaa niitä elämän pieniäkin asioista enemmän ja nauttia sekä iloita niistä isommin juuri silloin, kun ne tapahtuvat. On niin paljon helompaa selata vanhoja kuvia ja huokailla, kuinka hyvin asiat silloin olivatkaan. 

En tiedä, tappaako tyytyväisyys kehityksen, mutta sen tiedän, että kehitys piru vie tappaa tyytyväisyyden. Se nimittäin koukuttaa ja sitä alkaa janota jatkuvasti lisää. Itse löydän jatkuvasti kehitettävää ja parannettavaa. Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni usein imperfektissä. Ja jotten tulisi nyt täysin väärinymmärretyksi, haluan selventää, että tottakai järjellä ajateltuna tiedostan, että minulla on asiat paremmin kuin hyvin ja elämääni on mahtunut lyhyempiä ja pidempiäkin aikoja, kun olen ollut lähestulkoon täydellisen tyytyväinen olooni ja elooni. Jos nyt kuitenkin pitää lähteä yleistämään, niin tyytymättömyyden puolelle vaakakuppini kallistuu. Haluaisin kovasti omaksua vahvemmin seuraavassa lauseessa kiteytyvän ajattelutavan: "Be happy with what you have while working for what you want." Eli omin sanoin: olla ylpeä ja tyytyväinen sekä nauttia siitä, mitä on, samalla, kun tekee töitä peppu hiessä tavoitteidensa eteen!

IMG_9212 (1)

IMG_9108

IMG_9320 (1)

IMG_9179 (1)

IMG_8936

Huippua alkavaa viikkoa teille kaikille! Muistakaa olla ylpeitä jokaisesta askeleesta, jonka otatte päästäksenne lähemmäs tavoitteitanne ja unelmianne. 

31 kommenttia:

  1. Voin samaistua hurjan paljon! Sorrun tosi monesti ajattelemaan just tuolla "sitten kun" -tyylillä ja vaikka se on samalla motivoiva ajatus että on joku mitä kohti pyrkiä, se myös on paljolti pelkkää suorittamista. Oon myös ajatellut että mitäs sitten kun on opiskelut alta pois, hyvä työpaikka ja elämä muutenkin mallillaan, osaisinko sitten yhtäkkiä lopettaa suorittamisen ja vain nautiskella elämästä? Epäilen että en, vaan ongelma on nimenomaan siinä ajatusmallissa. Välillä pitää pysähtyy miettimään että tätäkö elämältäni oikeasti haluan, pelkkää tavoitteita kohti puskemista ja suorittamista. Toki oon kokenut hyvä työmoraalin ja kunnianhimon myös positiivisena asiana mutta välillä tulee olo, että ei ole koskaan tyytyväinen itseensä ja elämäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on pohdittu samaa, että miltäköhän sitten tuntuu, kun on opinnot paketissa ja pitäisi alkaa ns. "itse ottamaan vastuuta", mihin suuntaan elämäänsä ja uraansa lähtee viemään! :-D Opinnot, kun ovat aina olleet minulle sellainen turvallinen punainen lanka, jota seurata tällä elämän tiellä... Mutta itse olen toiveikas, että tulevat vuodet opettaisivat minulle vielä lisää sellaista rennompaa asennetta elämään! :)

      Poista
  2. Oon pahoillani, mutta sun elämä vaikuttaa pelkältä suorittamiselta. Ootko huomannut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, elämääni sisältyy suorittamista, mutta myös paljon muuta. Blogi ja some on vain pintaraapaisu elämästäni. :)

      Poista
  3. Mukavan rehellinen postaus! Voin samaistua niin hyvin: perfektionistinen luonne voi olla totaalinen piru välillä. Vaikka olisi kaikki hyvin ja onnistunut monellakin elämän osa-alueella loistavasti, löytää aina jotain, mitä hioa ja viilata vielä vähän. Perfektionistinen luonne on kuitenkin antanut myös paljon: olen raahannut itseni väkisin liikkumaan, olen lukenut väkisin ylioppilaskirjoituksiin saaden laudatureja ja olen aina tavoitellut muutenkin hieman keskivertoa korkeammalle. Olen ollut näistä saavutuksista todella ylpeä. Tiedostan kuitenkin, että elän täällä vain yhden kerran, enkä haluaisi hukata sitä "sitten kun..." -ajatteluun. Olen hieman edistynyt asian työstämisessä, mutta yhä edelleen vastaan tulee asioita, joista en osaa höllätä. Olisi mahtavaa nauttia pienistä asioista päivittäin ja huokua positiivista energiaa - valitettavasti jokin pieni tyytymätön stressipiru nostaa päätään juuri näissä tilanteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! Ja sama täällä. Säännöllisin väliajoin yritän muistutella itseäni siitä, miten hyvin asiat minulla onkaan, mutta voi kun sen muistaisi 24/7 ihan ilman muistutteluakin! :-D

      Poista
  4. Entä jos onkin niin, ettei tyytyväisyys tarkoita kehityksen pysähtymistä, vaan sen tosiasian hyväksymistä (ja tyytyväisyyttä siihen) että kehitys on mahdollista ja sitä tapahtuu?:)

    Kuvittele tilanne, jossa olet niin kehittynyt, että seinä tulee vastaan. Olisitko tyytyväinen?

    T: Tia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tosiaan toivon, että oppisi olemaan tyytyväinen siihen, mitä on, samalla, kun tavoittelee jotain muuta. :)

      Poista
  5. Hei!

    Mukavan erilainen ja aito postaus. Laittoi ajattelemaan erilaisesta perspektiivistä myös omaa tyytyväisyyttä. Hyvä huomio myös oli tuo "siskoni vastasi 10+, minä 8,5".. hassua huomata miten pienestä asti omat persoonallisuuden piirteet ovat niin vahvasti esillä :)

    Kiitos hyvästä postauksesta, selkeästä tekstistä ja hyvää syksyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä juuri! Jo todella pienestä pitäen luonteenpiirteemme ovat alkaneet muovautua sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Ihanaa syksyä myös sulle! <3

      Poista
  6. Samaistun tuohon sinun postaukseen niin paljon. Itsellänikin ylisuorittaminen hyvin tuttua sekä toi "sitten kun" ajattelutyyli. Tiedostan asian, mutta vanhoista tavoista on vaikea päästä yli. Omassa elämässä vielä hirveä kilpailullisuus sekä itsenäni että muita kohtaan on tuttua. Kirjoitin juuri burn-outin partaalla opinnäytetyön ennakkoajassa valmiiksi ihan vain jotta olisin muita edellä (okei joo kuulostaa todella pahalta). Tsemppiä vanhoista ajattelumalleista ja tavoista eroon pääsemisestä, minä täällä yritän samaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea opinnäytetyön valmistumisesta ja tsemppiä sielunsiskolle! ;-)

      Poista
  7. Tuntuuko sinusta että voisit olla nykyistä tyytyväisempi elämääsi jos löytäisit jonkun mukavan miehen? Kuitenkin sinulla oli pitkä parisuhde, ja nyt näet vierestä miten onnellinen siskosi on parisuhteessa, onko se sellainen asia jonka koet sinulta ehkä puuttuvan, vai onko nimenomaan niin päin että juuri tällä hetkellä nautit elämästäsi sinkkuna etkä koe sen vaikuttavan tyytyväisyyteen elämässäsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä uskon, että mulla olisi vakituisessa parisuhteessa jotenkin levollisempi ja onnellisempi olo. Olen kuitenkin niin tottunut elämään parisuhteessa ja jotenkin miellän itseni paljon vahvemmin "seurustelevaksi tyypiksi". Sinkkuilu ei oo mun juttu. :-D Mutta toisaalta eiköhän jokaisen ole ihan tervettä elämänsä aikana käydä tälläinenkin vaihe lävitse. :)

      Poista
  8. Mulle kans "sitten kun" - ajattelu on liian tuttua :D En tiiä johtuisko se omalla kohdalla osittain epäonnistumisista, jotka laskee itsetuntoa ja tyytyväisyyttä itseensä. Sitä alkaa sitten helposti ajattelemaan, että nyt ei mee hyvin mutta sitten kun onnistun niin olen tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ennen osannut käsitellä epäonnistumisia ollenkaan; epäonnistuessa koin häpeäntunteita ja tuntui, että maailma kaatu niskaan. Nykyään olen kutienkin onneksi oppinut, että ihmiset tekevät virheitä ja epäonnistuvat, jotta he voisivat oppia niistä jotain uutta sekä kasvaa vahvemmiksi ihmisinä. :)

      Poista
  9. Voitko edelleen väittää julkisesti että ystäväsi EI ole escort? Jos et voi, niin mielipiteesi on muuttunut syystäkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsi sydämellä voin sanoa, että minun tietojeni mukaan kukaan ystävistäni ei ole vastaanottanut rahaa seuraansa vastaan.

      Poista
    2. Tämä on jo vanha kommentti, mutta mua kiinnostaisi tietää, mitä kamalan pahaa escortina tai minään vastaavana toimimisessa anonyymin mielestä edes olisi? En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi aikana, jona sosiaaliset suhteet sekä seksi ja kaikki muu on niin vapautettua, on silti moraalisesti väärin ottaa rahaa esimerkiksi seuralaisena toimimisesta. Niin kauan kun et tee tietoisesti pahaa toisille ihmisille ja olet tyytyväinen elämääsi, saat mun mielestä aivan vapaasti elää juuri kuten tahdot. Enkä siis tunne asianosaisista ketään, raivostuttaa vain tällainen keskiaikainen moralisointi ja toisten elämään puuttuminen ilman muita perusteluja kuin että "no se vain on väärin" :D t. Toinen anonyymi

      Poista
  10. Voi Anni, mä niin samaistun tähän! Mä oon myös valitettavasti ollut aina vaativa itseni suhteen. Ulkonäkö ei ole enää niin tärkeä asia, mutta opiskelun ja uran suhteen olen aina ollut todella vaativa ja omaan myöskin tuollaisen "sitten kun"-ajattelutavan. Oma äitini on aina ollut hieman huolissaan, että tulenko ikinä olemaan täysin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Eikä auta vaikka mitä esimerkiksi kaverini sanovat vaikka työstäni, itse näen aina että on parantamisen varaa! :D
    Mä niin fiilasin tätä tekstiä, mutta yritetään koittaa olla itsellemme armollisia. Jo siitä, että on terve ja katto pään päällä, voi olla onnellinen ja kokea olevansa onnekkaampi kuin miljoonat muut ihmiset maailmassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa on minunkin mami päivitellyt! :-( ;-D Jep. Pitäisi oikeasti aina muistaa, että pelkkä se, että ollaan itse terveitä (ja läheiset myös) on jo suuri syy olla tyytyväinen! Pitää tehdä töitä tämän asian eteen. :)

      Poista
  11. Kyllä tähän voisi hyvinkin samaistua! Olen kieltämättä varsin samaa mieltä myös siitä, että pieni tyytymättömyys voi viedä eteenpäin. Toki on tärkeää huomata pienetkin onnistumiset, sillä niiden jättäminen huomiotta voi jo viedäkin tekemisen suorittamisen puolelle. Toisaalta on myös ihmisiä jotka ovat 100%:sen tyytyväisiä juuri siinä missä ovat, ja se heille suotakoon. Kukin tyylillään :)

    VastaaPoista
  12. Mikä on ollut sun elämän onnellisinta aikaa tähän saakka? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon kysymykseen on todella vaikea vastata, koska mulla on ollut elämässä useita hyviä aikakausia. Onnellisimpina hetkinä mieleen muistuu esimerkiksi kaikki keväät, kun ollaan valmistauduttu Eliten kanssa MM-kilpailuihin (tosin samalla ne ovat olleet todella stressaavia keväitä!) ja sitten kesä 2015 ja 2017 ovat olleet omalla tavallaan onnistuneita. :)

      Poista
  13. Moi. Oot mun hiusidoli ollut jo pitkän aikaa ja tässä susta inspiroituneena kasvatellut omaa kuontaloani jo vuoden verran. Oletko käyttänyt tai käytätkö kampaajan keratiinihoitoja hiuksiin säännöllisesti? :) Hiukses aina näyttää niin silkin sileiltä ja hyväkuntoisilta ja oon tässä jo hetken miettinyt, pitäisikö omaan piikkisuoraan tukkaan ottaa sellainen, jotta välttyisi vielä paremmin takuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Voi, kun ihana kuulla. :) En käytä keratiinihotioja säännöllisesti. Minulle on kerran tehty n. 1,5 vuotta sitten Olaplex-hoito ja nyt reilu viikko sitten tämä keratiinisuoristus. Minullakin on piikkisuora tukka luonnostaan, mutta silti vaaleassa tukassa näkyy katkeilleet hiukset aika selvästi, joten keratiinisuoristus kyllä toi toivottua kiiltoa näihin. Sen lisäksi käytän ahkerasti hiusöljyä latvoihin, joka antaa hiuksiin kiiltoa. :)

      Poista
  14. Moikka! Mitä teitte Radissonin hotellissa? Olitteko porukalla vuokranneet sen kattotasanteen? En tiedä huomasitko kun kaksi tyyppiä asteli hetkeksi siihen ovelle? Olin siinä mieheni kanssa. Tulimme muuten vain katsomaan miltä siellä näyttää, kun luulimme että tilaan oli vapaa pääsy! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Vietimme siellä läksiäisiäni :) Kattolounge oli käytössämme yhteistyön tiimoilta. Ja siellä ovella taisi pyörähtää illan aikana muutamakin eri seurue! :-D

      Poista
  15. Hei, mikset hakenut Mannheimin yliopistoon vaihtoon Saksassa vaan Stuttgartiin? Eikö äitisi asu lähempänä Mannheimia? Käsitin että tulet asumaan siis äitisi luona Saksassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mannheimin yliopisto ei kuulunut Vaasan yliopiston vaihtokohteisiin. Stuttgart oli lähin vaihtoehto. :)

      Poista

Huolehdithan omalta osaltasi, että blogin kommenttiboksi säilyy paikkana, jossa jokaisen on mukava vierailla. Kiitos positiivisesta kommentistasi!